Joulukuu 9 päivä

 

Minulla ehti olla pitkä käsityötauko. 

Ei kiinnostanut tarttua kutimeen. Mieluummin valitsin sanaristikko- tai sudokulehden, kun kaivoin käsityökoristani keskeneräisen neuletyön. 

Yleensä syksyn edetessä pidemmälle alkoivat kauppojen lankahyllyt kiinnostaa. Kotona selasin neulelehtiä, mutta kaikki pysähtyi siihen. Mitään ei valmistunut. Näin kului useampi vuosi.

Viime kesäni oli ankea, mutta syksy muutti kaiken parempaan. Minuun tarttui käsityökuume!  Aikaisemmin vimma on alkanut sukkien kutomisella, nyt poikkeuksellisesti on ollut vuorossa lapaset, Lovikka- ja Dominolapaset. Tympeää on lapasten ja sukkien kutomisessa vain, että täytyy tehdä kaksi, eikä millään malttaisi. Mieluummin ensimmäisen valmistuessa ottaisin työn alle jotain muuta. Vaikkapa pipon! Sellaisen Cousteau - pipon.

Sellaiselle tekijällä, jonka ajatus kulkee nopeammin, kuin kädet ehtivät toimia, tulee mokia.   Minulle käy helposti niin. Liian helposti.

 Huomasin vasta toiseen Lovikkalapaseen pujottaessani rannekkeen nauhoja, että pitää purkaa edellinenkin. Nauhojen aloitus ja lopetus tuli väärällä puolelle!  

Ottaa pannuun niin, että aikalisä on paikallaan. Miehellekin ehdin esitellä lapasta  - katohan, tulipa tällainen lapanen! Hän totesi vain - Ei se tullut, sinä teit sen!

Niin kai. Itse kun tekee, saa sellaista, kun tulee.  Faktaa.

Joulukuu 8 päivä

 

Tervehdys syystalven ensimmäiseltä "hiihtolenkiltä".

 Minut houkutti suksille reippaasti lauhtunut sää ja kauniisti luminen metsä. Pakkaslukemat vain -13, eikä tuulesta tietoakaan. Yöllä oli satanut hieman lumipölyä  ja sitä tuntui olevan ilmassa yhä. Tietenkin se saattoi olla Iso-Syötteen laskettelurinteiden lumetuksesta johtuvaa.

Latukoneen tekemiä latuja on näin alkukaudesta vasta Syötteellä. Lunta ei ole täällä vuodenaikaan nähden paljon. Pelloilla kaikki talventörröttäjät voivat hyvin ja suolla suksi töppää mättääseen helposti. Kangasmetsässä on parasta hiihtää, mikäli itse aukoo latunsa.

Suksivalinta oli helppo. 

Murtsikoilla olisi tullut vaikeuksia, samoin ehkä pitkillä metsäsuksilla.  Sen sijaan oli vallan mainio keli ja lumen syvyys lyhyille lumiliukukengille. Enempi ne suksia muistuttavat, mitä kenkiä, edes lumikenkiäkään. Eteneminen on hiihtämistä ja pätkäsuksia on helppo hallita. Latua ei tarvita, kun pätkät ovat parhaimmillaan pehmeässä muutaman kymmenen sentin hangessa. On mahtavaa voida suunnata reittinsä, minne mieli tekee.

Kiirettä en huolinut mukaan, mutta mieheni kelpuutin. Sovittiin, ettei hoputa, enkä minä korota metsässä ääntäni. No, yleensäkään ei hiihtoretkillä tai erämaassa retkeillessä paljon puhella. Hyvä hiljaisuus  korostuu ja paremmin kuulee luonnon äänet, kun on itse hiljaa.

Kuitenkaan en voi pidätellä itseäni tervehtimästä korppeja, jos sellaisen satun näkemään. Tänäänkin korppi lenteli suhteellisen lähellä ja minä tietysti matkimaan sitä krooh, krooh, karhealla kurkkuäänellä. Halusin vain tervehtiä, mutta mies muistutti heti - metsässä ei metelöidä. 

Korppi ei vastannut, ei ehkä ymmärtänyt hyvänpäiväntoivotustani.

Joulukuu 7 päivä

Vaikka saunavastat jäivät viime kesänä tekemättä, niin heinätöitä tuli tehtyä sen verran, että jäniksille talviheinät. Kyllä niistä poroillekin riittää. Mikäli joku sattuu pihaan eksymään.

Heinät ovat talvehtineet verkkopussissa navetan suulin ylisillä ilmavasti.  Hiiret eivät pääse niihin pesimään, eikä papanoimaan.

