Ihan pihalla, uutta sekä jämät

Hyvää huomenta! 

Heräsin sateen ropinaan ja heti kun sain unihiekat silmistäni, kipaisin portaalle.  Ah, minkä tuoksun sain nenääni. Se oli sekoitus uusien koivunlehtien ja kesän vihreää tuoksua.

Seisoin paljain varpain märällä portaalla. Astuin askeleen pari alemmaksi, Sitten olin oikeasti ihan pihalla. Seuraavaksi voisin harpata tarkastelemaan, missä vaiheessa mustikan kukinta on.

Ei ole vielä raakileita ja onneksi sateinen suht lämmin yö säästi ne toistaiseksi hallan tuhoilta.

 Jotain uutta on tekeillä jokea ylittävälle sillalle. On kehoitettu välttämään turhaa kulkua joen toiselle puolen, ettei siltatyö viivästyisi. Viikonloppuna korjaustyö oli jo niin pitkälle, että kävimme sitä katsomassa. Kaiteet puuttuivat vielä. 

Harpoin työkoneiden lomasta joen rantaan kuvaamaan rentukoita ja palatessani tajusin olevani valvontakamerassa. Ei ollut tukka hyvin, eikä roleksia ranteessa.

Näitä sadeaamuja ja tietysti myös -päiviä on ollut paljon. Se tarkoittaa samaa, kuin liikaa. Varsinaisesti ei minulle, mutta istuttamilleni kesäkukkasille. Jotta tuho olisi täydellinen, niin yhdessä orvokkipadassa on jäjellä enää kukattomat orvokkien  jämät.

Jänis, jota talvella ruokittiin, kävi napsimassa suihinsa yhden padan kaikki siniset orvokit. Viereisestä astiasta kelpasi vain muutama kukka. Olivat väärän värisiä jäniksen mielestä.

En luovuta, vaan hoidan huolella orvokin jämiä, jospa innostuisivat uuteen kukintaan.  Joku nuppu on jäljellä.

  

Tässä tuli sadepäivän bingorivi vasemmalta alas. Vastaukseni Repolaisen kesäkuun bingohaasteeseen ja kiitos haasteesta.

Repolaisen  kesäkuun bingo

Mitä suunnitelmia teillä on juhannuksen ajalle?

Minä olen ajatellut uida, retkeillä, kalastaa. Kaikki nuo mahtuvat samaan pakettiin, jos ei sada. Mutta jos sataa, niin sulkeudun pihanperälle asuntovaunuun kahvittelemaan raparperipiirakan ja jäätelön kanssa. Mukaan myös tietokone ja keskeneräinen neuletyö.  Seuraaakin saa tulla.

Epävakaasta säästä huolimatta toivotan leppoisan mukavaa juhannusta! 

Vaakaan, pystyyn ja vinoon

Repolaisen hauska bingohaaste sai minut jättämään lumilapion. Bingoruudukon täyttäminen oli paljon kevyempää puuhaa, kuin lumityöt patiolla. 

Aioin ensin täyttää kaikki yhdeksän ruutua talvijutuilla, mutta turneekestävyyteni loppui kesken ja kelpuutin mukaan kesäkuviakin.

Melko kovaksi pähkinäksi osoittautui hersyvä. 😔

Ylärivi vaakaan

 

Huhkia - tarkoittaa minulla tällä kertaa lumenluomista patiolta pois. Aloitin urakan jo toissapäivänä.

Hapuilla-Vesillä oleva oja piti päästä ylittämään. Hapuiluksi meni miehelläkin, mutta saappaan varret eivät piisanneet. Kiertämään jouduttiin.

Harjoitella -  harjoittelu tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat. Ei minulta kovin helposti onnistu saippukuplat. Harjoitella täytyy.

Keskirivi vaakaan

Hiljainen oli kotitie viime kesäkuun 2 päivä aamulla kello 3, kun matkamme etelään päin alkoi. Aurinko oli herännyt jo tovin meitä ennen.

 Huoleton teeriparvi aterialla vaarallisesti tien leveydeltä. Joskus autoa paetessaan niitä saattaa jäädä pyörien allekin. 

Hersyvä. Tuota sanaa piti pähkäillä. Minusta kovan tuulen nostattamat laineet liikkuvat hersyvästi, vain olenko ymmärtänyt sanan väärin?

 

Alarivi vaakaan

Hännällinen. Niistä oli valinnan vaikeutta. Valitsin viimeksi kuvaamani hännällisen ja se on susi.

 Hehkeä.  Halusin jotain kaunista, siis hehkeää näiden kuvien joukkoon. Vaalean punainen ruusu kukki viime kesänä pihassa. Kuvasin sitä päivittäin pitkän aikaa.

 

Havinaa kuulin tänään aamulenkillä viimeksi, kun joutsenpari huolestuneena lenteli ohitsemme ollessamme hankikävelyllä. Taidetta ja taitoa on joutsenen laskeutuminen veteen.

 

 

Bingoruudukko tuli täyteen. Kiitos haasteesta Repolainen ❤️

Tänään oli hiihtopäivä

Tänään oli hiihtopäivä. 

