Aikani olen miettinyt Repolaisen- miltä maistuu maaliskuu-haastetta, miten tarttua siihen, vai jättää suosiolla, kun ei sytytä, mutta sitten syttyi himmeästi.
Minulle ovat yleensä maistuneet tavanomaisen maaliskuun aikana suussa sulavia makeita enemmän mieliharrastukset ja silmän ruuat.
Nyt on toisin.
Maaliskuu ei ole pahemmin tarjoillut tänä vuonna tavanomaisen valkeita ja eikä häikäisevän kirkkaita talvipäiviä. En rohkene kovin sitä mollatakaan, sillä aina sanotaan - vaihtelu virkistää.
Kenties tämän oikullisen maaliskuun näen toisin silmin ja mielin jonkun vuoden päästä. Nyt se on anniskellut räntä- ja vesisateita useiden lämpöasteiden kera niin tiuhaan, että lumesta on rippeet jäljillä.
Kitisin aikani, ai kauheeta, kunnes lopetin ja aloin makustella uusia vaihtoehtoja maaliskuun lopulle. Tulin tulokseen - Kun ei ladulle, sitten polulle!
Polulla meno maistui paremmalta, mihin litra jäätelöä tai suklaalevy olisivat konsanaan pystyneet.
Maaliskuu on mennyt kohdallani vähillä karkeilla. Säästän vartaloani mämmikauteen. Yritän muistaa kauppareissuilla, ettei makeaa mahan täydeltä.
Mikään suolainen ei saa vettä herahtamaan kielelleni. En ole keittiöihme, joten kokkaukseni ovat hengissä pitävää arkiruokaa. Niissä ei ole mitään maaliskuussa enemmän paremmalta maistuvaa, kuin muulloinkaan.
Silmänruokaa on sen sijaan keittiön ikkunalla jouluviikolla hankittu joulutähti. Se on ilon aihe punahehkuvine lehtineen.
Silmittelen ilolla myös vitivalkoista jänistä, joka vierailee usein pihassa. Syö kaikessa rauhassa lintulaudalta pudonneita auringonkukansiemeniä.
Huolettaa vain jäniksen puolesta. Se on helppo saalis haukalle, huuhkajalle tai ketulle, kun turkki ei ole aloittanut muuttumista lumen sulamisen tahtiin.
Välipalapuolella antoisin herkku itselleni on kutominen kirjoittamisen lisäksi. Kun oikein innostun puikkojen kanssa unohdan syömisen.
Ennen kuun loppua villapusero on valmis. Ajattelin sitä toppaliivin alle keväthankia viiletellessäni, mutta se tarve näyttää olevan pois pelistä. Ehkä paksu pusero on hyvä ruskaretkille
Tämmöisiä makuasioita sain kokoon maaliskuulla.
Superherkullisia kevätpäiviä lukijoille!
Jänis on todella vitivalkoinen, ja värin vaihtamiseen kulunee kuitenkin jonkin aikaa - Sinä tiedät paremmin. Paksulle villapaidalle on aina käyttöä. Sinä oikein kunnolla makustelit ja pohdiskelit haastevastausta, etkä hutaissut tosta vaan nopeasti. Hyvä niin. Kuvaako se Sinua muissakin asioissa?
VastaaPoistaAivan oikeassa olet. Hitaasti jäniksen turkki vaihtuu valkoisesta ruskeaan ja prosessiin vaikuttaa valon lisääntyminen.. Sitä tarkoitan, että se ei ehdi ruskeaksi kun jo maa on lumeton, sillä jo nyt valkoinen pupu erottuu rinteissä hyvin. Kiitos, niin itsekin ajattelin, että aina villapuserolle on käyttöä. Pitkään mietin tosiaan, miten kuvaan maaliskuun makuaistimuksiani. Luulisin kuitenkin, että olen hätäinen tyyppi, nopeasti pitää tulla valmista, mutta kirjoittamisesta tykkään.
PoistaHyviä vertauksia ja nyt tajusin, että vartalolle "maistuu" paljon paremmin korttien räpeltäminen kuin suun kautta puputtaminen... sillä jollei ole käsillä jotain tekemistä, niin on kummasti nälkä... mikä siinä onkin! Liimapuikko kädessä ei tule nälkä... silmilläänkin voi syödä niin monenlaista - kaunista luontoa varsinkin:
VastaaPoistaJumituin oikein pitkospuukuvaan... jostain syystä rakastan pitkospuita, vaikka haasteellista, joskus jopa mahdotonta niillä on polkea, mutta haasteethan on mukavia ja varsinkin - kun joku tarttuu haasteeseen näin monipuolisesti ja kuvillaan vielä iloa tuoden, kiitos!!
Kiitos. On totta, että käsille pitää keksiä mielekästä tekemistä, muuten käyn liian usein jääkaapilla.
PoistaPitkospuissa on jotain sykähdyttävää ja samalla erittäin houkuttelevaa. Uskon, että ne tarjoavat pyöräilijälle enemmän haastetta, mitä tarpojalle.
