Vuoden viimeiset päivät

Kun ensin on monta, sitten vähennetään tai vähenee, niin yksi jää viimeiseksi. 

Näin käy myös vuoden päiville. Tämän päivän jälkeen on vielä la, su, ma ja ti. Tiistai jää viimeiseksi ja sitten aloitetaan ykkösestä.

Kuluva vuosi on päiviensä lukumäärältä yhtä enemmän, kuin muutama edellinen. Meneillään on karkausvuosi. Helmikuun loppuun on lykätty tuo ylimääräinen päivä.

Syntyiköhän monta vauvaa tuolloin? Heidän täytyy kai valita syntymäpäiväkseen joko helmikuun 28 tai maaliskuun 1.

Joulu on ohi ja ajankierrossa juhannus on nyt lähempänä kuin joulu!

Aattona iloitsimme kauniista talvisäästä. Oli tavattoman mukavaa käydä hiihtämässä tunnin, puolentoista verran ja rauhoittua sitten vastaanottamaan Suomen Turusta joulurauhan julistusta.

Jäälyhtyni valaisivat pihaa aattoillasta aina joulupäivän aamuun.  En ole kuitenkaan varma, mitä pihatonttumme oli mieltä yövaloista, kun teki öistä kierrostaan. Häikäistyikö ehkä? Näin pieniä jälkiä aamulla pihalumella ja uskon vakaasti, että tontun ne olivat. Mies tosin tykkää, että kuuluvat kärpälle.

En viitsinyt ruveta kinaamaan, kun joulurauhakin oli julistettu.

Aaton jälkeen en ole lyhtyihin uusia kynttilöitä sytyttänyt. Sää on ollut kostea, tuulinen ja harmaa koko joulunpyhien ajan. 

Oikeastaan vasta tänään tummanharmaat pilvet ovat saaneet kultapitsiä reunuksiinsa.

Kun katson ikkunasta Kärryvaaraa, sen laki piirtyy pitkästä aikaa selkeänä vaaleanpunaista taivasta vasten. Illalla ei tarvita jäälyhtyjen valoa, taivaalle syttyvät sen omat lamput.

Kuukelit eivät sääilmiöistä välitä. Tulevat syömään silloin kun tekee läskiä mieli. Pitkään syksyllä ne viipyivät metsässä, mutta lumisateiden mukana tulivat tutustumaan linnunruokintapaikan tarjontaan.

Niille on sianläskiä naulattuna puun kylkeen. Jos ruokaa ei olisi naulattu kiinni, sen veisi ensimmäisenä yönä joko kärppä tai näätä.

Nyt kaikki nälkäisille riittää haukka- tai nokkapaloja läskistä.

 

Oli mukavaa tervehtiä kuukkelia ja saada muutama kuva. Tervehdykseeni vastattiin nokantyvi talissa.

Tässä välissä kolasin pihalumia ja puhdistin jäälyhdyt. Sitten selasin neuleohjeita ja luin muutamien edellisten blogivuosieni tunnelmia vuoden lähestyessä loppuaan.  Siteeraan itseäni seuraavassa.

 ♥

Tämä vanha vuosi on neljää viimeisintä päiväänsä vaille. Se on kuin kirja, joka on luettu viime sivuilleen. Kuitenkin loput neljä sivua vielä salaisuutena.

Uusi vuosi nimeltään 2025 annetaan jokaiselle kuin paksuna 365  sivuisena opuksena, jossa jokainen joutuu olemaan oman "vuosikirjansa työstäjä" pystymättä täysin vaikuttamaan sen juoneen.

Uusi sivu on arvoitus edellisen ollessa vielä työn alla.
Vuosikirja on sikälikin mielenkiintoinen, ettei sitä voi kirjoittaa, eikä lukea etukäteen. Ei edes kurkistaa seuraavaa sivua. Avistella vain ja toivoa mielessään.

Monia vuositeoksen sivuja värittävät toivottavasti kirkkaat, iloiset, elämänkirjavat värit, mutta varmasti noin isoon joukkoon, kuin 365 mahtuu tumman ja harmaan sävytystäkin. Skaala on laaja ja toivottavasti meidän kaikkien kohdalla kauniiden ja itselle mieluisien värien vaakakuppi tulee painamaan enemmän.

Toivotan paljon hyviä sivuja vuosikirjaanne nimeltä 2025. Tutustuminen siihen alkaa pian.

                                                                            ♥♥♥