Asiat ovat Karsikonperällä kohillaan.
Helmikuu lähenee loppuaan, enkä ole töpeksinyt isommasti. Toivottavasti en loppukuussakaan.
Pakkasöinä on ollut noin -28 astetta ja yö yöltä kirkastuva kuutamo. Parhaillaan kuu on puolivälissä kasvamistaan.
Revontuletkin useana yönä loimunneet. Ehkä mokasin siinä, etten viitsinyt tai muistanut yhtenäkään iltana laittaa kameraa valmiiksi jalustimeen. Kun heräsin puolen yön jälkeen ikkunan takana loistavaan vihreään, minulle tuli hoppu.
Kuvasin kännykällä ikkunan läpi. Ehdin sentään sammuttaa yövalon, mutta makuuhuoneen kattoon heijastava lämpömittari jäi kääntämättä syrjään. Heijastus näkyy kuvassa piharakennuksen seinään.
Tykkyjen kuvaaminen tältä talvelta oli hilkulla jäädä.
Olisi se harmittanut, mutta ehdin, sillä viime hetkillä hiihdin tykkymetsässä. Oli aivan mahtavaa kierrellä suksilla kansallispuiston vanhojen puiden metsässä. Seuraavan päivän tuisku pudotti ison osan talven 2026 tykyistä.
Eilen eivät asiat menneet niin, kuin olisivat voineet.
Oli huono juttu lähteä suksilla, sillä kylmä ilma kävi pahasti henkeen. Minun täytyi pitää usein paussia. Valitan lisää, ei ollut luistoakaan! Pakkasviti piti huolen, kuin olisin tuhkassa lykännyt suksiani.
Yhdeksän hyskyvaljakkoa paineli ohi, siis 54 koiraa. Yhtään haukkua ei kuulunut, ainoastaan joka reestä käden heilautus tervehdykseksi minulle. Hello! Hello!
En minä koirien baanalla ollut. Muutaman metrin sivussa katselin niiden vauhdikasta menoa. Sitten siirryin valjakkoreitille päästäkseni helpommalla.
Jotenkin sain koirien innosta energiaa itsellenikin.
Osallistun Kristiina K:n helmikuun haasteeseen näillä olemattomilla mokillani pahempien puuttuessa tällä kertaa.
Mukavaa helmikuun loppua!
Ei ollut mokia ollenkaan vaan mitä hienompia kuvia luonnosta. Varmaan hieno kokemus kun kohtaa tuollaisen valjakon. Ehkä näet niitä useinkin, mutta minä en ole koskaan nähnyt muuta kuin TV:ssä.
VastaaPoistaYritin tuosta ensimmäisestä kuvasta etsiä jotain heijastusta, mutta en kyllä nähnyt. Kuvan oikeassa laidassa oli pari pienen pientä punaista pistettä, olisivatko sitten niitä? Hieno kuva kuitenkin.
Juu, ei tullut oikein mainittavaa mokaa, pieniä vain. Onneksi niin. Harmittelen kyllä, etten tällännyt järkkäriä valmiiksi, kun arvelin, että reposet syttyvät pikkutunneilla. minun tietokoneen näytöllä näkee hyvin, miten kuvassa vasemmalla heijastus luo punnerrusta. Oikean puolen punaiset pisteet ovat jääkaapista lähtöisin..
PoistaKoiravaljakot nään niin usein, kun viitsin hiihtää reitin lähelle. Koirien into on käsittämätöntä. Olen kahdesti saanut olla reen jalaksilla ohjastamassakin valjakkoa, tai pikemminkin jarruttamassa.
Ooh! Uskomattoman kaunista....
VastaaPoistaNuo ensimmäisen lumikuvan vaatteiden väritkin sopivat kuvaan niin hyvin.
Vielähän tässä ehtisi mokia bongata, seurailen touhujani.
Kiitos. Niin on. Viihdyn hyvin omilla reiteillä, vaikka leveääkin suksea upottaa, mutta kaikkialla on rauha ja valkoinen luonto. Olisin tosiaan mokannut, mikäli laiskuuttani olisin jättänyt tykkymaailmassa käynnin väliin.
PoistaKyllä sinä ehdit pikku mokailun tehdä, jos kiinnostuit. En tietenkään toivo mitään isoa ja ikävää mokaa.
Jopas on komeat puut! Minäkin pääsin viime viikolla ihailemaan tykkylumipuita Tahkovuoren ympäristössä. Oli niin kaunista siellä.