Hieno postaus Repolaisen maaliskuun haasteeseen! Herkkuja kun on niin monenlaisia - siis muitakin kuin niitä suussasulavia makuja. Maukkaan ruuan sijaan sinä olet upeasti syönyt silmilläsi ympäröivää luontoa. Noilla pitkospuilla minäkin haluaisin kävellä tuolla metsän siimeksessä. Lunta vielä mutta jo vihreitä sammalmättäitä näkyvissä ja lupaus alkavasta keväästä. Ja jos on suuri mämmin ystävä niin ehdottomasti kannattaa myös hillitä itseään ennen "mämmikauden alkua". En tiedä syötkö mämmin kerman vai maidon kera ja tuleeko siihen myös sokeri hippusellinen mukaan? Itse olen viime aikoina käyttänyt kermavaahtoa ja myös rahkaa mämmiin kyytipojaksi ja kyllä maistuu. Voi tuota valkoista jänistä - nyt kyllä pitäisi kiireen vilkkaan jo laittaa valkoinen turkki naftaliiniin ja siirtyä rusehtavaan niin olisi suojassa vihollisilta. Toivotaan, että hän toimii pika pikaan!
VastaaPoistaKiitos. Herkkuja on niin monenlaisia, eikä suinkaan kaikki syötävää sorttia. Kivaa, että koit lumettomat sammalmättäät kevään viesteinä.
PoistaJaa, että mämmi. Minä tykkään mieluiten syödä mämmini vaniljajäätelön kanssa, hieman jo pehmenneen jäätelön.
Valkoisen jäniksen puolesta olen huolestunut. Osaisipa olla tarpeeksi varovainen.
Maittavasti makustelit maaliskuun makuja! Monenlaista mannaa mielelle!
VastaaPoistaMaistelin, melkein mutustelin muhkeita maisemia.
PoistaVähän erilainen maaliskuun maku kun lunta ei juuri ole. Sääli tuota jänöjussia, vaihtaisi jo väriä. Ilmastonmuutos sekoittaa sen aikataulun.
VastaaPoistaKyllä, on hyvin paljon toisenlainen maaliskuu, mitä olen täällä kokenut. tavallisesti vielä näihin aikoihin on korkeat hanget, nyt vain rippeet lumesta.
PoistaTänään jänistä ei näkynyt, toivon, että huomenna taas näkyisi.
Oi ihmettä miten herkullisen näköinen joulutähti ❤️⭐️ Kuva on satumainen.
VastaaPoistaJänis on myös k a u n i s 🌷 Olen ihmetellyt minne meidän seudulta ovat jänikset kaikonneet mutta nytpä on parina päivänä kaksi tai kolme vieraillut meidän ja naapurin pihassa. Valkoisia en ole täällä nähnyt, joten kiitos, töllistelen oikein kunnolla 😃
Kiitos, niin minunkin mielestäni ja ihmettelen, miten se voi ollakin noin hyvässä voinnissa. Tämä on poikkeuksellista minun hoivissani.
PoistaJänis on melko pieni, hyvin siro ja kaunis todella. Eteläisemmillä alueilla on tavallisimmin rusakoita, jotka eivät vaihda turkkinsa väriä, metsäjänis vaihtaa.
Silmäkarkit ovat melkein yhtä tärkeitä kuin oikeasti syötävät karkit. Hienosti oivalsit sen postauksessasi.
VastaaPoistaKaikki kaunis on silmälle nannaa ja kyllä se tekee hyvää sieluun asti. Kiitos.
PoistaIhania makupaloja sinun maaliskuulta!
VastaaPoistaSitähän voi makustella välillä ilman ankeutta ja välillä luonnon kauneutta. Tulee sitä peilauspintaa puolin toisin.
Valkoinen pupu. Enpä ole aikoihin nähnyt kuin sellaisia likaisen ruskeita rusakoita tässä meidän pihapiirissä. Yhtenä aamuna oli tuossa omenapuun juurella kaivelemassa jotakin suuhunsa. Makupaloja varmaankin!
Mukavia nämä haasteet! Tulee niin erilaisia ajatuksia samasta aiheesta. <3
Juuri noin, kiitos.. Makupaloja yritin löytää muusta, kuin suuhun napsituista. Kyllä minun mielestäni silmä voi suorastaan ahmia jotain hyvin herkkä ja kaunista.
PoistaSamansorttisia veijareita ovat metsäjänikset kuin rusakotkin piipahtaessaan puutarhassa. Pahaa tekevät herkutellen melkein kaikesta, mitä ei ole suojattu.
Haasteet tuovat mukavaa vaihtelua bloggailuun. Olen samaa mieltä kanssasi.
