Turvallisuusriski

On satanut ensilumen. Maisema näyttää pesseen ilmeensä sitten eilisen. Nyt, jos koskaan voisin saada parhaat porokuvani.

Porot liikkuvat yhä vapaina ja ennen pitkää vastaani kävelee isohko tokka.  Useammat poroista loikkaavat heti tiepenkan toiselle puolen kuopsuttamaan syötävää lumen alta. Uteliaimmat kuitenkin jäävät tuijottamaan minua. Ilahdun nähdessäni Töplän ja Viiksen emojensa kanssa. Tumppi painelee arinpana metsään.

Huvittuneena katselen Töplän pieniä, sojottavia sarvia. Viiksi on yksisarvinen. Ihmeen kauniita eläimiä silti kaikki ja niin kuvauksellisia.

Kesken kuvien napsimisen kuulen uhkaavaa röhkinää ja tuhinaa. Pinkaisen pakoon ja selviän urosporon uhkailusta.

Unohdin turvallisuuteni. Miten saatoin, vaikka saan syysretkieni evääksi säännöllisesti myös varoituksen vaatimiaan vahtivista hirvaista.                                                             

                                                                              *

Krapu 47/25, sanat  ilme,  turvallisuus, säännöllinen. SusuPetal emännöi tätä kirjoitushaastetta,

 

Portti siellä, toinen täällä

Kristiina K:n portti - haasteeseen valitsemani portit ovat puuportteja, joihin luen myös "kangasportin"

Aita ja siinä oleva portti on pieni este, ettei koira pääse vauhdilla ajotielle. Penni joutuu kiertämään, jolloin autot ennättävät mennä menojaan. Typerä este Pennin mielestä.  

Kuva on muutaman päivän ikäinen. Meillä oli siis aavistus lunta, mutta se suli pois.

 Hevoslaitumen portista on jäljellä vain puolikas, mutta enää ei ole hevosiakaan. Aikoinaan kaksipuolinen portti oli aidan kaunistus. 

Kuvaa katsellessani kuvittelen portin taakse kaksi hevosta, mustan ja vaalean ruskean, Heimon ja Ilonan.

Maastoa halkoo noin metrin korkuinen tukeva verkkoaita, poroaita, josta kulkija ei pääse yli, eikä ali. Polun kohdalla on kuitenkin kangasportti helpottamassa etenemistä. Aidan helmaa pitää hieman nostaa ja puikahtaa toiselle puolen,  mutta poro ei tätä temppua hallitse.

Riukuaidan "porttina" on usein vain pari kolme riukua sulkemassa kulkuaukkoa, 

Ketterät menevät vaakariukujen välistä, altakin konttaamalla. Minä kuljin tuosta lävestä viimeksi syksyllä, pudotin vain puoliksi ylimmän riun ja harppasin alimman yli.

 Itse asiassa tämä aidankohta portista vasemmalle on sisareni ja minun yhteistyönä rakentama. Hän oli saanut oppinsa kylän aitamestarilta ja minä sisareltani. Aita on kestänyt hyvin, sillä se rakennettiin v. 2006  kesällä. Kuva on paljon nuorempi.

Tämä portti on ehkä purettu, mutta varmaksi en sitä tiedä. 

Ainakin aikaisemmin sen kautta kulki pitkospuupolku läpi lettosuon lintutornille, jossa en koskaan malttanut käydä. Aina oli olevinaan kiire eteenpäin. Sentään kerran ehdin käydä kuvaamassa.

Kiitos Kristiina K:lle mielenkiintoisesta marraskuun  Portti-haasteesta.

Lihakeittopäivä

                                                                                                                                                     kuva netistä

Tiistaisin on koulussa lihakeittopäivä. Silloin en halua mennä kouluun.