Eilen oli jäälyhtyjen ja seitsemän pakasterasian jäädytyspäivä. Näistä jäädytetyistä minulla on tarkoitus tehdä ikkuna ja ovipielijäälyhdyt lumilinnaan. Odotan suojasäätä liimatakseni jääkuutiot  ikkunaruuduksi.

Hiihtoretkestä tuli vahingossa pitkä. Reitin varrella oli vanhaa peltoa, teini-ikäistä kuusitaimikkoa. Avohakkuualueita jopa kaksittain, oli suota ja isoja puita ja mäki, joka hirvitti. Tuostako alas? Onneksi lumi oli pehmeää ja upottavaa sitä ajatellen, jos sattuisi lentämään nurin.

Onnistuin pysymään pystyssä, mutta sujuttelin omaa uraa, joka hidasti sen verran, ettei vauhti päässyt päätä huimaamaan.  Muuten olin perässähiihtäjä, aivan kuten Umpihankihiidoissakin on perässähiihtäjiä.

Metsässä oli jäljistä päätellen ollut paljon liikkujia. Ei hiihtäjiä, vaan eläimiä.

Tunnistettiin hirven, ketun, jäniksen, metson, riekon, kärpän ja lumikon jäljet.  Veikattiin kaksien pienten jälkien mahdollisuutta olla joko näädän ja kärpän, tai sitten kärpän ja lumikon. Metson jäljet erotti teeren varvaskuviosta isomman koon perusteella. Porot ovat pysytelleet pihatoissaan hyvien eväiden äärellä.

Talitintti yllätti ihanasti. Eka kertaa kuulin tälle kevättalvelle ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, eikä ti-ty, ti-ty.

 

❤️

Tässä sitä sitten ollaan, mihin on tultu. Matkanteko jatkamista vaille valmis, mutta mihin suuntaan, siinäpä pulma. Minkä reitin sinä valitsisit?

Ulkoilureitin ladut olivat saaneet uudet nimet. Fokus kiinnittyi heti opastekylttien teksteihin.  Ehkä nuo olivat silmänlumetta, silkkaa taikuutta. En saanut selvyyttä., mutta reitti piti valita.

Kuitenkin olen samaa mieltä ylinnä olevan ajatuksen kanssa. Kun vain saa itsestään irti ja suksii metsään, niin metsän taian tavoittaa ja saa hyvän mielen.

                                                                                  💕

Viimen taukopaikan musta katto pilkottaa. Kodan hämäryys tuntuu kirkkaan auringonpaisteen jälkeen mukavalta, mutta pitkään siellä ei malteta tunnelmoida. Syödään vain loput eväistä. Ympäistön puut näyttävät alastomilta, kun ovat ties monennenko kerran ravistaneet lumet harteiltaan. Ikkunoista näkee ulos, vaikka kinokset ovat korkeat. Hyvä tällaisessa kodassa on taukoa pitää, 

               

                                                          💕❤️

Summa summarum. Kolme bingoriviä syntyi Repolaisen haasteeseen.

Ensin  A - P - U vasemman reunan pystyrivi, aukea, puusto, urat. 

Toisena alin vaakarivi  U- F-O   Ulkoilureitti - Fokus - Opastetaulu

Kolmas keskimmäinen vaakarivi P - K - I  ( K on oma valinta.) Puut- Kota- Ikkunat.

Talvinen kuvakolmikko

Tänään on tulossa kuulas pakkaspäivä. Hiihtämispäivä.

Nyt kuitenkin vanhempia kuvia, nekin talvisia,  joilla osallistun Repolaisen helmikuun bingoon.

 

Jää - ennennäkemäntöntä -puu

Eka kuvassa katoilta sulava lumi valui vetenä ruusupensaan läpi saaviin ja öiden aikana jäätyi pensaan oksille enemmän, kuin päivällä ehti sulaa. Saavin yllä kasvoivat komeat jääpuikot.

Toisessa on jäljet keväällisestä metsojen soidinjuhlasta. Hulppeat juhlat ovat olleet edelliskeväänä aamuvarhain vaaran rinteellä, Paikalla on myös koppekoiden jälkiä katsomon puolella. Ukkometsojen siivet ovat laahanneet lumeen jälkeä linnun molemmin. Olisi ollut hienoa nähdä nuo tanssit.

Kolmannessa kuvassa on lumipeitteinen puu, tai on useampikin. Tänä talvena ei ole tykkyä muodostunut ainakaan lähialueella. Muutamaan kertaan on lunta satanut paksulti oksille, mutta sulanut välillä pois. Puut ovat tyytyväisiä. 

Kuva on lumipolulta. Puuiden välissä oli somaa puikkelehtiä, mutta polulta syrjään ei kannattanut astua.

📷 

Bingo tuli!

Lisäys 12.02. Koska  kaksi ensimmäistä kuvaa eivät olleet tämän talven, niin lisään tämän päivän hiihtoretkeltä ajankohtaisen kuvan.