VastaaPoistaKansallispuiston puut ovat saaneet kasvaa isoksi, siksi tykkykin on näyttävämpää. Eikö olekin hienoa, että koko maassa on kunnon talvi. Tosin eivät kaikki talvesta tykkää. Meitä on moneksi.
PoistaHyvinhän sinä ehdit kuvata revontulet ja tykyt! Ja upeita koiriakin vielä kaupan päälle. Mokaamaton helmikuu!
VastaaPoistaEn sanoisi ihan niinkään, sillä tipalla se oli. Vartissa juttu oli ohi. Sitä en tiedä, milloin loimotus alkoi.
PoistaMokaamaton on parempi kyllä, kuin mokat, jos ei kahvista puhuta. Koko helmikuun olen miettinyt jutuntynkää tähän haasteeseen, toivottavasti ei tule enää tällä viikollakaan mokailtua. Se olisi kohtalon ivaa.
Uskomattoman runsaita nuo tykkylumet, en ole ennen nähnyt tuollaisia edes kuvissa. Ihana hiihtely Sinulla ollut taas.
VastaaPoistaKiitos. Puut olivat komeita. Totta. Mutta tuisku pudotti lumitaakat. Ei aivan kokonaan kuitenkaan. Komeimmat tykkypuut löytää vaaroilta, matalammalle ei lumi samaan tapaan kerry oksille.
PoistaLUmen peittämien puiden välissä hiihtäessään tuntuu kuin eläisi omassa kuplassaan. Tykkään.
Henkeäsalpaavan kaunista taas. Elämäsi on kuin seikkailua tai naparetkeilyä 💙
VastaaPoista54 huskykoiraa, olisin pyörtynyt onnesta sen nähdessäni. Nyt vain huimaa 😀 🐕
Tykkylumi on hassunhauska sana, tulee mieleen "tönkkösuolattu".
Antoisaa päivää ja talven riemuja sinulle ♥
Kiitos. Nykyyän lyhyiksi käyneet hiihtoretkeni suuntautuvat aina eri paikkoihin, milloin suolle, toisinaan joelle tai tykkymetsään.
PoistaNykyajan moottorikelkkaa ei kuule, kun se lähestyy, ei ne haisekaan, ovat akkukäyttöisiä...
Tosiaan muuta nimeä en tiedäkään lumen paksusti peittämille puille, kuin tyykylumi ja tykkypuut.
Tönkkösuolattu ei ole minulle ikinä maistunut.
Mukavaa päivää sinulle!
oieniä oli mokasi. mutta maisemat kpmeat. Niin tykkylumi kuin revontuletkin. Ihme kun puun oksat kestää tuon tykkylumen painon. .Täällä se onkin haevinaista että tykkylunta kertyy. Hiihtomaisemat ovat kyllä upeat.
VastaaPoistaIhania helmikuun lopun päiviä sinulle!
Kiitos, samoin sinulle nautittavia talvipäiviä.
PoistaOnneksi mokani olivat liki olemattomia, joista ei olisi kannattanut edes kirjoittaa, mutta halusin ottaa osaa haasteeseen. Tänä talven apuut ovat toistaiseksi päässeet helpommalla moniin talviin verraten.
Ihania mokia, eikun kuvia. Olen monesti todennut, että olet todella onnekas, kun saat elää tuon kauneuden keskellä. Hyvää helmikuun loppua ja kevään odotusta Koillismaalle.
VastaaPoistaKiitos. Olen vissiin tullut vanhetessani pakosta varovaisemmaksi, kun en edes hiihtoretkilläni ole kupsahdellut nurin. Omasta mielestänikin olen onnekas, sillä pidän ulkoilusta, vaaranrinteillä porojenkin poluilla kulkemisesta kävellen, hiihtäen.
PoistaSinulle niin ikään mukavaa helmikuuta.
Ompa siellä vilskettä koiravaljakoiden takia! Ja silti ihan hiljaista. Ei ole aikaa ja energiaa käyttää turhaan haukahteluun. Tuo lumimäärä näyttää todella muhkealta. Koko luonto on paksun kuorrutuksen alla. Vieläköhän sieltä keväällä maa löytyy...
VastaaPoistaTalvi tähän mennessä on täällä tavanomasti kylmepi, lunta taas puolet normia vähemmän. Aina on kevät ja kesä tullut.