Keksin verukkeita voidakseni jäädä kotiin. En juuri onnistunut, kun ei ollut kuumetta, eikä sattunut mahaan, mutta pelotti kovasti. Olin kertonut asiasta kotona, mutta minua ei ymmärretty. Isäkin totesi rohkaisuksi, että lihakeitto on hyvää.

Kun keittolan täti kantaa luokkaan punaisen ison emalikattilan, mietin ahdistuneena, ettei vain lautaselleni sattuisi lihapalasia!

-Kiitos, vähän!  Pyydän arasti, mutta toivettani huomioimatta opettaja kauhoo minulle liikaa.

Rupean pyörittelemään lusikalla annostani. Poimin sormin salaa möykyt, jotka olin saanut jäämään lautasen reunoille ja piilotan ne essun taskuun. Lopulta keittoannokseeni valuu kyyneleitä.

Pitkään huokaistuaan opettaja luovuttaa ja rankka lihakeittotiistai on viikoksi ohi!

                                                                      ♥

Krapu 46/25, sanat, kertoa, huokaista, kattila. Krapu on sadan sanan tarina. Lisää tästä SusuPetalin blogista

Marraskuun mielentila

Marraskuu meneillään,

mutta monesti mustanpuhuvana mörkönä, myös marisemisena.

                                 Miksi miettiä moisia murskamietteitä?

Muutetaanko marrasmaisemat mieluisimmiksi?

Muistellaan mieluummin mukavia.

Meditoivaan mieleen mahtuu mahtavasti myönteisyyttä,

mystisiä mielikuvia metsän maagisuudesta

mukaansatempaavin mahdollisuuksin.

                                      Mullistava muutos menneeseen,

                                  milloin mätänivät mustavahakkaat,

                           madaltuivat mutapaakuiksi mättäiköt.

                    Marraskuun märehtimiseen mahtuu melkoista mökötysmyrkkyä,

Mutkun melankolinen mielenlaatu manataan muualle,

 muuttuu marraskuukin merkittävästi mainettaan mukavammaksi.

 

Hyvää marraskuuta ♥ hyvät blogilaiset.

Pitkästä aikaa minun mieleni teki ripustella m-sanoja marrakuulle. Etsin ensin vanhat vastaavanlaiset m-riimittelyt, etten olisi toistanut itseäni. En aikanaan plagioinut suoraan.

Totean vain, että marraskuu on aina antanut minulle hieman potkua. Syynä lienee hämäränajan lisääntyminen ja ytimissäni tunnen myös kaamoksen lähestyvän. Tietenkin odotan jo malttamattomasti ensilunta.

Tänään äitini täyttäisi 104 vuotta, mutta ikävä kyllä, hän ei ehtinyt saavuttaa edes seitsemänkymmenen ikävuoden rajapyykkiä. Marraskuun neljäs päivä oli myös vanhempieni hääpäivä.

Oma mieltymykseni myöhäissyksyyn, erityisesti marraskuuhun on ehkä imetty äidinmaidossa, samoin kuin rakkaus koillismaalaiseen vaaramaisemaan.  Usein yksin ollessani poluilla tai onkimassa ajatuksissani piipahtaa äiti ja saan vankan tietoisuuden siitä, kuin hän seuraisi tytärtään. Se tuntuu hyvälle.

Haamun toive

 

Virkistyneenä vilkaisen kelloa, joka on aamuyöllä kolme!

Vääntäydyn istumaan ja kauhistun.  Olisin myös kiljunut, jos kurkustani olisi lähtenyt ääntä.

Tuijotan lamaantuneena makuuhuoneessa seisovaa miestä, jonka harmaat silmät katsovat minuun surullisesti ensin etäältä, sitten lähempää. Päässäni pyörivät enää seinätapetin kuviot väreineen yrittäessäni selvitä näystä pyörtymättä.

-Painu pois! Karjaisen. Sitten viskaan tunkeilijaa yöpöydältä napatulla kirjalla. Se lentää miehen läpi, mutta hän seisoo yhä paikallaan.

