Ruohomaton tilaus

 

Annukka asuu omistamassaan rivitaloyksiössä. Hän on omatoiminen, yhdeksänkymmentävuotias pirteä seniori.

Viime aikoina Annukalle ovat aiheuttaneet mielenvaivaa suuntanumeron mukaan vieraista maista tulevat hälärisoitot.  Annukkaa kiellettiin vastaamasta noihin puheluihin, kunpa hän vain muistaisi varoitukset.

Huolimatta valppaudesta jonkun yrityksen myyntiedustajan onnistui tehdä kuitenkin kaupat parin aarin ruohomatosta Annukan kodin etupihalle. Kauppaan kuului etukäteismaksu ja mattoasennus.

Kevät vaihtui kesäksi. Tuli syksy ja talvi.

 Sopivia ilmoja ruohomaton asentamiseen olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta mattoa ei kuulunut.

Vasta joulun alla Annukka muisti ottaa poikansa kanssa puheeksi ruohomattotilauksen. Poika tutki asiaa ja totesi kyseessä olevan ison huijauksen, joka maksoi Annukalle kymppitonnin.

Ensihätään tehtiin rikosilmoitus.

                                                           ***

Krapu 14/26, sanat, ilma, vieras, ruoho. Sadansanan tarinan kirjoittamisesta enemmän SusuPetalin blogissa.

 Hyvää pääsiäisviikkoa ja tulevaa pääsiäistä !

Maaliskuun herkkujani

Aikani olen miettinyt Repolaisen- miltä maistuu maaliskuu-haastetta, miten tarttua siihen, vai jättää suosiolla, kun ei sytytä, mutta sitten syttyi himmeästi. 

Minulle ovat yleensä maistuneet tavanomaisen maaliskuun aikana suussa sulavia makeita enemmän mieliharrastukset ja silmän ruuat.

Nyt on toisin.

Maaliskuu ei ole pahemmin tarjoillut tänä vuonna tavanomaisen valkeita ja eikä häikäisevän kirkkaita talvipäiviä. En rohkene kovin sitä mollatakaan, sillä aina sanotaan - vaihtelu virkistää.

Kenties tämän oikullisen maaliskuun näen toisin silmin ja mielin jonkun vuoden päästä.   Nyt se on anniskellut räntä- ja vesisateita useiden lämpöasteiden kera niin tiuhaan, että lumesta on rippeet jäljillä.

Kitisin aikani, ai kauheeta, kunnes lopetin ja  aloin makustella uusia vaihtoehtoja maaliskuun lopulle. Tulin tulokseen - Kun ei ladulle, sitten polulle!

 

  Polulla meno maistui paremmalta, mihin litra jäätelöä tai suklaalevy olisivat konsanaan pystyneet.

Maaliskuu on mennyt kohdallani vähillä karkeilla. Säästän vartaloani mämmikauteen. Yritän muistaa kauppareissuilla, ettei makeaa mahan täydeltä.

Mikään suolainen ei saa vettä herahtamaan kielelleni. En ole keittiöihme, joten kokkaukseni ovat hengissä pitävää arkiruokaa. Niissä ei ole mitään maaliskuussa enemmän paremmalta maistuvaa, kuin muulloinkaan.

Silmänruokaa on sen sijaan keittiön ikkunalla jouluviikolla hankittu joulutähti. Se on ilon aihe punahehkuvine lehtineen.

 

Silmittelen ilolla myös vitivalkoista jänistä, joka vierailee usein pihassa. Syö kaikessa rauhassa lintulaudalta pudonneita auringonkukansiemeniä.

Huolettaa vain jäniksen puolesta. Se on helppo saalis haukalle, huuhkajalle tai ketulle, kun turkki ei ole aloittanut muuttumista lumen sulamisen tahtiin.

Välipalapuolella antoisin herkku itselleni on kutominen kirjoittamisen lisäksi. Kun oikein innostun puikkojen kanssa unohdan syömisen. 