Tänään oli se aamu, jolloin hakea heinää  pihapiiriin hangelle ja toivoa, että jänikset löytäisivät ruoka-avustuksen. 

Heinä tuoksuu hyvälle, juuri kesähelteellä kuivaneelle. Luulisi myös lähistöllä liikkuvien porojen hoksaavan, missä on jäkälän lisukkeeksi muutakin.

Ei meillä jäniksiä suinkaan siksi syötetä, että myöhemmin ammuttaisiin ja pistettäisiin pataan. Ne ovat vaan  "kotieläimiä". On ilo seurata jäniksiä, siinä, missä oravia ja monia lintujakin. Myöhäissyksyllä suolla olevalle ruokintapaikalle laskeutui yllättäen myös maakotka! Olihan upea näky, etenkin sen siivilleen nousu.

Takaisin jäniksiin.  Kuutamoyönä on taianomaista katsella valkoista pupua valkoisella hangella aistit äärimmilleen herkkinä. Joskus jopa kuun ohi lipuva pilven hattara havahduttaa sen loikkimaan kiireellä piiloon.

Valkoinen turkki ja varovaisuus ovat talvijäniksen elinehtoja, sekä oikea ajoitus kevään puolella vaihtaa turkkinsa kesämoodiin.

Sivusilmällä nähty

 

Sivusilmällä nähty

Riihitonttu on muuttanut riihestä taloon.

Emäntä rakensi sille ikioman sopen, jopa omalla sisäänkäynnillä. Kerran riihellä käydessään emännyys oli nähnyt sivusilmällä rakennuksen kulmalla vilauksen harmaapartaisesta pikku- ukkelista, jonka otaksui riihitontuksi.  Epäinhimillistä, että vanha haltijatonttu asuisi kylmässä kolossaan, rötiskön uuniakaan ei ole vuosiin lämmitetty.

Riihitonttu hyväksyttiin mukisematta täysvaltaisena jäsenenä piireihin. Talon ylihaltijatonttu nimitti hänet jopa ennen ensimmäistä joulua johtavaksi tupatontuksi. Nimitys lisäsi vastuuta. Nyt entinen riihitonttu apulaisineen huolehtii talon paloturvallisuudesta.

Joulukuu ja varsinkin joulun aika on työtä vuorotta vuorokausi läpeensä.  Tulitikuilla kynttilän sohraajia piisaa. Myös uunien lämmityksiä on syytä valvoa. Kuormitetut sähkölaitteetkin saattavat aiheuttaa oikosulun tulipaloineen.

 Onneksi joulun jälkeen helpottaa.

♥

 Krapu 49, sanat; kulma, sivu, piiri. Krapukirjoittamisesta enemmän SusuPetalin blogissa.

                                                                         ♥

Joulukuu 6 päivä

  Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi 104 vuotta

Terveiset aamusaunasta!  Uneni katkesi varhain, enkä viitsinyt pyöriä sängyssä, vaan nousin. Mitäpä, jos aloittaisi saunaraikkaana juhlapäivän vieton! 

Saunan lauteilla harmittelin, kun vastaa ei ollut, mutta lorautin muutaman pisaran koivuntuoksua löylyveteen. Vaikka yleensä en innokas saunoja olekaan, niin nyt löylyt maistuivat. Napakat itsenäisyyslöylyt!

En rynnännyt hyppäämään löylyistä hankeen, vaikka se on pehmeää ja tavallaan houkutti. Kuitenkin varoituksen ääni ehti muistuttaa, miten oli käydä illalla, kun tulipalopakkasessa kiikutin paljain käsin juuri vedestä tyhjentämääni jäälyhtyä hangelle. Palatessa märkä käsi ehti tarttua terassihirren päällä olevaan ruuvin kantaan. Onneksi ei koko koura oven kahvaan!

Aamutaivaalla tuikkivat tähdet ja pakkanen on pysytellyt -20, mutta on kiristymään päin.

Itsenäisyys on minulle arvokas asia.  Arvostan sotaveteraanien uhrauksia, niin naisten kuin miestenkin ja toivon, että maamme pitäisi edelleen kiinni itsenäisyydestään. 

Arvostan myös omaa kieltämme. Sitä ei saisi päästää katoamaan, vaikka englannin kieli on valtaamassa voimalla tilaa. Viimeksi ärsyynnyin, kun nettiostoksena saamani kameran laukaisimen paketissa ei ollut suomenkielistä sanaa. Ei löytynyt käyttöohjeita netistäkään. Heh, heh, kaikki me tiedetään, miten hyvä on Google kääntäjä! 

