Se tulee nähtäväksi.
Ahkera saa huhtikuu kuitenkin olla, että ennättää sulattaa lumet ennen toukokuuta, siksi korkeat ovat hanget vielä. Tosin kevät osaa olla diiva. Toissapäivänä oli mitä upein aurinkoilma, eilen räntäsateen sävyttämä harmaa päivä ja tänään jotain siltä väliltä.
Pääsiäissunnuntaina kuljin hiihtäen mielimaisemiani. Ensin pitkin tammukkaojan rantoja varoen ajatumasta liian lähelle ojaa, joka piskuisena ja jäistä vapaana virtasi syvällä uomassaan. Sieltä veden lirinä kuului somasti korviini.
Yritin ojan ylitystä, mutta rohkeus petti, joten oli tyytyminen pysymään valitsemallani rannalla. Oja mutkitteli tiheästi ja minä myötäilin sen oikkuja. Lumen aikaan näkee hyvin ojan muuttuvan mielen. Kesällä ei paikoin pääse lähellekään vettä tiheän vaivaiskoivikon ja pajukon takia.
Ilman virtaavan veden ääntä luonnossa on hiljainen hetki. Ei tuule, ei laula linnut.
Hanki kestää joten kuten hiihtäjän, ei hyvin. Pälviä ei ole paljastunut, joten huhtikuun auringolla ja ahavalla on melkoinen työsarka kevään tekemisessä.
Suuntaan ladun poikki ja sen yli nauttimaan lisää hankihiihtämisestä. Latu on viettelevä ja koettaa houkutella mutkansa taakse, mutten muuta suunnitelmiani.
Ei kiitos tällä kertaa.
Ylitän vain ladun ja nousen pellolle. Aurattu valli on korkea ja vaikeuskerroin on iso kivutessani sitä ylös. Näkymä maksaa kuitenkin vaivan.
Surku tulee tallirakennusta, josta pilkottaa vain hieman kattoa.
Kotia lähestyessä näkymä liiterin edustalta on peräti talvinen. Keväästä se kielii sen verran, että peltikatto sujautti lumet alas.
Kevättä variksillakin, kun hyppivät hangella ja nauttivat kauniissa säässä ahventen perkausjätteitä. Ovat kerrassaan mainio siivouspartio. Mitään ei jää aterioinnin jälkeen.
Otin aiemmin koivunoksia maljakkoon seuratakseni, milloin niihin ilmestyisi hiirenkorvia. Kauan sai odotella, mutta vihdoin pääsin kuvaamaan jotain vihreää kaiken näiden lumikuvien jälkeen.
Kahdeksan päivää hiirenkorvan ilmestyminen kesti. Siis tuosta päivästä kahdeksan viikon kuluttua se koivu, josta oksan otin, on hiirenkorvilla. Silloin on toukokuun viimeinen viikko alkamassa.
Saattaa hyvinkin olla, että huhtikuu huuhtelee täältäkin lumet ja kevät pääsee täyteen vauhtiin.
Ahkera saa huhtikuu kuitenkin olla, että ennättää sulattaa lumet ennen toukokuuta, siksi korkeat ovat hanget vielä. Tosin kevät osaa olla diiva. Toissapäivänä oli mitä upein aurinkoilma, eilen räntäsateen sävyttämä harmaa päivä ja tänään jotain siltä väliltä.
Pääsiäissunnuntaina kuljin hiihtäen mielimaisemiani. Ensin pitkin tammukkaojan rantoja varoen ajatumasta liian lähelle ojaa, joka piskuisena ja jäistä vapaana virtasi syvällä uomassaan. Sieltä veden lirinä kuului somasti korviini.
Yritin ojan ylitystä, mutta rohkeus petti, joten oli tyytyminen pysymään valitsemallani rannalla. Oja mutkitteli tiheästi ja minä myötäilin sen oikkuja. Lumen aikaan näkee hyvin ojan muuttuvan mielen. Kesällä ei paikoin pääse lähellekään vettä tiheän vaivaiskoivikon ja pajukon takia.
Ilman virtaavan veden ääntä luonnossa on hiljainen hetki. Ei tuule, ei laula linnut.
Hanki kestää joten kuten hiihtäjän, ei hyvin. Pälviä ei ole paljastunut, joten huhtikuun auringolla ja ahavalla on melkoinen työsarka kevään tekemisessä.
Suuntaan ladun poikki ja sen yli nauttimaan lisää hankihiihtämisestä. Latu on viettelevä ja koettaa houkutella mutkansa taakse, mutten muuta suunnitelmiani.
Ei kiitos tällä kertaa.
Ylitän vain ladun ja nousen pellolle. Aurattu valli on korkea ja vaikeuskerroin on iso kivutessani sitä ylös. Näkymä maksaa kuitenkin vaivan.
Surku tulee tallirakennusta, josta pilkottaa vain hieman kattoa.
Kotia lähestyessä näkymä liiterin edustalta on peräti talvinen. Keväästä se kielii sen verran, että peltikatto sujautti lumet alas.
Kevättä variksillakin, kun hyppivät hangella ja nauttivat kauniissa säässä ahventen perkausjätteitä. Ovat kerrassaan mainio siivouspartio. Mitään ei jää aterioinnin jälkeen.
Otin aiemmin koivunoksia maljakkoon seuratakseni, milloin niihin ilmestyisi hiirenkorvia. Kauan sai odotella, mutta vihdoin pääsin kuvaamaan jotain vihreää kaiken näiden lumikuvien jälkeen.
Kahdeksan päivää hiirenkorvan ilmestyminen kesti. Siis tuosta päivästä kahdeksan viikon kuluttua se koivu, josta oksan otin, on hiirenkorvilla. Silloin on toukokuun viimeinen viikko alkamassa.
Saattaa hyvinkin olla, että huhtikuu huuhtelee täältäkin lumet ja kevät pääsee täyteen vauhtiin.
