Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalannin kirkko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalannin kirkko. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. heinäkuuta 2025

Kirkkoni


Minun on helppo valita itselleni tärkein ja läheisin kirkko. Se on lapsuuteni kirkko, Hartolan graniittikirkko, jonka on rakennettu 1900-luvun alussa. Kirkon on suunnitellut kirkkoarkkitehti Josef Stenbeck. Kirkossa on kaunis alttaritaulu, jota olen muutaman kerran kyyneleet silmissä tuijotellut pysyäkseni koossa.

Käydessäni Hartolassa kuvaan kirkkoa, käyn sisälläkin, jos on avoinna.
Ensimmäinen hatara muistoni kirkosta on joulukirkko, josta muistan vain hevosrekikyydin.


 
❤️
Kalannin kirkko oli vuosikymmenet ns. kotikirkkoni. Tämä kirkko oli kotiani lähellä ja pyöräillessäni töihin oikaisin kirkon editse mennen tullen. 
Tämä harmaakivikirkko on rakennettu jo vuosina 1430-1450 ja omistettu Neitsyt Marialle ja PYhälle Olaville (Norjan kuningas v 995-1030, jota myöhemmin alettiin kunnioittaa pyhimyksenä)

Kirkkoa koristavat monet keskiaikaiset, upeat seinämaalaukset.
Kulkiessani kirkkomaalla, luin hautakivistä nimiä, jotka toivat mieleeni muistoja henkilöistä eläessään - olin työni aikana hoitanut heitä, ollut myös joidenkin lähellä kuoleman lähestyessä.


❤️
Kotikirkkoni on nyt Pudasjärven tyypillinen pohjalainen ristikirkko, joka on valmistunut 1781. Kellotapuli on erillinen rakennus. 
Kirkko on kaukana kaupunkikeskuksesta, hyvin syrjässä.  Matkaa kotoani yli 60 km, mutta
tutuksi kirkko on kuitenkin tullut. Sinne Riekinkankaan aidatulle hautausmaalle on isovanhempani haudattu.
 


perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukuu 23


Kummallista, miten viime aikoina vanhat asiat välähtävät usein mieleen. 
Joulun läheisyyskö siihen vaikuttaa? 
Ehkä? Ehkä se on ikäkysymyskin.

Pihakuusta istuttaessa mietin lapsuuskodin pihakuusia ja huomasin toivovani omalle kuusellenikin yhtä pitkää elämää. 
Joululiinoja ja kynttelikköä asetellessa ajattelin vanhempiani. Joulupukkikuvia työstäessä väistämättä mielessä kävivät ne pahvinaamat, joita lapsena pelkäsin.

 Kalannin kirkon kuvaa katsoessa palasin kolmenkymmenen vuoden takaiseen jouluaamuun valmiina lähtemään kirkkoon.
Pitkä matka lumisen metsän läpi oli elämys. Kapea metsäautotie, neitseellinen uusi lumi ja  koko matkan ajan satoi lisää.

Kalannin pieni kirkko oli tupaten täynnä. Pakosta jäätiin ovensuuhun. Katselin lepattavia kattokruunukynttilöitä, kun urkumusiikki ja Enkeli taivaan kajahtivat kirkossa.

Muistot on ihmismielen rikkautta.

♫ ♪♪