PoistaNämä valjakon koirat ovat innoissaan vetäessään rekiä. Näissä valjakoissa oli pareittain aina kuusi koiraa yhdessä. Monikaan koirista ei edes katsonut minuun, vaikka seisoin metrin päässä radasta.
Thank you for sharing these wonderful photos ❤️ Since there's no snow where I live, I'm always enchanted by these incredible landscapes. The photo with the aurora borealis is fantastic 👏
VastaaPoistaThank you for visiting my winter world.
PoistaKylläpä onkin lunta puissa! Ihmeesti puut kestää lumen painon, ettei oksat pahemmin katkeile ja kevään tultua kumaraan painuneet puut suoristuu taas pystyyn. Kuu on lopussa, eikä uusia mokia enää ehdi tässä kuussa kovin paljon tulla, onneksi.
VastaaPoistaNiin oli, mutta tuuli pudotti osan tykkyjä, joskin parina viime päivänä on satanut lunta, Tänään alkoi aamupuolen. Yksi jää viimeiseksi ja helmikuusta se on Kalevalan päivä. Siispä hyvää Kalevalan päivää sinulle.
PoistaOi miten kauniit revontulet ja huhuh tuota lumen määrää. Kauniit tykkypuut.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle.
Kiitos. Näyttää vain, mutta oikeasti lunta on vuodenaikaan nähden vähän. Tosin parina viime päivänä on tullut roimasti lisää. Sanotaan, että vain puolet on talven lumista tullut Matin päivään mennessä. Joten lunta vielä saadaan.
PoistaKiitos, viikonloppuni on sujunut hyvin, toivottavasti sinullakin.
Kiitos postauksestasi, sitä oli taas mielenkiintoista lukea. Onneksi ehdit kuvaamaan mahtavia tykkyjä! Miten pieni ihminen onkaan noiden valtavien puiden rinnalla.
VastaaPoistaMikä onni, että sait kuvattua revontulet vaikkapa kännykällä - sillä loimuavat tulet ovat upeita!
Kiitos. Hyvää Kalevan päivää myös sinulle!
Kiitos. Olihan se nippa nappa, että ehdin. Tykyt ovat varjoja upeimmista ajoistaan. kYllä näytti joltisenkin mahtavalta, kun katselin latvoja puun juurella. Lunta on satu parina päivänä melko reippaasti.
PoistaIhaninta minusta katsella tuvan lämpimästä niitä loimuja. Unet siinä kyllä häiriintyy, niin paljon virkistyn.
Hyvin on Kalevalan päiväni sujunut. Toivottavasti myös sinulla.
Upea on kuva revontulista vaikka "moka" tapahtui ja vangitsit valoilmiön
VastaaPoistavain kännykällä. Kun oikein pinnistelin näin oikealla nuo punaiset pisteet
mutta minua eivät häirinneet ollenkaan koska yötaivas revontulineen oli
NIIN upea näky! Aika huikeita ovat myös tykkylumiset puut ja onneksi
ehdit kuvata ennen kuin putosivat puunoksilta. Minusta sinä et pahasti
"mokaillut" helmikuussa ja ainahan "tekevälle sattuu" kuten edesmennyt
isoäitini aina muistutti. Minulta - koputtaa puuta - helmikuu meni aika
nappii joten en mokaillut joten Kristiinan haasteeseen en voinut ottaa
osaa. Yleensä sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pientä säätöä mutta
joten kuluva kuukausi oli melkein onnekas sanoisin.
Hyvää Kalevalan päivää ja viikonloppua!
Kiitos. Totta, en oikeastaan mokannut, mutta halusin osallistua haasteeseen. Tavallisesti minulle sattuu yhtä ja toista, mitä en niin välittäisi, mutta helmikuu meni paremmin kuin hyvin. Syyspuolella mokasin pahasti, kun pesin väärällä ohjelmalla lempivillapuseroni. Se meni vauva kokoon.
PoistaAuts...joskus sitä on itselle myös sattunut vähän liian kuuma pesuohjelma ja vaatteet ovat yllättävän pikkuisia tullessaan ulos koneesta.
PoistaUpeita revontulia!
VastaaPoistaOnneksi helmikuuhusi ei osunut isompia mokia:)
Kiitos.
PoistaOnneksi selvisin ilman kunnon mokia, eikä niitä pienempiäkään oikeesti tullt.