Ennen kuun loppua villapusero on valmis. Ajattelin sitä toppaliivin alle keväthankia viiletellessäni, mutta se tarve näyttää olevan pois pelistä. Ehkä paksu pusero on hyvä ruskaretkille

Tämmöisiä makuasioita  sain kokoon maaliskuulla.

Superherkullisia kevätpäiviä lukijoille!

Itsepalvelumarket

Marmeladi-noita on tälläytynyt siistiin asuun. Hän aikoo piipahtaa itsepalvelumarketissa pääsiäisostoksilla. 

Marmis on kaupassa mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta ei auta. Pääsiäinen on hänen sesonkiaan. Mausteita ynnä taika-aineita pitäisi hankkia. Tiedä häntä, vaikka lähettäisi pääsiäiskutsun itse ukkovelholle. Kahdestaan voisi olla mukavaa maistella pääsiäisliemiä.

Kello kaksi Marmeladi parkkeeraa luutansa roskislavojen taakse ja kiirehtii markettiin tummassa hupparissaan kassi olalla.

-Perhana! Marmeladi jupisee huomatessaan kaupan tavarajärjestyksen taas muutetuksi. -Mitään ei löydä. Pakko noitua!

Noitumallakaan ei Marmeladin ostoskori täyty. Magiaöljy ja vetovoima loitsusuitsukkeet jäävät haaveeksi, ainoastaan inkivääriä löytyi.

Itsepalvelukassalla ei kelvannut seteliraha. Marmeladin sietokyky kuohahti yli. Hän pomppii kiukusta tasajalkaa.

Voi helkkarin kuustoista! Karvasyylä taas leuassa!

                                                                    ♥

Krapu 13/26, sadansanan tarina ylläolevasta kuvasta. Lisää tästä kirjoitushaasteesta SusuPetalin blogissa

Kissanpennun pelastus

 

Nainen kävellessään havahtuu pieneen ääneen. Hän pysähtyy kuuntelemaan, kun vikisevä ääni toistuu.

Paikallistettuaan äänen nainen kurkistaa kadulla olevasta viemäriluukun raosta. Näkyy vain pimeää. Puhelimen valon avulla selviää, että kansiluukun alla käden ulottumattomissa naukuu kissanpentu.

Luukku on raskas, eikä nainen edes yritä nostaa sitä, vaan soittaa pelastuspalvelun apuun. Ei tuntiakaan, kun likainen ja nälkäinen pieni pentu tärisee naisen sylissä.

Entä nyt? Ei työ ole sillä valmis, että pentu on pelastettu. Pitäisi löytää sille perhe, ettei tarvitse viedä löytöeläinkotiin. Hetken silitellessään reppanaa, nainen päättää pitää sen itse, mikäli mahdollista.  Kaikki järjestyy ja pentua kotiin kantaessaan nainen tiesi jo rakastuneensa siihen.

                                                                          ♥♥

Krapu 12/26, sanat, valmis, viemäri, rakastunut. Lisää krapukirjoittamisesta  SusuPetalin blogissa

Kuvat netistä.

Rullaluistelija

 

Kypäräpäinen teinityttö kaartelee rulliksillaan taitavasti marketin hyllyväliköissä.

Paheksuvia katseita tulee, mutta hän ei välitä. Kerää vain ostoskoriinsa maitokaakaotölkin sekä kourallisen energiapatukoita.

-Marketissa on luistelukielto!  Huomauttaa vartija ja estää tytön etenemisen levittämällä kätensä. Tyttö kääntyy vikkelästi. Sujahtaa toiseen hyllyvälikköön, josta itsepalvelukassalle. Hän maksaa ostokset heilauttamalla maksurannekettaan. Ulko-ovella matka kuitenkin tyssää. Siinä seisoo vartija.

Paikalle lykkää rollaattoriaan tapahtumia tarkkaillut iäkkään puoleinen täti -ihminen, jolla on lämmin katse.

Tytön hätäinen hymy on avuntarve katseiden kohdatessa. Se tulee ymmärretyksi. Kohta kuuluu aimo älähdys ja täti makaa pitkin pituuttaan lattialle. Vartija kiirehtii auttamaan.

