Siitä on aikaa, kun sain valtavan innostuksen savitöihin. Hurmosta
kesti keskikesän ajan, jolloin valimossani syntyi kaikenlaisia kippoja,
maljakoita, ruukkuja.
Ihmettelen yhä, mikä hätä oli saada aina uutta kuivumaan.
Seuraavana kesänä puuha ei enää huvittanut. Se oli liian
hidasta ja sotkuista.
Sen sijaan kiinnostuin itsekovettuvasta savesta. Sellaisesta
voi tehdä pienesineitä, korujakin, jos olisi riittävää taiteellisuutta.
Totta puhuakseni sen laita on niin ja näin, mutta muovailuvahan
ja sementin kanssa askarteluna sain joskus aikaan tarpeellista käyttötavaraa.
Keittiön pöydällä savilaatan kauliminen piparkakkutaikinan tapaan
tuntuisi jokseenkin nostalgiselta. Miten se onnistuisi, sillä piparitaikinankaan
kanssa ei mennyt aina nappiin.
Ehkä sanomista saattaa tulla keittiöpöydän valtaamisesta.
♡
Krapu 9/26, sanat; taikina, nostalgia, hätä. SusuPetal on Krapu kirjoitushaasteen sompaimissa.
Hienot ruukut ja kukkakimput. Suopursuakin, ihanaa!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKomeassa ruukussa on kaunis kesäinen kukkakimppu.
VastaaPoistaKun oli piha, niin minäkin innostuin betonitöihin, vaikka en osaa tehdä mutta laitoin muotteihin betonia. Se itsekovettuva savi kuulostaa kiinnostavalta.
Kiitos. Minulle juttu oli yhden kesän kiinnostus.
PoistaOnpahan hienot ruukut!
VastaaPoistaEn ole milloinkaan innostunut savitöistä. Kolmiulotteisuus tuntuu vaikealta. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat muotoilla savea.
Kiitos, ruukut tein innostuksen aikana. Minä en osaa myöskään muotoilla savea, en ole kokeillut. Tekemäni sementtisen ovat valujuttuja.
PoistaBetonista tehnyt juttuja puutarhaan, vanhat pitsiliinan upotin ja nätit tuli puutarhan kiviseen pöytään.
VastaaPoistaOlet taitava betonisten koristeiden tekijä.
PoistaIhastuttavat möhkäleet 💚🤎🤎
VastaaPoistaja kukkien kanssa vielä ihanammat ! 🌸🌺🌷🌿
Kiitoksia!
PoistaKauniita ovat molemmat ruukut kukkineen. Kannatti innostua. Uuden kokeilu on mukavaa puuhaa, haastaa samalla vähän itseään.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTotta, että uuden kokeilu on innostavaa. Minulle se kuitenkin oli yhden kesän sementtityöt. En usko, että ottaisin uutta haastetta vastaan innostumalla itsellään kuivuvasta ja kovettuvasta savesta "taiteilemaan" mitään.
Olen varmasti liian innokas liittämään krapuihini kuvia, vaikka pääasia pitäisi keskittää itse tekstiin..
Ei hassumpi hurahdus tuloksesta päätellen!
VastaaPoistaKiitos. Selvästikin se oli hurahdus ja siitä on jäljellä paljon tavaraa autotallin lattialla - kuulema aivan väärässä paikassa.
PoistaKauniita ovat nuo kukka-astiat ja ihanat kukat! Sisareni teki aikoinaan paljon savitöitä ilman dreijaa eli käsillään vain muotoili ja myös poltatti ne aina. Hänellä oli siihen taiteilijan silmää ja kädentaidot. Itse olen ollut vain savityömallina parin kerran jaksoa. Sain ottaa kuvia "itsestäni" muistoksi ja niitä katsoessani yhä ihmettelen joidenkin tekijöiden taiteellisuutta ja taitoja!
VastaaPoistaKiitos, niissä on pala kaunista kesää. Varmaan minäkin jostain luin sementtitöistä, kun innostuin, mutta toinen puoli kraputarinastani on täysin fiktiota. En kuvittelekaan tekeväni savesta mitään.
PoistaSavityöt on täyttä terapiaa, kun itse harrastin sitä niin uppouduin täysin johonkin ihan muuhun maailmaan.. muovailuvaha on tuttuakin tutumpi myös.
VastaaPoistaTaikataikinaa on myös mukava vatkata....))
Uskon asian olevan niin. Tuntumaa minulla on vain sementin kanssa askartelusta, mutta liki sama juttu. Luin tätä krapua suunnitellessani paljon saven kanssa puuhailusta ja varsinkin, miten sitä työstetään. Enpä kohta tiiä, vaikka kokeilisinkin!
PoistaOlipa mukava lukea savitöistä ja itsekovettuvasta savesta. Minua kosketti "hätä", josta kerroit. Koen itse usein hätää, kun innostun jostain asiasta: hirveällä kiireellä pitää tehdä. Kummallista kun ei osaa rauhassa tehdä asioita.
VastaaPoistaOllaan samanlaisia siinä suhteessa, ettei malttaisi odottaa työnsä tuloksia, vaikka vasta on alkanut. Minulla ainakin tahtoo tulla virheitä vauhdin lisääntyessä. Pitäisi varmasti tähän ikään mennessä olla jo oppinut, eteti hätäily auta mitään.
PoistaSavityöt on varmaan kivoja. Polttohommat vaativat kai jonkinlaisen uunin? Itse en ole sellaista tehnyt, äidin juttuja vaan kuunnellut. Sellaisesta itsekovettuvasta olen joskus tehnyt jotain pientä. Tuosta ruukustasi tulee mieleen betoni. Upotin joskus pyyhkeitä betoniin ja laitoin ruukun päälle kuivumaan. Näistä tuli ihan kovia ruukkuja.
VastaaPoistaNiin minäkin luulen. En minäkään ole savesta mitään tehnyt. Joskus kokeilin dreijata, mutta pieleen meni. Muotin päälle minäkin sementtivelliin kastellut pyyhkeen laitoin kuivumaan, joskus iso raparperinlehti oli pohjana.
PoistaKädet saveen -laittaminen olisi varmaan maadoittavaa ja rentouttavaa. Eri asia sitten, mihin ne kaikki kipot ja kupit loppusijoittaisi :o)
VastaaPoistaKyllä se juuri tuollaista oli. Minun betonista tekemäni kupit olivat isoja, kelpasivat kukkapadoiksi, mutt on niitä tyhjän panttinakin.
Poista