Toukokuun hyväilyä odotellessa

......tunne sisältäni kantautuu, mua hyväilee toukokuu....laulaa artisti,
Mutta Karsikoperällä sataa räntää.
Satanut aamusta lähtien ja taivaankannen peittää kauttaaltaan harmaus. Tuuli puhaltelee ajoittain navakasti ja lintulautojen alla piipahti aamuaterialla monikymmenpäinen järripeippojen parvi.
Istun ja ihmettelen, mistä löytyisi startti päivälle.

Hangille ei ole menemistä, sinne uppoaa liian syvälle, sillä maastossa on puolisen metriä lunta. Vitkutellen saan päivän käynnistymään, mutta aurinkoa se kaipaisi.
Huhtikuun hurmos on haihtunut ja ikävöin sitä.  Anteeksi marina - asteen parin lämmössä ja räntäsateessa ei kevään hentoa heräilyä huomaa. Kevät ei inspiroi, vaikka tiedän - uusi lumi on vanhan surma.

Tutun koivunoksamaljakossa-testin mukaan meidän pihakoivu saa hiirenkorvat kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Silloin on luultavasti myös lumi poissa ja minulla retkikamppeet repussa tai rinkassa ja ajatuksissa polun pää. On kovasti ikävä nuotitulille hörppimään kuksasta nokipannukahvia, kuuntelemaan erämaan ääniä ja haistelemaan sen kesän lämpöön herääviä tuoksuja. Siltä varalta, jos kuitenkin tulisi vielä kantohanki, niin sukset ovat vajan seinustalla.

Pari päivää sitten oli otollinen aika pitkään mielessä muhineen idean toteuttamiselle.
Koskaan aiemmin en ole juonut koivun mahlaa. Tosin lapsuuskodin portinpielikoivusta tiedän otetun mahlaa, sillä koivun rungon arvet siitä kertoivat.
Teollista mahlaa olen maistanut, mutta siihen oli lisätty yhtä ja toista. Aito, neitseellinen mahlanmaku saattaa olla jotain muuta.

Tutustuin Googlen avulla mahlan juoksutukseen.
On helppoa valita sopiva koivu, ei isompaa vaivaa kahlata sen tykö tarvittavien tavaroiden kanssa.
Poraan seuraavaksi reiän hieman yläviistoon koivun kylkeen, melko alhaalle, ei liian syvälle, ettei koivun ydin vahingoitu.
Vielä sopivan kokoinen putki porattuun reikään ja keräysastia alle.
Hetken odotus ja pullo alkaa täyttyä. Kirkasta tulee ja maistelen heti.

Muistan olla huomaavainen ja kiittää lahjan antajaa, koivua. Alkajaisiksi pyydän anteeksi tekoani, silitän koivua ja halaan sen kylkeä. Toivon, ettei kovin pistäisi pahakseen.

Ahneeksi en rupea ja tarvittaessa tukin koivun reiän puutapilla.
Kiinnostaa myös kokeilla, miten myöhään kevään edetessä mahlaa tulee, vieläkö kenties koivun ollessa hiirenkorvalla ja onko maku miten muuttunut.

Spesiaalipäivän huipentumana postilaatikossa on minulle pitkän matkan kulkenut pikkupaketti. Jännittää istahtaa purkamaan sitä ja päästä näkemään, mitä on sisältö

Ihastun ikihyviksi. Selailen ja nautin näkemästäni, jossa kaikki on niin taidokkaasti tehtyä.  Iso kiitos Jackie P Neal, olen ihan otettu.

P.s Porot ovat ilmestyneet maisemaan.