Honka, mänty, petäjä ja pettu

Vanha satu tulee mieleen sanoista honka, mänty, petäjä. 

Sadussa karhu ja kettu kinastelevat, kumpi sanoo nopeammin kolme eri puulajia.  Karhu hönkii, honka, mänty, petäjä. Kettu puolestaan suikkaa lipevästi -  lepkuuskoi.

Minulle honka ja petäjäkin ovat mäntyjä. Tykkään, että kelot ovat honkia ja joku yksin kasvava iso mänty on petäjä. Joku toinen erottelee kolmikon toisella lailla. 

Mänty on mänty ja siitä on ollut ja on yhä moneksi. 

Pulavuosina mänty auttoi ihmisiä selviämään hengissä. Sadoista tuhansista männyistä kiskottiin pettua, joka työstettiin jauhoksi. Petäjäisen valmistus oli  iso ja vaivaloinen urakka.

Pettua irrotettiin kaadetusta tai jopa pystypuusta.  Ensin parkki pois, jonka alta löytyy nilakerros. Nila kuoritaan mattona puun ympäriltä, jonka jälkeen nilaliinat levitetään kuivamaan ilmavasti. Vielä ennen nilan jauhamista liinoista paahdetaan (tai keitetään) parkkiaineet pois.

Nilaliinoja paahdettiin ja jauhettiin tarpeen mukaan. Jauho on kevyttä. Yhteen pettujauhokiloon tarvitsee ämpärillisen jauhoja ja siihen määrään ison männyn koko nila. Työlästä oli leipäjauhojen teko. Ei ihme, että "Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän."

 Minulla on kuva, jossa iso-isoäitini ( s.1870 ) jauhaa pettua iso-isoisän (s.1854 ) kanssa. Sain kuvan yllättäen äidin albumista. En ole ollut tietoinen kuvasta, joka itse asiassa on lehtikuvasta leikattu, mutta innostuin selvittelemään kuvan henkilöitä.

On sattumaa tai ei, kun seuraavana päivänä näin saman kuvan juuri postin tuomasta Aarre-lehden kylkiäisnumerossa, josta selvisi, että kuva on vuodelta 1917. Se on nyt minun aarteeni.

Nykyään pettujauhon teko on harrastushommaa. Huomattavasti helpommalla pettujauho syntyy  modernein tehosekoittimin ja monitoimikonein. Nyt pettuleipä on lähinnä trendiruokaa, jonka terveysansioita tutkitaan ahkerasti. 

Onneksi näin. Kokeilunhaluiset löytävät jo pettuleipäreseptejä. Minä en ole maistanut pettua. Ehkä joku kerta maistan.

Nykyajan pettuleivässä lienee vain noin 10%  (ehkä vähemmänkin) jauhojen määrästä pettujauhoa. Pahimpaan pula-aikaan pakon edessä pelkistä pettujauhoista tehty leipä eli silkko oli äärimmäistä hätäruokaa, joka sairastutti jo pahoin valmiiksi nälkiintyneitä ihmisiä. 

Talvikärpänen

                                                                                  

Talvikärpänen

Missä kärpäslätkä! Se on ensimmäinen ajatus, kun kuulen talvikärpäsen surinan korvalliseltani. Lätkää ei missään ja kärpänenkin katoaa ikkunalistan alle. Sen reitin mokoma osaa niin hyvin, että on jo monet kerrat onnistunut säilyttämään henkensä.

 Koetan keskittyä lukemiseeni.

En ehdi sivua kääntää, kun kärpänen työntyy listan alta ikkunakävelylle. Se kulkee edes takaisin, ylös ja alas, sivulta toiselle selvästi ärsyttäen minua. Se liikkuu ääneti ja tuijottaa uhmakkaasti suurilla verkkosilmillään.

Keskittymiseni häiriintyy, kun tahtomattani vilkuilen sen liikkeitä. 

Sieppaan lyömäaseeksi paksuhkon mainoslehden. Pahus, miten osun huonosti! Kärpänen surisee lentäen hetken ympyrää. Sujahtaa sitten ikkunalistan alle.

En kajoa kemiallisiin aseisiin. Pakko kärpäselle on pärjätä muutenkin. 

♥

Krapu 5, sanat: pärjätä, lätkä, reitti.

 Krapu on sadansanan tarina ja yllä ovat apusanat, jotka tulee löytyä tarinasta. Taivutettuinakin saavat olla. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

                                                 Turvana liikkuessa maantiellä ötökkäheijastin.

Nahkatakin tarina

 

 Nahkatakin tarina

 Ikääntynyt herrasmies lähestyy kahvikuppinsa kanssa pöytääni. Kysyy lupaa tehdä seuraa. Suu täynnä pullaa nyökkään hyväksyvän vastauksen.

Hän istuu vastapäiselle penkille. On hetken hiljaa, mutta juotuaan kahvinsa esittelee itsensä ja paikan.

Keskustelun päätteeksi mies kysyy kuin ohimennen, kiinnostaisiko minua nähdä Elviksen nahkatakki?

Totta ihmeessä! Olenhan ollut Elvis-fani jo 60-luvulta lähtien. Ostanut Suosikkilehtiä Elviksen takia ja ripustanut keskiaukeaman kuvia oman soppeni seinälle.

 Arveluttaa, oikeastiko muka Elviksen nahkarotsi täällä?

Mies ei välitä epäilyistäni, vaan ehdottaa sumeilematta kokeilemaan sitä. Teen työtä käskettyä. Vedän kulahtaneen rotsin päälleni ja kuuntelen samalla miehen kertomana takin koko tarinan.

