Jauhovelka

 

Mies pelkää kuollakseen.

Kylmä hiki puskee iholle. Rahaa ei ole ja jauhovelan deadline meni jo toistamiseen.

 Mies kiertää kehää asunnossaan. Hän kurkistaa pakkomielteisen tiheään ikkunaverhojen raosta pihalle ja kuuntelee eteisessä pesäpallomaila turvanaan oven ohi liikkuvia askeleita. Pelkää, että ne pysähtyvät.

 Mies muistaa, miten vuosi sitten rautakanki survaistiin oven läpi. Sittemmin puoli ovea piti vahvistaa vanerilevyllä reilusti postiluukun yli.

Ovisilmästä mies ei kurkista, sieltä voi iskeytyä rautapuikko tai filettiveitsi silmään.

Jos tulevatkin moottorisahan kanssa?

 Vuorokausi sujuu rauhallisesti. Sitten mies uskaltautuu jo asioilleen. Ei kuitenkaan ehdi katutasolla ovea kauemmaksi, kun hänet hakataan sairaalakuntoon.

Tilanne tallentuu valvontakameraan, silti huppupäiset onnistuvat välttämään lakituvan.

 ♦

Krapu 9/23: sanat; katutaso, pakkomielteinen, verho. Krapu on sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Sateenkaaren värinen kupla

Isoäiti ei kestä löylyjä, vaan lähtee saunasta heti peseydyttyään. Minä nousen vasta sitten ylimmälle lauteelle ja viskaan vettä kiukaalle. 

Vastaa ei ole, mutta nautin kipakoista löylyistä.

Myöhemmin pukuhuoneen puolella voin huonosti. Silmissä harittaa ja ulos päästyäni näen monta saunapolkua. 

Kaadun poski maata vasten ja nenään tunkeutuu ummehtunut, syksyisen maan haju. Viime muistikuvaksi jää heinänkorrelle pudonnut vesipisara, josta peilautuvat sateenkaarin värit. Pisara kasvaa kuplaksi vangiten minut ahnaasti sisäänsä.

Oloni on keveä, kuin leijuisin vapaana vailla rajoituksia.

Joku nostaa minut syliin! Sitten kuulen ääniä ja kupla katoaa, kun aukaisen silmäni. Vilkuilen hämmästyneenä ympärilleni. 

Isä istuu totisena vieressäni silittäen poskeani.

 ♥ ♥

 Krapu 8/23, sanat; kupla, ummehtunut, vanki. Krapu on sadansanan tarina, johon sisältyvät annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

kuva netistä

Kukon surma

 

Kukon surma

Ei ole ensimmäinen kerta, kun perheessä käydään kukon takia henkientaistelua. Emännän mielestä kukko on terroristi. Ainoastaan isäntä saattaa liikkua pihassa ilman varsiluutaa, niin hyvää pataa hän on kukon kanssa.

Sota syttyy, kun kukko sotkee takapihalla lastenlasten telttailut ja innostuu nokkimaan raivolla telttakangasta. Nyt riittää! Emännän varsiluuta heilahtaa ja kukko kaatuu nurmikolle ketarat taivasta kohden. 

Emäntä hakee liiteristä kirveen, nostaa kukon halkomispölkylle ja katkaisee kaulan giljotiiniteloituksen malliin. Pää putoaa, mutta kroppa lähtee lentoon pudoten vasta, kun emäntä sohii sitä luudallaan.

 Isäntä murjottaa aikansa. Viimein sopujen tullessa haetaan uusi kukko.

-Onhan se somaa, kun kukko taas kuopsuttaa pihamaata. Mies murahtaa.

 ♥

Krapu7/23, sanat; telttailu, giljotiini, syttyä. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa 

Valkoinen vankila

 

Sisäinen palo yllyttää nousemaan, vaikka toiset kääntyvät. Katselen heidän loittonevia selkiään ja jatkan hiihtämistä Vatikuruun päin.

 Vatikurussa syön eväitä katsellen eteeni levittäytyviä näkymiä. Äkkiä havahdun.  Kuvittelinko kuulevani jotain? Pienen humauksen ehkä?

  -Ehkä lumilippa ratkeilee. Ei kai keskitalvella ole lumivyöryjä? Kauhukseni tajuan, että ylempänä lumi liikkuu!

