Harpon
pihalaatalta toiselle ja pysähdyn vanhan betoniruukun viereen. Hypistelen
kanervia ja vilkuilen isää, joka seisoo jo ylemmällä portaalla pitäen ovea auki
ja hoputtaen minua.
Vastaani
tulee yököttävä haju. Pysähdyn, sillä muistan, se on sairaalan haju!
Käytävällä odottaa valkotakkinen mies, lääkäri,
eikä neuvolan täti, kuten luulin. Vilkaisen itku kurkussa isää, joka nyökkää hymyillen
rohkaisevasti.
Olen petetty
ja nieleskelen itkua.
Nousen
kuitenkin tuolille ja katson, miten valkotakkinen ottaa neulan. Laittaa sen
ruiskuun ja alkaa vetää siihen pullosta jotain. Minuunko se pistetään?
Nyt riittää.
Pomppaan
tuolilta alas ja juoksen vikkelästi ulos. Potkaisen kiukussani ovipielestä
varsiluudan nurin ja katoan metsään.
Juoksen kotiin asti.
😓
Krapu 5/26, kirjoittamisvihjeenä kuva, josta sata sanaa. Lisää asiastaa SusuPetalin blogissa.
Hyvin karkasit rokotuksesta!
VastaaPoistaMinä olin siitä kummallinen lapsi, että oikein odotin rokotuspäivää :)
Olen ollut ja olen piikkupelkuri. Sinä olet säästynyt paljolta, kun ei ole ollut epämieluisia tapahtumia lapsena rokotusten kanssa.
PoistaVoi hurja tuota Caraa, joka odotti rokotuspäivää!
VastaaPoistaVaan hyvin karkasit metsään! Minä en muista rokotuksista mitään, eivät varmasti ole siis pelottaneet tai sitten ovat olleet niin traumaattisia tapahtumia, että olen blokannut ne muististani!
Ihmettelen myös Caraa, kuka nyt rokotuksista tykkäisi? Eipä taida olla sinullakaan epämieluisia rokotuskertoja, kun ei ole jäänyt muistiin.
PoistaAikuisena vasta sain tietää, että parivuotiaana sairastin osastolla pari viikkoa keuhkokuumetta. Kukaan ei käynyt katsomassa ja antibiootti pistettiin laihaan kannikkaani kolmesti päivässä, eikä neulat olleet kk-neuloja.
Vaan kuule kun minut harhautettiin lähtemään hammaslääkäriin verukkeella että mennään kylään...vieläkin muistan tuon petoksen! Tiedän tunteen! -(
VastaaPoistaKyllä vanhemmat osaavat ja ettäs kehtaavatkin huijata lapsosiaan. Onpa mukava saada sinut jakamaan kanssani tunne, miltä tuntui pienenä tulla petkutetuksi.
PoistaLyhyeen tarinaan saatu vahva tunnelataus, pienen ihmisen kokemus.
VastaaPoistaKiitos. Oli se vaan sellainen kokemus, etten unohda ja kyllä siitä on vitsailtukin.
PoistaHienosti kuvattu asia lapsen silmin! Ja tuollainen petos totisesti jää mieleen. Muistan omasta kouluelämästäni tapauksen, jolloin jänskäsin hammaslääkärin vastaanotolla omaa vuoroani. Silloin usein porattiin, koska vielä ei ollut fluoritahnoja ja reikiä saattoi kerralla olla useampiakin. Hammaslääkärin huoneesta kuului itkua ja huutoa ja pian joku koululainen juoksi sieltä ulos. Lääkäri tuli ihmeissään pälyilemään ovelle. Ja kohta olisi minun vuoroni mennä tuonne Mengelen luolaan...
VastaaPoistaMinä muistan kouluhammaslääkäristä, alakoulusta, lauseen "auki auki, enemmän auki!" Ja suu oli jo niin auki, että suupielet oli halki 😥
PoistaOriolus, kiitos. Luulen näin vuosikymmenet jälkeen päin, että vanhempani kertoivat minulle vain, että saan käydä isän kanssa kirkonkylässä asioilla.
PoistaKyllä minulla on ollut myös hammaslääkärissä käytiä kohtaan pelko, mutta sen kanssa pärjäsin paremmin. Sinun jänskätyksesi hampulääkärissä käyntiä kohtaan ymmrrän täysin.
Muistan myös Pöllön kertoman, miten suuta piti saada aina vain isommaksi. Mihinkäs pieni suu suureksi repeäisi!