-Olen tämän talon poika. Kuollut vuosikymmeniä sitten. En piru, enkä paha, vain etsijä.

- Mitä etsit? Kysyn vaivoin.

-Sielulleni rauhaa.

Tapahtuma mielessäni selailen talon vanhoja valokuvakansioita, kunnes vakuutun eräästä kuvasta.

Siinä hän on, etsijä! Rauha sielullesi!

                                                                       ♥

Krapu 45/25 aiheena on ylläoleva kuva, josta kirjoittaa sadan sanan teksti. Lisää SusuPetalin blogissa.

Vastakohtia rivi

Syksykiireet ovat estäneet minun bingorivieni tai siis- tämän yhdenkin rivin syntymistä. Uskoin kuitenkin itseeni, että varmasti jotain ehdin ennen kuukauden loppua, mutta tiukille näytti menevän.

Minulle aidan matalin kohta on tällä kertaa alarivi vasemmalta oikealle,

                                                                            ♥

Avo ja umpi oli vastakohdista heti selvää, sillä olen innokas kalastaja. Oman virvelini sain reilun 30 vuotta sitten kerran äitienpäivälahjaksi.  Umpikelavirvelin silloinkin, suht samanlaisen, kuin kuvan punainen umpikelavirvelini.

Avokelavirvelilläkin heitot jotenkin onnistuvat, pienen harjoittelun jälkeen, mutta vieraammalta se minun käsissäni tuntuu.

 Avo / Umpi

Kulunut syksy ei ole Koillismaalla ollut mitenkään runsas sienisadoltaan.  Oikeastaan minulle kelpaavat vain herkkutatit. Ani harvoin, se tarkoittaa vain kerran olen löytänyt täällä kanttarellejä ja pari kertaa eri syksyinä suppilovahveroita.

Kuvassa lähes ainoat tämän syksyn edes näkemäni sienet. Paikalleen nekin jäivät minulta. Ovat vissiin kangassieniä.

Iso / Pieni

 

Heti syyshämärien alettua oli mukavaa sytytellä kynttilöitä, niin sisälle, kuin uloskin. Kelpaako tämä kuva bingohaasteen sisä- ja ulkokuvaksi, kun on vain heijastuma ulkona ja itse kynttilä sisäpuolella?

                                                                                   Sisä / Ulko

Lokakuun bingo ei ollut minulle piece of cake.  Kivasti haasteellinen oli Repolaisen keksinyt. Vähän pähkinää.

Vintti-ikkuna

Tuuli kolistelee vintillä. Se on jokseenkin kolkkoa kuunneltavaa.  Varsinkin öisin.

- Kenties tiaiset ovat taas repineet ikkunakarmin eristeet?  pohtii Amaalia tietäen, ettei miestä haittaa moiset äänet, mutta itse hän haluaa niiden loppuvan. Nainen hakee komerosta uretaaniputkilon ja nousee kitisevät portaat vintille pursottaakseen uretaanilla tuuliraot tukkoon.

Avattuaan vinttioven Amaalia näkee ikkunaraoista työntyvässä valokiilassa vintin kaikki pölyhiukkaset. Ihmettelee, miten vallattomasti ne leijuvat sateenkaariväreissään!

Äkisti pölyhiukkaset vaihtavat suuntaa ja syöksyvät Amaaliaa kohti. Tukkivat hänen nenänsä ja saavat samalla silmätkin vuotamaan, eikä aivastusryöpylle näytä tulevan loppua ollenkaan.

Parasta vain paeta suosiolla vintin pölyarmeijaa. Tuulirako jäi tukkimatta, mutta onhan Amaalialla korvatulppia vastaisten kolinoiden varalle.

                                                                                ♥

Krapu 44/25, sanat, pursottaa, leijua, tukkia. Krapu on sadan sanan tarina. Lisää asiasta löydät SusuPetalin blogista.