 Sujautan eväsrepun selkään ja lasken viistoon kurun oikeanpuoleista rinnettä ehtiäkseni lunta karkuun. Se kuitenkin vyöryy voimalla ohitseni.

Luulin olevani tarpeeksi sivussa raskaimmasta lumimassasta, kunnes sen laita pyyhkäisee minut alleen. Sitten pimenee ja hiljenee.

 Olen lumen vankina. En luovuta. Kaivan reittiä vaaleampana näkyvää lumikerrosta kohti. Ilmaa riittää, mutta voimat loppuvat.

Onneksi jääräpäälläkin on ystäviä.

♥

Krapu 6/23, vihjeenä alla oleva kuva.

Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Aamuhämärän hälvetessä

Aamuhämärän kaikotessa taivaan pilvipeitto repeilee. 

Pitkään viipynyt harmaus väistyy. Selkeää, sinistä taivasta on ilo nähdä, kuten lisääntyvää vaaleanpunaistakin pilvien reunuksissa.  Pakkasen lisääntyessä väri vahvistuu, kohta koko idän puoleinen taivas näyttää punertavalta. 

Eilisen hennon lumisateen jälkeen kaikkialla on neitseellinen valkoisuus, soratielläkin, jossa näkyy kuitenkin yhden auton jäljet. Metsä on höntylumella kuorrutettu, eikä  toissapäivän ladustani ole paljoa näkyvissä.

Sää on mitä mainioin hiihtämiseen. Tuuli uinailee vielä. Lunta on maastossa paljon, kuitenkaan suksi ei mahdottomasti uppoa.  Mutta hennoimmat koivut, ne kumartavat hyvin syvään. Tekisi mieli ravistaa lumet pois. En kuitenkaan  henno.

Pysähdyn katsomaan, kun teeri lentää ja laskeutuu hontelon männyn latvaan. Taitavaa tasapainoilua siipien kanssa, ennen kuin latva rauhoittuu keinumasta ja lintu ryhtyy aterioimaan.

Pysähtelen melko tieheään kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta. Vaikka yritän terästää kuuloani, paksun pipon alle ei kuulu mitään. Vuorovetoa hiihtäessä suksen alta vain pakkaslumen narina, sama kuin kävellessä. Otsatukka ja silmäripset huurtuavat, silmälasit jätin suosiolla kotiin.

Teeren lisäksi peltoaukean pajukosta säntää pakoon jänis jättäen hankeen pitkät loikkajäljet. Muitakin liikkujia on ollut. Kettu jolkotellut suoraviivaisesti, ei ilmeisesti saalista jahtaamassa. Myös viimeisiä lumisateita ennen hirvi on harpponut vanhan latuni poikki. 

Vaikka metsä on nyt hiljainen, se kätkee uskomattoman paljon elämää.  En usko ollenkaan olevani siellä yksin, vaikka kukaan ei tule tervehtimään.

Tiheä koivikko ei ole vielä selvinnyt aamuhämärästä, mutta sen läpi hiihdettyäni on valoisampaa.

Pätkän matkaa seuraan koiravaljakon reittiä lähelle jokea. Sitten seuraan Myllyojan rantoja umpihankea hiihtäen.  Osa ojasta on jäätynyt talviunille. Muistan varoa, ettei kannata mennä liian lähelle reunaa. Siinä voi odottaa yllätys.  (krapu Kylmä kylpy) Kaide puuttuu nyt kokonaan. En edes kuvitellut suksivani sillasta yli. Jänikselle silta kelpasi mainiosti.

Tämä oli eilen, toista on nyt lauantaina. 

Viime yön  vähää vaille täysikuu oli kirkkaudessaan vertaansa vaille. Hiihtoretki siinä valossa olisi kokemus. 

Kirjasin sen toivelistalleni, (talvisen issikkavaelluksen lisäksi). Nyt oli kylmä yö, ennen puoliyötä jo -25 ja nyt aamulla -28.8. Pakkasen paukkeet talohirsissä tuntuvat aina yhtä hurjalta, entä jos hirsi halkeaisi?

Talvea tämä on.  Tykyt eivät ehtineet vaaroilla kokonaan pudota, vaikka taannoin oli reipas lämpöaalto. Kuuset vain entistä solakampia lumipeiton alla.