Kohtaamisia

Auringon valo siivilöityy puiden lomasta järvipolulle. Aamu on tyven, kello kai liki seitsemän, kun kävelen reipasta vauhtia vielä reippaampien askelten perässä pysymättä tahdissa kuitenkaan.

Laulurastas lurittelee ihanasti sekin mielissään kauniista aamusta. Erotan myös peipon riemukkaan liverryksen. Odotin ja toivoin, että käkikin kukkuisi soolonsa muiden osaajien sekaan, mutta ei ole vielä ehtinyt tänne asti. 

Nautin soutamisesta. 

Minulla on peränpitäjä, joka ohjaa veneen pikkujärven vastarannalle katiskojen viereen. Tällä kertaa on kalaonnea. Parista katiskasta nousee lounastarpeet kahdelle päivälle. Oli hauki ja sopivasti ahvenia keittoa varten. 

Suurkiitos Ahti ahvenista, muistin sanoa soutaessani kotirantaan. Saalis perattiin heti, minä ahvenet ja mies fileoi hauen.

Kalanperkauksen aikaan alkoi sade, eikä vain ripotellut, vaan kasteli kalastajat.  Routa on sulanut ja sadevesi uppoaa saman tien maahan.

Sade ei haitannut päiväsuunnitelmia. 

Moni muukin oli rohjennut sateeseen. Rouva metso, tuttavallisesti koppelo oli metsäautotiellä nokkimassa hiekanmurusia. Lähestyimme sitä hitaasti, eikä sillä ollut kiire lehahtaa lentoon. Tuntui, ettei rouva millään olisi halunnut siirtyä märkään ojapensaikkoon. Ei kuitenkaan malttanut taapertaa  auton edessä, vaan nousi siivilleen.

Vähän aiemmin kaksi kurkea olivat tieojasta saalistamassa sammakoita. Auton ääni häiritsi ja linnut lensivät matalalentoa raskain siiveniskuin tiensuuntaisesti pitkän matkaa. Harmittelin, miksi kamerani oli taskussa. 

En harmitellut pitkään! 

Tuulilasin pyyhkijät sutivat nonstoppina lasia, siksi tihrustin vesipisaroiden sumentamasta auton sivuikkunasta, ettei enää jäisi mitään puoleltani huomaamatta. - Seis, seis! pyysin kuljettajaa. 

Hän peruuttaa ja voi ihme, mitä ojanpenkan toisella puolen onkaan! 

Pienen pieni poronvasa kömpimässä jaloilleen, jotka olivat niin hontelot, että pikkuinen huojui eestaas. Emo ei ohimenevästä autosta piitannut, mutta auton pakittaessa ja pysähtyessä, se havahtui.

Vasa oli varmasti vain tunnin, parin ikäinen. Kohta emonsa perään koikkelehtiessaan, se näytti olevan vain pari pitkiä jalkoja isosilmäisen pään jatkeena.

Emo katsoi viisaammaksi siirtyä metsään, kuin olla minun tuijotettavanani. Pikkuinen koetti pysytellä perässä, mutta töin tuskin se onnistui. Se horjahteli, kaatui. Kömpi pystyyn ja yritti loikata puolukan varpujen yli. Usean kerran se tupsahti päin emonsa kaviota ja taas nurin. Voimia kuluttavia nuo ensi askeleet. Tunsin suurta hellyyttä pikku poroa kohtaan.

Kuusten suojaan katosivat. Mielessäni toivoin molemmille hyvää elämää.

Virkistävä kevätsade

Tätä kevätsadetta on odotettu kuin kuuta nousevaa. Eilen iltapäivällä taivas vihdoin " aukeni" ja vettä satoi kaatamalla. Äkkiä lainehtivat piha ja pihatie.

Sadepisarat pomppivat villisti pudotessaan terassilaudoille. Routaiseen maahan syntyi äkkiä lätäköitä ja minun mieleni teki vetää saappaat jalkaan ja lähteä vetämään saappaan kärjellä pieniä noroja yhdistämään lätäkön toiseensa, kuten tein lapsena ja joskus aikuisenakin.

En viitsinyt, sillä sade oli armottoman rankkaa. 

Äkkiä taivaalle ilmestyi kaksi sateenkaarta. Kaarien molemmat päät putosivat mäntymetsän taakse suolle. Olisin voinut valita kumman sateenkaaren päistä tahansa ja lähteä aarretta etsimään. Siitä olisi ollut kuitenkin liiaksi vaivaa, joten tyydyin vain katselemaan. 