Maaliskuun makustelu. Hm, empä tuota ole tullut ajatelleeksi. olen vai nharmitellut lumetonta maaliskuuta. mutta totta tosiaan onhan siinä monenlaista kakustlia kun sitä alkaa ajatella. Äkkiä ajatellen se on jokin suuhun menvä mieliherki mutta yhtö hyvin se löytyykin ulkoa luonnosta. Tuo suuhun laitettava makustelu on jotain suolaaista piirakkaa rai täytettyä groisanttia. Makeasta en välitä yhtään. Ulkona saa maksutella monia asioita, ihmetellä maasta nousevia lumikelloja, niitö iloksen makustelen ihmetellessäni niiden leviämistä eri puolille. Yksi sana voikin tuoda monenlaisia ajatuksia, miltä maistuu, syödessä tai simällä nähtynä.
VastaaPoistaIhnanaa alkavaa juhtikuuta.
Kiitos, hyvää huhtikuuta sinulle itsellesi myös. Kyllä mielihyvää ja herkullisa makuja voi tuntea muutenkin, kuin vain kielellään. KUn sinun maisemasi ovat jo lumettomat, nousevat kevätkukkaset aikaisin. Ne ovat erittäin ihastuttavia talven talven jälkeen-
PoistaTotta kai aina hyvä ja ystävällinen sana ja tai teko tuovat itselle ja toiselle hyvää mieltä.
Kiitos maaliskuun kuulumisista aimarii. Lumet menivät, mutta kivasti keksit polut. Osa niistä lienee jo sulana. Täällä ainakin jotkut polut ovat niin tiukkaan tallattuja, että sulaminen kestää. Tänä aamuna - palmusunnuntain aattona - huomasin tuon todeksi.
VastaaPoistaVitivalkoinen jänis! Olenkohan sellaista koskaan nähnytkään. Kesällä olen tavannut oikeita jäiksi, muta niillä on silloin jo kesäväri. Meidän pihapiirissä tallustelee vain rusakoita.
Minäkään en ole ruuanlaittaja enkä edes kiinnostunut sellaisesta. Toki arkievästä tuon pöytään (jos on minun vuoroni laittaa lounas). Välipaloistakaan tai napostelusta en ole kiinnostunut. Karkitkin jäävät rauhaan. Nyt sentään ostettiin namusia, sillä sunnuntaina voi tuolla pikkuvirpojia ovelle...
Silmäniloa alkaa olla jo ainakin omassa pihassa, kun ensimmäiset lumikellot ja krookukset availevat silmiään. Pajunkissoja ja oksia on maljakossa. Mustikanvarvut työntävät terhakasti silmua.
Kiitos, kiitos. Ei ole kotimaisemieni lumet vielä poissa, ei poluiltakaan. Otin vain viikolla pienen irtioton etelämmäksi, ihan Ukkohallan poluille asti.
PoistaJänistäni en ole nähnyt pariin eilen, toivon sen tulevan taas tänään, muuten huolestun.
Heh, he, tuo kokkauspuoli ei meidän kummankaan intohimoja. Meillä myös vuorotellaan, Mies on taitavampi kokkina, mutta huolimattomampi siistimään keittiössä jälkiään.
Meille tuskin eksyy virpojia, mutta namitkin olen unohtanut. Tosin täällä virpojat käyvät missä käyvät vasta pääsiäislauantaina, virpovat ja saavat maksun heti.
Kukan kukkaa ei ole pihassa, vai tie on sula. Luvassa on tänne pääsiäiseksi lisää lunta ja loskaa.
Hyvää pääsiäisviikkoa.
Näkyy teiltäkin lumi aikalailla sulanneen. Meillä taas on siellä täällä likaisia lumikasoja, joissa on suurin osa hiekkaa. Myös kaduilta on hiekat siivottu pois. Kevät tulee - ehkä.
VastaaPoistaKuvani ovat tällä kertaa hieman etelämpää. Ovat Kainuun muutaman päivän takaiselta reissulta. Täällä kotona on hieman lumisempaa. Likaisia lumikasoja kyllä näkyy, missä on pitänyt paljon aurata. JUu- kevät on pitkällä, ehkä uusi kylmempi jakso hidastaa sen etenemistä. Ilmatiede lupailee semmoisia.
PoistaHuolimatta siitä, mukavaa pääsiäisviikkoa.
Makuasioista ei voi kiistellä. En ole koskaan kuullut kenenkään säästävän kehoaan mämmille 😂 Minä puolestani säästän kehoani mämmiltä.
VastaaPoistaTotta, makuja on lähes niin monta, kuin meitäkin ja minulla on outoja makuelämyksiä. Totta kumminkin, että olen jättänyt pitkään namit syömättä, myös ostamatta, jotta pääsiäisenä hyvillä mielin nautin makeasta, En laihduta, vaan säännöstelen.
PoistaEtkö ehkä pidä mämmistä?
En tosiaankaan tykkää! Annoin sille kuitenkin kerran tilaisuuden, kun näin mämmiä käytetyn juustokakkuun. Ajattelin muiden ainesosien pehmentävän mämmin makua, kuten se tekikin. Kun kakku seisoi toiseen päivään, oli mämmi vahvistunut päälimmäiseksi mauksi 😂
Poista