Hienosti kuvasit lapsen pelkoa ja petetyksi tulemisen tunnetta. Mutta neuvokas oli lapsi, kun pääsi karkuun.
VastaaPoistaKiitos, mutta neuvokkuudesta on saanut kuulla pitkään, joskus vieläkin.
PoistaKiva lukea tositarinoita. Olikin sitten niin aidon oloinen tarina, että lapseen oli helppo samaistua <3
VastaaPoistaKiitos. Tositarinaa on oikeastaan helpompi kirjoittaa, kun tarina on olemassa, pitää vain koota se.
PoistaVieläkin on arpi vasemman reiden märkimistä aiheuttaneesta piikityksestä v. 1955 eka-luokalla. Olis pitänyt tehdä aimariit! (pasanen)
VastaaPoistaKuule, ei ne livohkat minullekaan pidemmän päälle ollet hyväksi. Voin jatkaa tuohon tarinaan, ettei minua saatu kertaakaan kouluikäisenä rokottettua. Ne tulivat eteeni kuitenkin, joten taidat olla päässyt helpommalla, vaikka saitkin infektion piikityksestä.
PoistaVoi sinua aimarii, kurjan tempun tekivät.
VastaaPoistaMinäkään en rokotuksia muista, mutta liekö joku muisto alitajunnassa: en pelkää piikkejä, mutta en kärsi katsoa pistämistä.
Verikokeissa pystyn kyllä katsomaan kun putket täyttyvät, sitten kun neula on ensin laitettu suoneen - sitä en voi katsoa!
Niinpä! Vaikka on se kyllä kurja toisinkin päin. Noloa isälle, joka polkupyörän tarakalla viei minun oikeastaan kunnan sairaalaan rokotukselle, kun jo yhteisrokotuksella olin karannut luokasta. Vasta kun hain terveydenhuollon koulutukseen, kaikki ryöpsähti eteeni. En saanut rokotustodistusta!
PoistaSulla on minun näkökulmastani parempi osa, vaikken varma voi olla.
Minulla on näitä sarjassamme "sattuu ja tapahtuu" 😄:
PoistaOlin joitakin vuosia sitten Kuopiossa Riesan takia video-eeg:ssä ja olin jo viikonlopun siellä lääkkeiden vähennyksen vuoksi, itse tutkimus alkoi maanantaina. Kanyyli oli laitettu hei sairaalaan mennessä ja vaihdettu paikkaakin ja taas ma-aamuna piti vaihtaa. Nuori mieshoitaja yritti laittaa, ei onnistunut. Toinen mieshoitaja yritti toiseen käteen.
Minä istuin leppoisasti nojatuolissa ja nuoret miehet yritti saada kanyylia toinen toiseen, toinen toiseen käteen. Kysyivät välillä, vieläkö saa yrittää. "Jos ei tarvitse katsoa". Tunnin yrittivät, sitten soittivat nukutuslääkärille: tule sinä, kun osaat paremmin.
Kolmannella yrityksellä hänkin sen vasta sai 😅
Tuo on kenkkua, kun suoni ei löydy, tai se karkaa neulan edestä. Syyt siihen niin moninaiset. On niillä kanyylien laittajillakin hyvät ja huonot päivänsä, jos on jännitteitä potilaallakin. Ehkä sinä onnistuit olemaan rento, ehkä nuoret hoitajat jännittivät hoitotilannetta. Kiitos jännityskertomuksestasi.
PoistaTrata-se, penso, de um pesadelo verdadeiramente dramático.
VastaaPoistaAbraço de amzade.
Juvenal Nunes
Obrigada. Meu medo da vacinação era enorme.
PoistaE o pesadelo ainda não acabou completamente, mesmo estando no meu estado atual.
Even with a father's support, a visit to the hospital can be frightening, even if it's just for a vaccine.
VastaaPoistaCreative and well-inspired story.
Thank you. I had a terrible fear of injections at school.
PoistaI still fear them, but now I understand their necessity.
Hyvin kuvasit lapsen tunteita. Ilmeisesti kokemuksesi oli aikoinaan hyvin voimakas. Minä en muista yhtään omia lapsuuden rokotuksia.
VastaaPoistaKiitos. Kohdallasi rokotusohjelma meni ilmeisesti hyvi, kun mieleen ei jäänyt niistä mitään. Minulla oli varmaan jo varhaislapsuudessa tapahtunut jotain ikävvää, mistä se voimakas piikkipelko juonsi juurensa. Eteeni sain tilanteen, että rokotustodistus puuttui. Kyllä se aikuisena oli hankittava. Isorokkoa vastaan annettaessa rokotusta pyörryin.