 Stoori on ihmeen kiehtova. Haluaisin jopa uskoa todeksi. 

 

Krapu 4, sanat; takki, vastaus, ihme. 

Krapu on sadansanan tarina, annetut sanat mukaan lukien. SusuPetalin blogista enemmän tietoa krapuilusta.

Päähänpisto

 

 Päähänpisto

Amaalian vastahankkima terveyspatja sulautuu hänen vartalonsa muotoihin. Ihmeellistä ja outoa, ettei enää tarvitse joka tunnin päästä vaihtaa asentoa. Rikkonainen uni oli niin syvältä ja hyvä viemään ilon elämästä. 

Nuorena sai unen missä ja miten vain ja herätyksestä huolehti herätyskello. On se riivattua, kun vanhana olisi aikaa nukkua, nukkua päivälläkin, niin uni on hukassa.

 Sänkykaupat oli päähänpisto. Alkujaan tarkoitus oli vain uusia petauspatja, vaan kuinka ollakaan, kaupat tuli täyspaketista ja lisänä mukaan lähti painopeittokin. Amaalia taisi haksahtaa mainontaan, mutta hyvin nukuttujen öiden jälkeen nainen touhuaa täynnä energiaa.

Lumityöt sujuvat entiseen malliin, kuten nipotus lumivalleista, sekä jalkakäytävien viimeistelyistäkin.

Mihinkäs koira karvoistaan?

Krapu 3, sanat; jalkakäytävä, outo, sulautua.

Krapu= sadansanantarina, johon sisällytetään annetut kolme sanaa. saa taivuttaakin. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Taivas on sininen ja punainen

Varhainen kaupassakäynti on niin ok, varsinkin nyt korona-aikana. Ei ollut tänään monta asiakasta kaupan ovien avautuessa.

Menomatkalla on pimeää. Tien varren tykkypuut näkyvät muumiomaisina silhuetteina taivasta vasten. Auton valokeila paljastaa ne kuitenkin lumen huputtamiksi puiksi.

Palatessa maisemat ovat saaneet värejä. Puut ovat tykkypuita. Taivas on sininen ja punainen. Vaalean punaisen levitessä, kuin Jokisen eväät. Ei kuitenkaan kaoottisesti, vaan pehmeästi, kuin taiteilijan siveltimestä ikään.

Pakkasen sävyjä. Kaamoksen kaikuja.

Kotitie on valkoinen. Ei ole tarvinnut hiekoittaa, kun ei ole liukas. Lumipenkat ovat vielä matalat, mutta puoli metriä tulee lisää, ennen kuin kevätaurinko alkaa töihin.

 

Alkuviikosta olleet pari lauhaa päivää ravistelivat tuulen kanssa puiden oksilta osan lumista. Se tuli  monen puun pelastukseksi. On iso ero vaarojen lumipeitteisillä puilla verraten alavampien paikkojen  puolialastomiin.

Onko tuttu sanonta? "Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta."  Paikkansa piti tälläkin kertaa. Ensin nolla-asteet ja reipas pyry, perään vajaan -10 asteen pakkanen. 

Uskollinen paikkalintu varis tuntee myös sään muutokset. Kun se raakkuu sydänkuilla (tammi- ja helmikuulla) aamulla, tulee nuoskaa, jos illalla, saadaan pakkaset.

Meidän pihasta ovat varikset muuttaneet suon toiselle puolen ja sieltä harakat, 6 frakkipukuista meille! Ne ei osaa ennustaa säätä, kunhan pomppivat ja keikaroivat oravia kiusaten.

Hyväuskoista jymäytetään

 

Hyväuskoista jymäytetään

Kolmessa on yksi liikaa, jos kaksi ovat rakastavaisia.

Päivä saaressa hurahtaa porukalta uiden ja rannalla loikoillen. Sovitusti kolmas pyörä jää sinne muiden lähtiessä soutamaan pois. Hövelisti lupaavat hakea jätetynkin ennen yötä yhteiseen yksiöön.

Tunnit kuluvat. Aurinko laskee. Viilenee. Hakijoiden venettä ei kuulu, eikä silkkinen kesämekko lämmitä. Pakko päästä kalastusmajaan sisälle, vaikka olisi lukittu.

Maja on saaren toisella puolen ja etäältä näkee jo, että oven edessä on vain tuoli pönkkänä. Helpottaa päästä neljän seinän sisälle. Kaapista löytyy lämpimiä vaatteitakin, villapaita ja samettihaalarit.

Hemmetti! Hyväuskoista jymäytettiin. Saivat rakastella rauhassa!   Heh, heh, tottako sanonta, Anna Aina Naima Rauha Ensi Lempi Ville.

♥♥

 Krapu 2, sanat tuoli, silkkinen, rakastella. Krapu on sadansanantarina. Sanoja voi taivuttaa. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Seison tyhjänä sanoista

 

Seison tyhjänä sanoista

 tinan harmaassa maisemassa

 ympärillä jumalaisen ylväät tykkypuut,

 jotka huokuvat uupumusta.

(2017 ar)

Metsä hengittää raskaasti

ja ohi lentävän linnun ääntely

häipyy kaukaisuuteen.

Olen juurtunut

 tähän hiljaisuuteen.

(2017 ar)

Otan hetkeni,

livahdan tykkypuiden maailmaan

kuuntelemaan lumista hiljaisuutta,

ennen kuin se pakenee.

Metsä on minulle annettu,

se on toinen kotini,

enkä tunne itseäni vieraaksi.

Talven kauneus lumoaa,

ja lumen saartama hetki 

on voimallinen kokemus.