Samaan tahtiin, mitä iltahämärä syvenee, kiirehdin kulkuani, etten eksyisi. Vuodenkierto syksyyn on pitkällä, hämärästä pimeään vain hetki. Korvessa liikkujan pitää se huomioida, ettei päätyisi metsänpeittoon ja säikähtäisi pahanpäiväisesti.
Korpimetsät muuttuvat ennen pimeää velmuiksi. Poluille ilmestyy kuin tyhjästä lisää juuria, kantoja,
kiviä, kuoppia. Puiden joukossa vilahtelee mitä eriskummallisemman muotoista näkymää,
mikä valon vähetessä alkaa elää. Aina jonkun lahopölkyn takaa tai oksankolosta
kurkistaa silmäpari, jonka auringon viimeinen säde paljastaa.
Kuusten naavaparrat hamuavat olkapäitäni. En huomannut ajoissa
hämähäkin ansaverkkoakaan. Haroin sitä tovin naamaltani ja supisen
anteeksipyynnön kutojalle.
Uskon, etten ollut yksin metsässä, vaan moni silmäpari seurasi
liikkumistani, eikä kellään pahoja mielessä.
♥
Krapu 41/26, kuva-aihe. Krapukirjoittamista emännöivät SusuPetal, sekä Cara
Tämän viikon aiheena on Caran valitsema alla oleva kuva
Aivan varmasti kulkijaa seuraa illan hämärtyessä metsän asukkaiden silmäparit. Siellä on pienempää mönkijää ja puun takaa kurkkivaa isompaa otusta. Mutta kaikki ovat hyväntahtoisia vaikka kulkija saattaa säikähtää silmien paljoutta.
VastaaPoistaKiitos. Ollaan samoilla aatoksin - meitä seurataan pimeän turvin varsin hyvin.
PoistaHämärän tullen saapuvat näkyviin kaikki päivänvalossa näkymättömänä eläjät. Onneksi niillä ei ole pahat mielessä, vaikka toisinaan asettavat juuria jalkojen eteen.
VastaaPoistaHämärän tullen siitä saa suojaa, ja jotkut eläimet ovat hyviä pimeässä näkijöitä. Minä en kuulu siihen joukkoon, mutta en pimeää pelkääkään. Eihän pimeässä kukaan näe pahoja tehdä.
PoistaVoi miten hienosti kerrot metsässä liikkumisesta, korvessa kulkemisesta illan saapuessa. Ja nuo silmäparit <3 <3 <3!
VastaaPoistaKiitos. Se on totta, pimeässä näkee kiiluvat silmät, vaikkei mitään muuta.
PoistaKauniisti kerroit metsän elämän, sellaista se juuri on. 🥰
VastaaPoistaKiitos.
PoistaTutussa metsässä hämärä voi olla hieno kokemus, tuntemattomassa eksymisen ja metsänpeiton pelko nostaa adrenaliinia.
VastaaPoistaJuuri noin. Tutun metsän pieni hämärä on mukava hetki. Vain silloin kokisin tuntemattomassa metsässä retkelläni pimeän, mikäli pilvi pimentäisi kuun valon ja itse sammuttaisin otsalamppuni. Juu. metsänpeittoon saattaa joutu päiväsaikaankin.
PoistaKyllä siellä pimeässä kaikenlaista pikkuväkeä viihtyy.
VastaaPoistaNo, selvähän se on!
PoistaSinulla on Luonnossa ehtymättömästi materiaalia ja ideoita näihin kauniisiin kirjoituksiisi. Metsänpeitto, sää muuttuu velmuksi... -)
VastaaPoistaKiitos paljon.
PoistaTarinastasi huokuu syvä luonnon tuntemus ja rakkaus sekä luonnon rytmissä eläminen. Kauniisti kirjoitettu, luontoa kunnioittaen. Kiitos!
VastaaPoistaKiitoksia. Totta, luonto on minulle tärkeä, asunkin liki metsässä.
PoistaEn uskaltaisi mennä, huu!
VastaaPoistaHuu, huu, mikä sinua pelottaisi?
PoistaBravo superbe blog
VastaaPoistaBonne journée
https://lou554.blogspot.com/
Thank you. I am visiting your blog.
PoistaSyksyisin hämärä vaihtuu pimeäksi tosi nopeasti ja pimeys on todella pimeää. Nautin pimeydestä, kunhan vaan ei ole pelkoa, että eksyisin.
VastaaPoistaSama täällä, tykkään hämärästä, en ehkä niin pimeällä liikkumisesta. Kohta jo oottelen ensilumia. Joskus sataa lokakuun puolella, Lumi antaa kivan säväyksen häräryyteen.
Poista