Asiat ovat Karsikonperällä kohillaan.
Helmikuu lähenee loppuaan, enkä ole töpeksinyt isommasti. Toivottavasti en loppukuussakaan.
Pakkasöinä on ollut noin -28 astetta ja yö yöltä kirkastuva kuutamo. Parhaillaan kuu on puolivälissä kasvamistaan.
Revontuletkin useana yönä loimunneet. Ehkä mokasin siinä, etten viitsinyt tai muistanut yhtenäkään iltana laittaa kameraa valmiiksi jalustimeen. Kun heräsin puolen yön jälkeen ikkunan takana loistavaan vihreään, minulle tuli hoppu.
Kuvasin kännykällä ikkunan läpi. Ehdin sentään sammuttaa yövalon, mutta makuuhuoneen kattoon heijastava lämpömittari jäi kääntämättä syrjään. Heijastus näkyy kuvassa piharakennuksen seinään.
Tykkyjen kuvaaminen tältä talvelta oli hilkulla jäädä.
Olisi se harmittanut, mutta ehdin, sillä viime hetkillä hiihdin tykkymetsässä. Oli aivan mahtavaa kierrellä suksilla kansallispuiston vanhojen puiden metsässä. Seuraavan päivän tuisku pudotti ison osan talven 2026 tykyistä.
Eilen eivät asiat menneet niin, kuin olisivat voineet.
Oli huono juttu lähteä suksilla, sillä kylmä ilma kävi pahasti henkeen. Minun täytyi pitää usein paussia. Valitan lisää, ei ollut luistoakaan! Pakkasviti piti huolen, kuin olisin tuhkassa lykännyt suksiani.
Yhdeksän hyskyvaljakkoa paineli ohi, siis 54 koiraa. Yhtään haukkua ei kuulunut, ainoastaan joka reestä käden heilautus tervehdykseksi minulle. Hello! Hello!
En minä koirien baanalla ollut. Muutaman metrin sivussa katselin niiden vauhdikasta menoa. Sitten siirryin valjakkoreitille päästäkseni helpommalla.
Jotenkin sain koirien innosta energiaa itsellenikin.
Osallistun Kristiina K:n helmikuun haasteeseen näillä olemattomilla mokillani pahempien puuttuessa tällä kertaa.
Mukavaa helmikuun loppua!
Ei ollut mokia ollenkaan vaan mitä hienompia kuvia luonnosta. Varmaan hieno kokemus kun kohtaa tuollaisen valjakon. Ehkä näet niitä useinkin, mutta minä en ole koskaan nähnyt muuta kuin TV:ssä.
VastaaPoistaYritin tuosta ensimmäisestä kuvasta etsiä jotain heijastusta, mutta en kyllä nähnyt. Kuvan oikeassa laidassa oli pari pienen pientä punaista pistettä, olisivatko sitten niitä? Hieno kuva kuitenkin.
Juu, ei tullut oikein mainittavaa mokaa, pieniä vain. Onneksi niin. Harmittelen kyllä, etten tällännyt järkkäriä valmiiksi, kun arvelin, että reposet syttyvät pikkutunneilla. minun tietokoneen näytöllä näkee hyvin, miten kuvassa vasemmalla heijastus luo punnerrusta. Oikean puolen punaiset pisteet ovat jääkaapista lähtöisin..
PoistaKoiravaljakot nään niin usein, kun viitsin hiihtää reitin lähelle. Koirien into on käsittämätöntä. Olen kahdesti saanut olla reen jalaksilla ohjastamassakin valjakkoa, tai pikemminkin jarruttamassa.
Ooh! Uskomattoman kaunista....
VastaaPoistaNuo ensimmäisen lumikuvan vaatteiden väritkin sopivat kuvaan niin hyvin.
Vielähän tässä ehtisi mokia bongata, seurailen touhujani.
Kiitos. Niin on. Viihdyn hyvin omilla reiteillä, vaikka leveääkin suksea upottaa, mutta kaikkialla on rauha ja valkoinen luonto. Olisin tosiaan mokannut, mikäli laiskuuttani olisin jättänyt tykkymaailmassa käynnin väliin.
PoistaKyllä sinä ehdit pikku mokailun tehdä, jos kiinnostuit. En tietenkään toivo mitään isoa ja ikävää mokaa.
Jopas on komeat puut! Minäkin pääsin viime viikolla ihailemaan tykkylumipuita Tahkovuoren ympäristössä. Oli niin kaunista siellä.
VastaaPoistaKansallispuiston puut ovat saaneet kasvaa isoksi, siksi tykkykin on näyttävämpää. Eikö olekin hienoa, että koko maassa on kunnon talvi. Tosin eivät kaikki talvesta tykkää. Meitä on moneksi.
PoistaHyvinhän sinä ehdit kuvata revontulet ja tykyt! Ja upeita koiriakin vielä kaupan päälle. Mokaamaton helmikuu!
VastaaPoistaEn sanoisi ihan niinkään, sillä tipalla se oli. Vartissa juttu oli ohi. Sitä en tiedä, milloin loimotus alkoi.
PoistaMokaamaton on parempi kyllä, kuin mokat, jos ei kahvista puhuta. Koko helmikuun olen miettinyt jutuntynkää tähän haasteeseen, toivottavasti ei tule enää tällä viikollakaan mokailtua. Se olisi kohtalon ivaa.
Uskomattoman runsaita nuo tykkylumet, en ole ennen nähnyt tuollaisia edes kuvissa. Ihana hiihtely Sinulla ollut taas.
VastaaPoista