Pakkasaamun jälkeen aurinkoinen päivä

 Tänään aurinko ehti nousta ennen minua. Ehti kiirehtiä Kärryvaaran taitse pitkän matkan, ennen kuin sen säteet osuivat ikkunan läpi suoraan silmiini.

Häikäisevä aamu, kuten aika moni muukin maaliskuun aamu. Pakkasta -22.6 ja sininen taivas. Tuulikaan ei noussut jatkamaan tapionkylvöään. Ehkä se parsii joskus myöhemmin aiempia aikaansaannoksiaan. Vasta täysteholla puhdisti metsän ja jätti hangen paikoin siivottomaan kuntoon. 

Yhdet jäniksen jäljet näkyvät pihassa  omien saapasjälkieni lisänä. Osa pudonneista kattolumista on vielä kolaamatta pois. Jotenkin saamatonta ovat touhuni olleet pitemmän aikaa. Ajatuksissa vain hiihto ja lumilinna.

Aamukahvin jälkeen haen pesuvadin pihasta kylpyhuoneeseen. Siinä on yön aikana jäätynyt lumilinnan ikkuna. Oikeastaan jo toinen.

Ihan ensin käyn kuitenkin vilkaisemassa lumilinnaa, joka keittiön ikkunasta katsottuna on pelkkä pihanperän ruma lumikasa. Oikeastaan rumilus. Sen sulaminen kestää varmasti keväällä kesäkuulle asti.

Pihan poikki askeltaessa lumi rapsaa ja narskaa somasti jalan alta. Siitä hyvästä tekee mieli kulkea vähän pidemmälle, joten teen mutkan ei minnekään ja takaisin, sekä samalla pohdin - miten kohentaa mörkömäisen lumikasan ulkonäköä? Aurauskepit joutavat pois heti, kunhan auraaja muistaa, ettei työnä kumoon linnani tornia.

Puolivälissä pihaa nenään tuoksahtaa palavan koivuklapin tuoksu.  Se on tuttu, hyvä tuoksu. Monesti hoksaan autolla ollessa liikenteessä, että joku lämmittää koivupuulla saunaa. 

Meidän tuvan uuniin oli sytytetty tuli. Piipusta nousee savu, mutta ei nouse pystysuoraan, vaan kääntyy alaspäin ja se tietää sään lauhtumista. Taas pätee sanonta - Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta.

 

Lumilinnan tekele on edistynyt. Etuseinää vaille. Sain eilen takaseinän kattoon asti latomalla peräkärrystä tyhjennettyä lunta kovettuneina lumilaattoina. Nyt odotaan lauhaa säätä ja nuoskaa lunta, jolla voisin "liimata" seinälaatat. Pakko käyttää  muita keinoja, kun lumipallojen vierittäminen ei onnistu. Miten ihmeessä  lapsena sain aikaan suuria palloja pyörittämällä pientä lumipalloa aina lisää ja lisää.

Pyöreä noin viiden sentin umpijäätynyt laatta irtoaa vadista helposti kuumalla vedellä. Sitä ulos kiikuttaessani märät paljaat sormet olivat tarttua oven metalliseen kahvaan. Hipaisulla selvisin, kun viime tipassa muistin, miten siinä kävisi. Kosteana laatta  tarttui mainiosti linnan lumiseen takaseinään.                                                   

Karsikonperällä on hyvin talvinen ilme,  eikä minkäänlaisia viitteitä keväästä. Ehkä pieni kuitenkin, sillä tänään ilmestyi ensimmäisen kerran tänä kevättalvena viherpeippo lintulaudalle. Sekin on jotain.

Ilta-aurinko helottaa siihen malliin, että  yöllä on kireää pakkasta ja huomenna aurinkoa täydeltä terältä. Tänään oli keskipäivällä kevätpäivän tasaus. Kaikkialla maailmassa yö ja päivä yhtäpitkät, mutta meillä alkaa tästä lähtien päivä vetää pidemmän korren ja juhannusviikolla ei yötä oikeastaan olekaan. Kellon ympäri valoisaa.

Voikaa hyvin ja varokaa kaatumisia, jos on liukkaat kelit. Mukavaa maaliskuun loppua.

Kaunis päivä

Repolainen toivoi vievänsä helmikuun bingoajat ulos. Tällä kertaa lisähaastetta tarjoaa hänen bingoruudukkonsa keskiruutu, ennennäkemätön!  Tarjosi ainakin minulle, silti lähdin ulos toiveikkaana. Ei koskaan tiedä, onnistuuko saamaan kuvan satapäisestä teeriparvesta, vastaan jolkuttelevasta sudesta tai talviuniltaan herränneestä karhusta. Kenties kaikkein ennennäkemättömin olisi ollut laskeutuva UFO.

Ei sattunut mitään raflaavaa. Oli tuiki tavallinen helmikuun päivä, silti sain kuvista puu-polku-taivas kootuksi bingon. Tuli oikeanpuolen pystyrivibingo alhaalta ylöspäin.

Tämä puu on vanha kuusi. Saattaa olla sairas, tai vain vanha. On kuitenkin lähes kaarnaton ja kuusen oksilta roikkuu runsaasti huurteista naavaa, mikä antaa kuusivanhukselle lisäarvokkuutta. Tästä syystä on päässyt kuvattavakseni usein. Melkein liikutun kuusta katsellessani.

 

Taivas ei heleämmän sininen enää olla vois. Ihailen sitä noin -15 asteen pakkasessa seisoessani laajan hakkuuaukean keskellä. Onneksi ei tuule. 

Polku kaartuu kuvan vasemmasta laidasta lievästi oikealle päin. Lunta on kohtalaisen paljon, joten minun kulkuni oli lähes tarpomista. Jälleen olin unohtaa, että takaisin päinkin on jaksettava.

Polku jatkuu pitkälle. Kesällä ja yleensä lumettomana aikana polulla näkee myös pyörällä liikkuvia. Nyt se lienee niin tukossa, että ainoat jäljet olivat vastasuunnasta suksen tekemät. Näkyivät vielä joten kuten, vaikka tuiskulumi osin ne peittikin.

Minun mieleni teki kävellä vaaranrinnettä vielä alemmaksi, mutta aavistelin ajoissa, että paluumatka tulisi olemaan raskas.

Ainakin kaksi kertaa enemmän siihen kului lopulta aikaa, enkä edes ottanut enää kuviakaan. Puuskutin vain eteenpäin.

                                                                            👣 📷

Toivotan teille heleätä helmikuuta ja loistavia ulkoilukelejä!