Joulukirkko - raapale

Joulu herkistää syvällisesti.
Muutenkin, kun kuuntelemalla - Varpunen jouluaamuna.

Sytytän muistokynttilöitä. Tunnen, miten kurkussa rupeaa karhenemaan, miten silmänurkka alkaa kostua.
Se haikeus, mikä sillä hetkellä valtaa mielen, on niin voimallinen.

Lapsena olin vain kerran joulukirkossa. Se oli rekiretki. Sain tehdä matkaa reessä vällyjen alla. Siitä joulukirkosta on jäänyt pysyvästi mieleen vain hevoset ja vällyt. Ehkä olen nukkunut isomman osan aikaa.

Kuusi vuotta siitä, kun veli Vilkastus sairasti. Lähdin yksin aattoillan joulukirkoon. Kotiin kävellessä katselin tähtitaivasta.

Äkkiä näkyi kirkas tähdenlento. Ehdin toivoa ja mieli keventyi.
Mutkan takaa ihanaa huomata, että minua odotettiin kotiin. Jäälyhdyt oli sytytetty ja aaton jouluateria katettu pöytään.

Teen himmeliä - raapale

Himmeli on kaunis joulun koriste.
Se on katseenvangitsija, joka lumoaa. Nimenomaan olkihimmeli.

Olin jo vakuuttunut, etten saa mistään olkia. Tilaamalla kylläkin, mutta minkä laatuisia.
Silti paperiset mehupillit eivät innostaneet askartelemaan, joten jatkoin kyselyjä ja olin onnekas.

Nyt minulla on puoli kupoa metrisiä ruisolkia, tähkineen. Itse himmelin tekemiseen tarvitsen vain aikaa ja innostuksen.
Tähkät päätyivät jouluasetelmaan, sekä maljakkoon joulupöydälle ruistähkiä ja kuusenoksia.

Perinteisiä himmeleitä olen aikaisemminkin tehnyt, mutta nyt haluan kokeilla, osaisinko muunlaisen. Kirjastokäynnin tämä aikomani malli kuitenkin vaatii. Aivan googlen opeilla ei taida syntyä valmista.

Uskon, että himmelille alkaa uusi tuleminen. Lähes unohdettuna se palaa kotien joulukoristeeksi.

Onnistuukohan minulta tämmöinen!

Kolme yötä jouluun - raapale

Vielä kolme yötä jouluun.

Karsikonperällä, täällä vaarojen syleilyssä ollaan jo valmiit ottamaan joulu vastaan.
Kiireet eivät ole osanneet tänne.

Joulukuusi on kököttänyt pihassa joulukuun ensimmäisestä päivästä. Se on saanut useaan kertaan lumikoristeet harteilleen. Välillä ne ovat sulaneet poiskin.

Joulukirjeet ja -kortit on kirjoitettu ja lähetetty lämpimien ajatusten saattelemina matkaan. Niiden postiin vieminen jäi viime tippaan, mutta ehtivät kyllä.

Kirjoittamieni raapaleiden myötä matkasin lapsuuteeni ja muistin sokkeloista löysin monenlaista. Joulu tulee ilman lahjavuoriakin.
Myös tänä vuonna toivon itselleni vain yhtä - mielenrauhaa.

Neljä pehmeää pakettia olen käärinyt ja rakentanut suklaakarkkikuusen valmiiksi.  "Namikuusi" herkutellaan yhteisvoimin.

Aattoiltana tulee joulupukki. Ehkäpä annan suukon partaposkelle.

Koulun joulujuhla- raapale

♪ ♪"Hyvää iltaa, hyvää iltaa pienet tontut te. Oomme tulleet kysymähän, leikittekö kanssamme?"♪ ♪

Oltiin keijuja ja tonttuja. Harjoiteltiin esityksiä ahkerasti pitkin syksyä. 

Harmaa tonttuasu sopi minulle paremmin, mitä keijukansan harsomekko pumpulisiipineen.

Hirmuisen jännittyneenä odottettiin iltaa ja joulujuhlan alkamista. 

