Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teerivaara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teerivaara. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Ahavaa ja kantohankia


Viime yön pakkanen teki hangesta niin kovan, että se kannatti kävelijän. Heti aamulla varhain lähdin katsomaan, miten kauas vaaralta näkee, ikään kuin en olisi muistanut sitä.
Lunta on paljon, vaikka etelän rinteillä jo hieman pälvipaikkojakin.

Kun tarpeeksi piirtelin sieluni sopukoihin Teerivaaran kaksoishuippuja, niin samalla kypsyi ajatus lähteä tavoittamaan ne.


Voimaa urakkaan antaa voimakoivu. Kamera liikahti hangella sen verran, että suolsi suttua. Sekin kait oli niin meno päällä.

Ei aikakaan, kun olin menossa Teerivaaraan.
Valitsin lumikenkäreitin ja kaiken varalta hain myös kartan Luontokeskuksesta.
Lumikengät jätin kotiin, sillä uskoin vahvasti kantohankeen, vaikka päivä oli jo lähes puolessa.

Alkuksi maasto oli helppoa. Suon jälkeen polku kulki koko ajan ylöspäin ikimetsässä, vanhojen naavakuusten ja mäntyjen alla.


Kevättä on selvästi ilmassa. Ilma raikasta hengittää. On aurinkoa. On lämmintä. Paikoin runsaasti Tapionkylvöä. Tintit laulavat. Muuta ääntä ei olekaan, paitsi kävellesssä rahina askelten alta.

Maisemat ovat jylhiä vaaramaisemia ja näkyväisyyttä riittää. Taivaanrannalle piirtyy lisää vaaroja. Ja taas lisää, jotka jo häipyvät utuisina horisonttiin.

Olen kiivennyt Teerivaaran toisen laen päälle. Matalamman laen.


Tässä käyn taistelun itseni kanssa.
Jatkanko ja jaksanko tästä alas, josta pienen aukion yli ja sitten vielä jyrkempi ja pidempi nousu toiselle huipulle.
Seison töyräällä ja mietin. Vastassa oleva rinne osasi houkutella ja minä vastasin siihen.


Katsoipa ylhällä minne päin tahansa, niin kauas näkee. Ehdin ajatella, milloin tulisin uudelleen, Seuraavaksi ehkä ruska-aikaan. Sitten tykkypyuiden aikaan. Kesän jättäisin väliin.

Paluumatkalla poikean kotaan. Hetkein toivoin, olisipa ollut tulitikut, kahvipannu, pari grillimakkaraa repussa! Vaan kun ei ja ehkä hyvä niin, sillä paidasta olisi voinut pusertaa hikeä. Parasta jatkaa matkantekoa heti lähtöpaikalle.


Reitti ei ollut pitkän pitkä, vaan siihen mahtui niin ylä-kuin alamäkiäkin. Enkä todella tarvinnut lumikenkiä. Tallattu polku kesti hyvin saapastella.