Tyttö huomaa avustajansa ilkikurisen silmäniskun. Muodostaa käsillään sydämen ja livahtaa ovesta.

Krapu 11/26 , sanat: täti, luistelu, kaakao. Lisää krapujen kirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

p.s kuvat nettilainauksia.

Maaliskuu / Antaa tulla lunta tupaan...

....jäitä porstuaan.

Mutta kylläpä lunta satoikin eilen iltapäivästä yön ja vielä aamullakin tulee höntyä. Tästä lumimyräkästä tuli mieleen terassin lattiaa lakaistessani  -Antaa tulla lunta tupaan, jäitä porstuaan.

sekä toinen - Matinpäivään mennessä on talven lumimäärästä satanut vasta puolet.

Kyllä vanha kansa tietää ja tähän uskon. Ei nämä meidän lumimäärät minua huoleta. Aina on juhannukseen mennessä ollut maa vihreänä.

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Näin on pakko todeta eilisen  hiihtämisestä. Aamulla hyvin suunniteltu hiihtoretki alkoi mainiosti. Tosin paikoin täysin umpista edeten tuli nopeasti ensimmäinen hiki. 

Suksivalinta oli tällä kertaa pitkät ja leveät eräsukset, Sekin tuntui osuvan kohdalleen. Oltiin jo lähes järven  vastarannalla, kuvasta katsoen oikealta vasemmalle suoraan, kun suksen alta nousi vesi!

Tilanne oli paskamainen. Suksien alle paakkuuntui reilu 10 senttiä lunta ja oli vaikeuksia nostaa edes suksia, saati lykkiä eteenpäin. Harmittaa sekin, että minä perässähiihtäjänä en huomannut, miten miehen sukset jo upposivat märkään, kun  uveavanto oli painanut vettä lumen alle, vaan tein samat.

Siinä sitä oltiin puhtaan pyllyn kanssa!

Kamat levällään, kuin Jokisen eväät.   Sukset saatuani vihdoin jaloista irti, astuin latupohjalta viereen. Hyvä, ettei saappaani hörpännyt vettä.

Metsän reunaan oli vain viitisenkymmentä metriä, mutta ne olivat raskaat metrit. Kävellä ei voinut, eikä hiihtääkään, sillä jäätynyt lumimössö ei lähtenyt lapasella, ei sauvan avullakaan pois. Tietenkin enemmät moskalumet sai raapittua.  

Pakko jatkaa kotiin vielä loput puoli kilometriä. Kiukku antoi lisävoimaa, sillä  ei auta itku markkinoilla.

Tänään ei haluta hiihtää metriäkään. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Kristiina K:n maaliskuun haaste - kuukauden sitaatti mietelause innosti tarinoimaan.

Yllätysperintö

Kuu oli lähes täysi, kun ajelen ensimmäistä kertaa katsomaan yllätysperintöäni. En aikonut ottaa sitä vastaan, mutta muutin mieleni.

Olen menossa haistelemaan kartanon tunnelmaa. Uskon, että ensivaikutelma tukisi ratkaisevasti päätöstäni.

Saavun perille. Sammutan auton moottorin, mutta jään istumaan pimeään. Tärisen jännityksestä tai ehkä sittenkin pelosta.  Taivasta vasten näkyy taitekattoisen vanhan rakennuksen silhuetti. Verhottomaan ikkunaan peilautuva kuu on kuin kauhuleffasta.

Autosta noustuani virnistän kuulle. Samalla hätkähdän pihaan langenneita varjoja, jotka tuntuvat liian eläviltä. Kuutamo loihtii ympäröivän metsänkin epätodelliseksi.

Kaivan avainnipun taskustani ja avaan narahtavan oven.  Pakko tarttua henkistä minääni niskasta, että rohkenen pidemmälle.

Onneksi rohkenin, sillä talo tuntui ensishokin jälkeen ystävälliseltä, kuin koti ikään.

                                                                       ♣

Krapu 10/26, krapu tulee aloittaa lauseella - Kuu oli lähes täysi. Muuten normi krapusäännöt, jotka löytyvät vetäjä SusiuPetalin blogista.