Kesä vihdoinkin

Kevät ei ehtinyt viipyä Karsikonperällä, kun luonto puhkesi kesään.
Oli ihanaa vain yhtenä aamuna huomata heränneensä aamujen aamuun, lämpimään, tuoksuvaan, sirkuttavaan ja kukkuvaan aamuun.

Ihanaa katsoa portaalta keimailevaa pihakoivua pikkiriikkisissä hiirenkorvissaan. Nähdä elotonta maata saamassa elämän väriä. Nokkonen ja horsma tietenkin ensimmäisinä tointumassa talven kurimuksesta.
Lumien rippeitä paikoin enää vähän ja vauhdilla nekin sulamassa.
Aamu täynnä ihmeellistä kesäriemua, kun pitkä talven valta on ohi.

Oli aika työntää vene vesille ja viskata katiskat järveen pyytämään.
Eikä suotta, sillä Ahti antoi sopivasti ahvenia ja haukea kotiin kannettavaksi. Vieläpä useana päivänä.

Kesä oli tullut.
Ja menevän mieli alkoi haikailla retkelle. Etsimään polun päätä, piipahtamaan autiotuvalle, nauttimaan erämaan tunnelmasta.
Tuntui uskomattoman mukavalta käydä tervehtimässä tuttuja lempipaikkoja pitkän tauon jälkeen. Tehdä matkaa metsässä vuoroon kävellen, toisinaan pyöräillen. Pysähtyä toisinaan vain olemaan, kuuntelemaan ja näkemään, mitä ympärillä olevalla luonnolla oli tarjolla.

Meneillään jo kesäkuu ja juhannusviikko.
Ensimmäinen kesäsade ropsahti vasta pari päivää sitten. Oli oikein tervetullut, vaikka ukkosen säestyksellä tulikin.
Nyt kukkii tuomi. Myös rentukat ja mustikka, eikä mene aikaakaan, kun suot ja rämeet hohtavat valkeanaan hillankukkia. Mielessäni vain toivon, että mahdolliset hallayöt säästäisivät kukinnot.

Tuskin maltan jättää uuden saunavastan tekoa juhannusaattoon, mutta viimeistään silloin. Metsäkurjenpolvia, puna-ailakkeja, niittyleinikkejä, mesiangervoja ei saa vielä juhannuskukiksi ja juhannusruusukin taitaa kukkia vasta elokuulla?
Koivut riittävät mainiosti.

Ensimmäinen pyöräretki oli seikkailu, mutta niitä mä tieten tai tiedostamattomasti aina etsinkin. Vaikeusastetta oli metsäautotien osuudella lisätty vahvasti paksulla karkealla sepelikerroksella. Suomaastossa oli reitillä vielä paljon vettä. Juuri ja juuri saappaan varret piisasivat.

Minut otti vastaan perillä tuttu autiotupa. Auringossa välkehtivä lampi ja majava, joka läiski valtavalla hännällään vettä ilmeisesti varotellakseen kumppaniaan rannalle ilmestyneestä uhkasta - minusta!

Toki tein tulet nuotipaikalle.
Nokipannuun vettä ja tulille. Pian höyrysi kuksassani tuoksuva kaffe. Että paistettu makkara ja kahvi osaavatkin maistua hyvälle vuoroon tulta ja vuoroon lammen välkettä tuijotellessa!

Kotimatkalla tein monta mutkaa.
Ei ollut kiire matkassani ja ennätin poiketa uimassakin.
Toivotan teille hyvät ja uskolliset lukijani leppoisaa juhannuksen aikaa ja muutenkin mukavaa kesää.

P.s Osallistuitteko 17 - 18 kesäkuuta kampanjaan - Nuku yö ulkona?
 Minä osallistuin rimaa hipoen.
Pistin teltan parvekkeelle ja kömmin sinne makuupussiin.  Ulkona siis kumminkin olin. Kuuntelin sadetta, ukkosen jyrinöitä, lintujen liverryksiä ja korppien ja räkättien yhteenottoja aamuyöstä.