Huomaan jo toistamiseen laiskistuneeni, eikä siitä pitemmän päälle hyvää seuraa.

Sade söi viimeisiä lumikasoja ahneesti. Silti lunta on yhä siellä täällä. Eilen lakaisin pation kuusesta varisseista oksista ja neulasista. Jätin kalusteet vielä vajaan, sillä ilmat eivät ole lämmenneet niin paljon, että voisi istuskella kevättä kuuntelemassa patiotuolilla.

Ennen sadetta kävelin mutkan järvellä. 

Oikaisin peltosaran poikki vilkaistakseni, joko sammakot pitävät kosiokurnutuksiaan mutavedessä. Liikettä siellä oli, mutta hiljenivät askelteni lähestyessä ojapenkkaa. Petyin. sillä kuvittelin hiipiväni niin hiljaa, etteivät olisi häiriintyneet.

Järvi oli tyyni, mutta ei hiljainen. Vesilinnut olivat kovasti äänessä. Harmikseni en tunnista niitä. 

Kevät keväältä järvellä pesivä joutsenpari oli  parhaillaan ruokaa etsimässä, mutta liian kaukana saadakseni kunnon kuvaa pariskunnasta. Ne tulivat tänä keväänä aikaisin. Järvi oli ojansuuta lukuun ottamatta vielä jäässä ja ne joutuivat lentämään päivittään naapurijärvelle lounastamaan. Moikkaavat ohi lentäessään.

Sataa tihuuttaa parhaillaan ja asteita on +6. Taivas on harmaa ja puut seisovat vakaina vesilastissaan. Ei kovin keväistä. 

Kuvasin koivuja. Hiirenkorvia ei ole vieläkään, sillä toukokuu jatkuu kovin viileänä, mutta toiveissa on saada lämmin kesäkuu.

Muuttolinnut ovat tulleet muut, paitsi haarapääskynen ja käki!  Toissapäivänä näin västäräkin, oikeastaan kaksi.

Pihapönttöjen varauksista käydään parhaillaan kiivasta taistelua. Kirjosiepot tullessaan hätistivät  talitiaiset matkoihinsa, enkä minä sille mitään voinut. Katselin vierestä vaan ja pahoittelin talitinttien puolesta.

Toukokuu on toukokuu ja toivon kulkevani katiskoillakin, ennen kuin kesässä ollaan. Tuuliset päivät ovat estäneet lähtemästä soutamaan järven yli. 

Hyvää toukokuuta!

Syyskuu alkaa S:llä

Syyskuun kolme kuvaa, jotka alkavat kirjaimella s, kuten syyskuu. Tämä haaste 3-kuvaa kuukaudessa on Kristiina K:n aloittama.  Hänelle iso kiitos.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella. 

 Syyssade

Syyskuu kului liki puoleen väliin, ennen kuin alkoi kunnon sade. Parhaillaan sataa niin, ettei sekaan tahdo sopia, mutta mukavaa katsella ikkunasta ja kuunnella pisaroiden rummutusta ikkunaruutuun.

Piha on hetken järven näköinen, mutta kuiva maa imee hetkessä lätäköt.

Syksyn tuntua on muutenkin. Pihakoivut ovat paljaat  ja lähissuo tuoksuu maalle.

 Seinäkuivaliha

Seinäkuivalihaa ei toki ripusteta tähän vuodenaikaan valmistumaan, se on kevättalven askareita. Kaivoin vain s-kuvaksi edelliskerralta otetun kuvan, jossa sopivan paksuisiksi viipaleiksi paloiteltu ja suolattu liha on kiinnitetty koukusta roikkumaan. Ahavassa kypsyvään/kuivuvaan ripustettuun lihaan eivät pääse linnut, eikä muutkaan eläimet jaolle, sillä lihoja ympäröi verkko.

Soittaja

Olisi mukavaa, jos osaisi soittaa, mutta kun en osaa. Kuuntelen kyllä mielelläni musisointia. Aikanani kansakoulussa yritin kovasti opetella soittamaan urkuharmoonia. Sekin pakosta. En oppinut, enkä sen jälkeen ole yrittänyt kokeilla mitään soittopeliä.

Toivon taas syksyn edetessä ja iltojen pimetessä, että mies innostuisi ottamaan kitaransa esille.

 

♥

Kiva mukava  Kristiina K:n haaste on edennyt jo niin pitkälle, että jäljellä vain kolmet kuvat kirjaimista L, M ja J.