-Paikoillenne valmiit – hep! Kuului komento ja päälle käsien
läpsäys.
Juoksijat pinkaisivat vauhtiin tiesuoralla. Juoksumatka oli
merkattu vetämällä kepillä soratielle viivat lähdön ja maalin merkiksi.
Yleensä kisa päättyi isoon parkuun, kun joku lensi juoksun
kiihdytysvaiheessa tai loppukirissä täydestä vauhdista rähmälleen. Polvet verillä
kaatuja kompuroi pystyyn. Vaatteet ja naamakin kärsineen näköisinä.
Kenelläkään ei ollut hetkeen kivaa. Hyvinkin saatettiin ruveta syömään
tienpenkalta mansikoita. Eivät ne olleet
pölyisiä, eivätkä maistuneet hiekalle, sillä autoja kulki harvakseltaan.
Autoa useimmin maantieltä täytyi väistyä lehmien takia, jotka
haettiin iltalypsylle tien toiselta puolen olevasta haasta.
Kun kaatujan vammat on peitetty ratamonlehdillä, lehmät
piha-aitauksessaan ja mansikat syöty, alettiin hippasille.
🏃♀️🏃♀️🏃♂️🏃
Krapu 10/25, aiheena on Maantie, josta tulee eispiroitua kirjoittaaan sadanana tarina. Lisää asiasta löytyy SusuPetalin blogista.
