Vuoden viimeiset päivät

Kun ensin on monta, sitten vähennetään tai vähenee, niin yksi jää viimeiseksi. 

Näin käy myös vuoden päiville. Tämän päivän jälkeen on vielä la, su, ma ja ti. Tiistai jää viimeiseksi ja sitten aloitetaan ykkösestä.

Kuluva vuosi on päiviensä lukumäärältä yhtä enemmän, kuin muutama edellinen. Meneillään on karkausvuosi. Helmikuun loppuun on lykätty tuo ylimääräinen päivä.

Syntyiköhän monta vauvaa tuolloin? Heidän täytyy kai valita syntymäpäiväkseen joko helmikuun 28 tai maaliskuun 1.

Joulu on ohi ja ajankierrossa juhannus on nyt lähempänä kuin joulu!

Aattona iloitsimme kauniista talvisäästä. Oli tavattoman mukavaa käydä hiihtämässä tunnin, puolentoista verran ja rauhoittua sitten vastaanottamaan Suomen Turusta joulurauhan julistusta.

Jäälyhtyni valaisivat pihaa aattoillasta aina joulupäivän aamuun.  En ole kuitenkaan varma, mitä pihatonttumme oli mieltä yövaloista, kun teki öistä kierrostaan. Häikäistyikö ehkä? Näin pieniä jälkiä aamulla pihalumella ja uskon vakaasti, että tontun ne olivat. Mies tosin tykkää, että kuuluvat kärpälle.

En viitsinyt ruveta kinaamaan, kun joulurauhakin oli julistettu.

Aaton jälkeen en ole lyhtyihin uusia kynttilöitä sytyttänyt. Sää on ollut kostea, tuulinen ja harmaa koko joulunpyhien ajan. 

Oikeastaan vasta tänään tummanharmaat pilvet ovat saaneet kultapitsiä reunuksiinsa.

Kun katson ikkunasta Kärryvaaraa, sen laki piirtyy pitkästä aikaa selkeänä vaaleanpunaista taivasta vasten. Illalla ei tarvita jäälyhtyjen valoa, taivaalle syttyvät sen omat lamput.

Kuukelit eivät sääilmiöistä välitä. Tulevat syömään silloin kun tekee läskiä mieli. Pitkään syksyllä ne viipyivät metsässä, mutta lumisateiden mukana tulivat tutustumaan linnunruokintapaikan tarjontaan.

Niille on sianläskiä naulattuna puun kylkeen. Jos ruokaa ei olisi naulattu kiinni, sen veisi ensimmäisenä yönä joko kärppä tai näätä.

Nyt kaikki nälkäisille riittää haukka- tai nokkapaloja läskistä.

 

Oli mukavaa tervehtiä kuukkelia ja saada muutama kuva. Tervehdykseeni vastattiin nokantyvi talissa.

Tässä välissä kolasin pihalumia ja puhdistin jäälyhdyt. Sitten selasin neuleohjeita ja luin muutamien edellisten blogivuosieni tunnelmia vuoden lähestyessä loppuaan.  Siteeraan itseäni seuraavassa.

 ♥

Tämä vanha vuosi on neljää viimeisintä päiväänsä vaille. Se on kuin kirja, joka on luettu viime sivuilleen. Kuitenkin loput neljä sivua vielä salaisuutena.

Uusi vuosi nimeltään 2025 annetaan jokaiselle kuin paksuna 365  sivuisena opuksena, jossa jokainen joutuu olemaan oman "vuosikirjansa työstäjä" pystymättä täysin vaikuttamaan sen juoneen.

Uusi sivu on arvoitus edellisen ollessa vielä työn alla.
Vuosikirja on sikälikin mielenkiintoinen, ettei sitä voi kirjoittaa, eikä lukea etukäteen. Ei edes kurkistaa seuraavaa sivua. Avistella vain ja toivoa mielessään.

Monia vuositeoksen sivuja värittävät toivottavasti kirkkaat, iloiset, elämänkirjavat värit, mutta varmasti noin isoon joukkoon, kuin 365 mahtuu tumman ja harmaan sävytystäkin. Skaala on laaja ja toivottavasti meidän kaikkien kohdalla kauniiden ja itselle mieluisien värien vaakakuppi tulee painamaan enemmän.

Toivotan paljon hyviä sivuja vuosikirjaanne nimeltä 2025. Tutustuminen siihen alkaa pian.

                                                                            ♥♥♥

Löytyi vähän mustavalkoista

Mitä  mietteitä mustavalkoisuus herättää?

- riitää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin!
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! Toivoo Reissaa ja räpeltää- blogin Repolainen.

Mustavalkoinen ajattelu on joko tai, vaihtoehtoja ei ole. 

Minä olen kauan, kauan sitten ollut taipuvainen tuohon, varsinkin itseni suhteen. Olen onnekseni, siis ainakin omasta mielestäni, oppinut näkemään muitakin vaihtoehtoja.

Kun kaamosaikaan katsoo ulos, se näyttää melko täydellisen mustavalkoiselta. Havupuutkaan eivät iltahämyssä poikkeusta tee.

OIkeastaan musta ja valkoinen ovat raikas yhdistelmä. 

 Huomaan käsityökoria katsoessani, että siellä on monta kerää mustaa ja valkoista. Myös työn alla parhaillaan  mustavalkoiset dominolapaset. Kiva välipala kutoa isompien neuleiden odotellessa vuoroaan.

En ole askarteluosaaja, mutta joskus syntyy jotain. 