Ihanin alakoulun joulujuhlamuistoni on -50 luvulta. Isä vei pikku koululaisiaan hevosreessä illan pimetessä koululle. Hevoselle oli pihassa puomi, johon se sidottiin odottamaan. Heiniä eteen.

Ohjelmaa oli paljon. 

Enkeli taivaan ja evankeljumi aloittivat juhlan. Sitten leikittiin, laulettiin, näyteltiin. Saatiin joulutodistukset. Joulupukkikin tuli jakamaan säkistään jokaiselle oppilaalle ruskeassa paperipussissa omenan ja piparkakun. Piparit maistuivat ihan Bertta-keittäjän leipomilta.

Rekikyyti kotiin oli juhlavaa aisakellon kilkatessa.

Joulua metsän väelle

Lumi peittää maiseman ja toissa päivän napakka pakkanen huurrutti joka puun ja pensaan. Tänään nouseva aurinko ei kajastellut oranssiväriä itäiselle taivaalle, eikä ollut sinistä hetkeäkään. Syvä harmaus levittäytyi kaiken ylle.

Tuiskuttaa. Pakkasta -7.
Lintulautojen siivekkäät ovat höyhenet pörröllään. Ovatko talven tuiskut ja kylmät nyt tulleet jäädäkseen?
Itsellä on hyvä, kun on lämmintä pirtissä ja ruokaa pöydässä.

Auringonkukansiemenet ja talikakut häviävät muutamassa päivässä.
Meidän perheessä on selkeä työnjako. Mies pitää huolen, etteivät lintulaudat ole tyhjinä ja minä napsin kuvia.
Luulen kyllä, että pihapiirissä liikkuu näin joulun alla myös metsän väestä huolehtiva tonttu, joka käy tarkkailemassa lintulautojen ruokatilannetta.

Näin tontun kerran vilaukselta.

Puurojuhla - raapale

Kylätalolla on perinteinen puurojuhla ja olin lupautunut riisipuuronkeittäjäksi.

Jännittää, mutta kyllähän joulupukin muori osaa joulupuuron keittää. Ei hätää.
Kaapista löytyy tonttulakki ja pitkä punainen villahame. Jalkoihin punaiset huopatöppöset. Asusteen täydentää vielä punavalkoinen essu ja pukinmuori on valmis ottamaan puurokauhan käteensä.

 Kylätalon portailla palavat kynttilälyhdyt ja juhlasalia koristaa kaunis kuusi. Kipakka pakkanen antaa puurojuhlalle vielä upeat jouluiset puitteet.

Tontut ovat keittäneet sekahedelmäsopan, joten muorilla vain puuronkeittäminen.

Vieraita tulee paljon.
 Puuro maistuu, kuten myös kahvi ja joulutortut.

Eteisessä kopisee.
Joulupukki tulee viikon etuajassa ja nappaa muorin keittiöstä avukseen kantamaan lahjakoppaa. Lapsia jännittää, mutta rohkaistuvat laulamaan Joulupukille.

Kauneimmista joululauluista tulee niin jouluinen olo.

Joululahjavalvojaiset - raapale

Äidin kanssa vietetyt joululahjavalvojaiset muistan. Olin "iso, enkä uskonut enää joulupukkiin, sen sijaan nuoremmat sisarukset uskoivat.

Joululoma oli alkanut ja äiti otti minut aputontukseen.
Osasin kutoa. Sain valvoa ja tehdä joululahjoja, jotka olivat tuohon aikaan juuri sukkaa, lapasta, kaulaliinaa ja slipoveriä. Villapuserokin syntyi. Minä kudoin helpommat osat ja äiti jatkoi kavennukset. 

Oli mahdottoman mukavaa jakaa salaisuuksia äidin kanssa. 

Tonttumuori ja tonttutyttö, äiti ja minä istuttiin tuvan isolla pöydälla jalat penkillä. Tällättiin itsemme liki radiota, Kunneltiin joululahjavalvojaisia, kudottiin ja supateltiin. Ei passannut herättää nukkuvia taikka salaisuus joulupukista olisi paljastunut viimeistään aattoiltana.

Onhan tuosta jo joululahjavalvojaisista ikuisuus, mutta hyvin on muistissa säilynyt..