PoistaSinä olet ollut päättäväinen ja sisukas lapsi! Voin hyvin uskoa, että piikkikammo ei ole mukava asia. Minulta on otettu ensimmäistä kertaa sairaalassa alle 10-vuotiaana verinäyte kyynärtaipeesta. Katselin kun neula työntyi ihon alle seuraava mielikuva on se, että makaa lattialla pyörtyneenä hoitajat ympärillä. En ollut saanut syödä mitään ennen verikoetta eli pyörryin varmasti siksi mutta tästä jäi sellainen trauma, että nyt aikuisenakin minun on aina katsottava jonnekin muualle ja mainitsen myös joka kerta tämän lapsuuden kokemuksen. On jäänyt elävästi mieleen kun sen ensimmäisen pyörtymisen takia oli kuhmu otsassa monta päivää. Leppoisaa viikonloppua Karsikonperälle!
VastaaPoistaSattunut on sinullekin ja varmasti viele muillekin, kuin meille kahdelle. Minä pyörryin aikuisena rokotustodistusta hakiessani, jolloin samalla sain mm.isorokkorokotteen, Toimenpidevuoteella heräsin.
PoistaNykyäänkin helposti tulee ongelmia verinäytteiden otossa tai kanyylin laitossa. Jännitän, että suodet katoavat,
Kiitos myötätunnosta . Pakkasterveisiä sinulle ja hyvää viikonlopun jatkoa. Meillä aamulla mittarissa -34.6 ja aurinkoista.
Pensabas que te librarías de la vacuna, pero no fue así. Recuerdo las mías y el cerrar los ojos al ver la aguja. Me gustó la historia y la foto.
VastaaPoistaBuen fin de semana.
Un abrazo.
De niña, siempre logré evitar las vacunas, pero de adulta no pude. Me di cuenta de que tenía que ponérmelas, aunque tenía miedo.
PoistaNo somos los únicos que le tenemos miedo a las agujas, pero podemos superarlo
Taitavasti kuvaat lapsen pelon ja pettymyksen tunteen. Ne säilyvät pitkään mielessä. Itsekin olin 8 v 2,5 kk vaskuliitin vuoksi sairaalassa. Pistettiin joka päivä ja ruoka nenäletkulla. Oksensin ja veriset letkut ulos ja uudet tilalle. Silloin ei pikkuisia kohdeltu hellästi,nyt onneksi toisin.
VastaaPoistaKiitos. Ikäni minö muistan sen pelon, joka sai minut lapsena valtaansa, kun oli kyse rokotuksista. Alkunsa pelkoni sai varmaan parin vuoden ikäisenä sairaalassa olostaja antibioottipistoksista.
PoistaSinun sairautesi on ollut todella vakavaa ja kokemukset hoidosta ikävän sorttisia, mutta me ollaan selvitty niistä.
Hyvin pienenä olet jo hoitoa tarvinnut. Lapsi ei ymmärrä kivun aiheuttamista, ellei aikuinen kerro syytä ja et nyt vähän sattuu. Kehuakin pitäisi rohkeudesta, lohduttaa ja jotenkin palkita. Vaikka leikkimällä hiukan. Aikoinaan pidettiin kiinni ja moitittiin vastusteluista. Yksin,vieraiden aikuisten seurassa,ilman ketään lohduttajaa, jätti ikuiset huonot muistot. Vaan selvitty on ja ehkä entistä vahvempana🤗
Poistaen pellännyt piikkejä, oli hyvä lääkäri lapsena, aikuisena osaan myös rentoutua.
VastaaPoistaNiin on hyvä.
PoistaHauska loppu tarinallasi. Siitä muistui mieleen vanhat ajat. Keskimmäisellä pojallamme oli vahva tahto kolmen vanhana. Vein häntä neuvolaan ja ensin mentiin terveydenhoitajan luo mitattavaksi. Poika ilmoitti jo ovella, ettei hän ole hoitajan kaveri. Kun seuraavaksi mentiin lääkärin huoneeseen poika sanoi "mää en oo sunkaan kaveris". Teki heti selväksi, kuinka asia on, ettei tarvinnut arvuutella.🤣
VastaaPoistaTomera poika! Noin minunkin olisi pitänyt toimia. Tosin olisin saanut rokotuksen ja hetken parkunut kai, mutta päätin toisin.
PoistaKiitos muiston jakamisesta.