Kerran pääsiäispöydän koristeeksi tein mustasta pahvista noita-akan. Silloin ei sattunut olemaan valmiita "silmiä", joten piirsin ne. Noidalla on nimikin - hän on Marmeladi ja hän on melkoinen touhun akka. 

Nyt hän patistaa minua kirjoittamaan tulevasta uudenvuodenyöstä. Minä puolestani ehdotin noitaa fiksaamaan luutaansa paremmksi ja harjoittelemaan edelleen laskeutumista. Nähtäväksi jää, miten Marmeladi jaksaa painostaa minua. 

"Silmät"  olen kuitenkin hankkinut.

Lumi ei ole sulaneet sään vaihteluista huolimatta.  Ei sitä paljon ole, mutta vähäkin on jotain. Pakkasia on ollut sen verran, että sain aikaiseksi kaksi jäälyhtyä.  

Itsenäisyyspäiväiltana niissä paloi ensimmäiset kynttilät. Jää oli kirkasta kuin lasi.

 

Kelpuutan jäälyhdyn kuvan mustavalkokuvien joukkoon, jos ei muuten, niin ympäristön vuoksi.

Helppo olisi löytää kuvattavaksi mustaa ja valkoista erikseen, mutta yhdessä tuotti päänvaivaa.  

Edellinen neonväri oli minulta niin hukassa, etten saanut kuvan kuvaa. Jätin sen lopulta väliin.

Repolaiselle iso kiitos värihaasteesta.

Eihän kenelläkään paina joulustressi päälle?

Joulusatu

Yöllä on satanut lunta.

Piha on aamulla puhtaan valkoinen ja lähimetsä kuin satumaa.

Lumen paljoutta ihastellessani harmittelen kuitenkin, miksen viitsinyt aikaisemmin hakea peltosaran takaa metsän laidalta joulukuusta. Nyt ne ovat lumen peitossa.

Saha kainalossa lähden etsimään joulupuuta ja siirryn kuusen luota toisen luo. Kiertelen ja katselen.

Viimein silmään osuu kuusi, joka näyttää lumisena hyvin sievältä. Menen sen viereen ja kopistan lumet oksilta. Katson hetken kuusta arvostelevasti ja yllätyn, kun kuusi kuiskaa hädissään tuskin kuuluvasti.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Hämmennyn.

Ei  voi olla totta! Kuin puu puhuisi? 

Taitaa olla ajatusteni kepponen. Tarkastelen kuusta toiselta, jos toiseltakin ja kelpuutan sen. Kuiskuttelusta huolimatta potkin loput lumet puun juurelta  ja kumarrun sahaamaan, mutta muutan yllättäen mieleni.

Jätän puun kaatamatta ja lähden harppomaan syvemmälle metsään.

Ravistan lumet useiden joulukuusiehdokkaiden harteilta, kunnes valitsen seuraavan sopivan ja ryhdyn sahaamaan. Kohta kuuluu taas hento ääni.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Toisen kerran! Ja kohta kolmannen kerran.

Tämä on hulluutta. Olen joutunut varmasti joulusatuun? Joka kerta, kun saha kädessä kyykistyn kuusen juurelle, se kuiskaa – älä kaada.

Lopulta en pysty kaatamaan yhtään kuusta. En tuota, en tuota, en tuotakaan. Kuvittelen jopa puiden nyökkäävän minulle kiitoksensa pelastumisestaan sahan hampailta. Ne näköjään ovat jollain konstilla pystyneet vaikuttamaan mieleeni. 

Näin uskon, mutta silti haluan kokeilla vielä kerran. Saha kädessä kumarrun muka sahaamaan, mutta puu anoo armoa.

Minä luovutan. Tuntuu, ettei sahakaan enää suostu kunnolla yhteistyöhön. Kävelen kotiin ilman kuusta ja tyydyn viettämään jouluni ilman koristeltua joulupuuta.

Lähden puutarhalle kukkaostoksilla.

Kuin ohimennen katson sivusilmällä joulukuusirivistöä. Toistaiseksi ei ostettu joulukuusi ole ollut minun juttuni, ei kai nytkään.

Olen valinnut ostoskoriin muutaman tulppaanin ja hyasintin. Maksettuani teen lähtöä, mutta joulukuusiasia askarruttaa ja vetkuttelen.

Myyjä tulee kysymään minulta, onko kuusi jo valittu?

Kauniita ne ovat. Varta vasten joulukuusiksi kasvatettuja, ajattelen itsekseni ja vastaan myyjälle kuitenkin.

-Ei! Ei ole, eikä taida tulla kuusikauppaa nytkään. Ovat liian isoja.

Myyjä poistuu ja minä toiseen suuntaan. Kohta en ole uskoa korviani, mitä takaani kuulen.

- Osta, hyvä ihminen minut. Olen joulua varten kasvanut. Jos en kenellekään kelpaa, minut silputaan pyhien jälkeen hakkeeksi ja poltetaan. Sellaista osaa ei itseään arvostava joulukuusi toivo. Kiltti ihminen. Osta ja koristele minut joulupuuksesi.

Minä ostin puun.

Kiikutin sen autotalliin aattoa odottamaan. Ehkä joulukuuseni kuiskaa minulle aattoiltana - hyvä ihminen, hyvää joulua sinulle! 

Teille, hyvät blogini lukijat toivotan Hyvää Joulua ja Onnea, Iloa ja Terveyttä vuodelle 2023.

Iso on toive, tulisipa maailmaan rauha!   ♥♥

p.s olen satuillut näin jo kymmenisen vuotta sitten. Tuli mieleen kuusenhakumatkalla.