Tuvan takassa palaa tuli. Kuusipuu rapsahtelee ja lämpö leviää suloisesti huoneeseen. Ikkunan takana alkaa vähitellen musta kaikota. Lumiset puut erottuvat jo, mutta kello onkin 9.05.

Olen varannut kaksi sinivalkoista kynttilää jäälyhtyihin ja sytytän ne iltahämärän laskeutuessa noin klo 14.  Ehkä katson televisiosta Tuntemattoman. Aina se herättää tunteita ja isä tulee varmasti mieleen. Hänkin oli nuorena miehenä rintamalla.

                                                                Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joulukuu 5 päivä

Jo eilinen auringonlasku enteili rapsakkaa pakkasyötä! Sellainen myös tuli.

Talohirret paukkuivat, enkä totu siihen. Aamun valjetessa mielenkiinnon ryöstää ikkunan takana heräävä maailma. Taivaanvärit huokuvat hyytävää kylmää ja metsänreunan puut torkkuvat liikahtamatta lumipeitteensä alla. Oikein jouluista.

Hetki jatkuu pysähtyneenä ja minun aamukahvini jäähtyy. Päivä valkenee hitaasti ja minä käynnistyn yhtä hitaasti. Kaikki pakkaspäivät ovat minulle lepopäiviä kirjan, kutimen ja tietokoneen kanssa, milloin mitenkin.

Huolettaa, miten pikkulinnut selviävät, kun kylmää on -30 (tarkistin lukemat juuri), jos eivät löydä ruokaa. Ei ihme, että lintulaudalla käy kuhinaa. Talikakussakin roikkuu puolen kymmentä nokkijaa.

Leivoin eilen kahvittelun herkuksi hillakääretortun ja vein leipomukseni rullalle käärittynä terassin pöydälle liinan alle. Kappas vaan, pian oli talitiainen etsimässä mahdollisuutta päästä kääretorttua maistelemaan. Kun hätistin pois, niin tyytyi nokkimaan ikkunanvieruseristeitä. En minä siitäkään tykännyt.

Pihan linnuista huolehtii mies. Jos paikkakunnan kaupoissa ei sattumalta ole linnunsiemeniä, hän hakee niitä Posiolta tai Ranualta, mutta tirpoille pitää olla evästä niin, että riittää myös oraville, närhille ja punatulkuille, joita on tänäänkin kymmenen yhtä aikaa aterioimassa. Höyhenet hyvin pörhöllään.

Pakkasilla kuluu viikossa siemenien kanssa kakuksi leivottuna paketti munkkirasvaa, joka on kasvisrasvojen ja rypsiöljyn sekoitusta, eikä jäädy liian kovaksi. Lokakuussa mies ihmetteli kaupassa munkkirasvan puuttumista. Myyjä totesi vain, ettei ole kausituote!  Sittemmin kaupan hyllylle ilmestyi munkkirasvapaketteja, vaikka vappuun onkin aikaa.

Täytyy huolehtia omasta itsestäänkin, ettei romuska iske. Mahdollisesti alkaisin pohtia, joko korona pääsi yllättämään?

Pitäkää itsenne lämpimänä! Jookos?

Joulukuu 4 päivä

Päivä käännähti vinoon jo ennen puolta päivää.

Harmitti ja harmittaa paljon, kun postin huolimattomuuden takia täytyi lähteä hakemaan tilattu paketti  kaupungin keskustasta. Se mutka tekee mennen tullen 60 kilometriä, kun asia olisi voinut tulla hoidetuksi paljon lähempänäkin, vaan ei ole ensimmäinen kerta. 

Kaupunkireissuun tärvääntyi puolet päivän valoisasta ajasta, mutta parempi hakea, kun toimittaa postia uudelleen asialle, ties mistä paketin olisi loppujen lopuksi löytänyt. Hyvä muistaa, jos aikoo lähettää joulupaketteja.

Ei kuitenkaan aina  pyyhkeitä, Kyllä posti osaa  nähdä vaivaakin toimittaakseen postit oikealle vastaanottajalle. 

Muuan kerran käydessäni postilaatikolla sain kirjeen, jonka kuoren päällä tietenkin nimeni ja osoitteena oli Pärjänjoki, Pudasjärvi, mutta postissa oltiin nähty vaivaa ja kirje löysi tiensä minulle. Myös vielä viime joulun kortteja sain 10 vuotta vanhalla osoitteella. Hiukan myöhässä tulivat, mutta kuitenkin perille. Hieno juttu.

    Kuvat kaupunkireissulta. Hämärän hyssyä oli puolenpäivän aikaan asioille lähtiessä ja kotimatkalla sai nauttia sinisestä hämärästä.