Kellertää ja vihertää

 Kristiina K:n  huhtikuun keväinen haaste on keltainen ja  vihreä. Huhtikuussa ei luonnossa ole vielä vihreää, ellei ota lukuun havupuita. Keltaista en löydä senkään vertaa. Tietenkin tilanne voi olla toisenlainen huhtikuun loppupuolella, varsinkin, kun koko kevät näyttää heittäneen häränpyllyä.

En ehtinyt vielä ulos etsimään värejä, kun katsoin tarkemmin  keittiöpöytää, johon juuri laskin kahvikuppini. Siinä oli heti ensimmäinen keltainen - vihreä.

Joulun jälkeen heikoin hävikkikorista pelastamani joulutähti voi hyvin ja on kasvattanut uudet vihreät lehdet. Jäljellä vielä kaksi punaistakin. Vieressä minun kananpojan keltainen kahvikuppini.

Hyvin lähti käyntiin värien metsästys.

Aamuvirkkuina lähdettiin varhain hangille. Pääsiäislauantaina oli rapsakka pakkanen  aamulla ja mieleni teki hankikävelylle. Paikoin on yhä lumi maassa, paikoin laajalti sulaa. Hangen päällä on mukavampi kävellä, mitä routaisessa paljaassa metsässä. 

Olemme sauvakävelijöitä ja minun vauhtini alkumatkasta tahtoo kiriä, mutta herrani toppuuttaa muistuttaen, ettei hän ota reppuselkään loppumatkasta. Siirryn taaimmaiseksi ja hyvä niin, sain napattua kelta-vihreän kuvan.

Aamulenkki eteni joelle koko ajan hankia myöten.  Joki oli jokseenkin vapaa jäistä. Aurinko teki nousuaan ja maalasi kullankeltaiseksi puiden latvustot. Rannalla seisoen saattoi nähdä kaukaakin hyvin kuusten keltaiset latvat ja alempana vihreän oksiston. Kuvassa se jää kyllä osaksi mielikuvituksen varaan, samoin ääni, miten joki koskikohdalla kohisee mennessään. Minusta tuntui, että se oli yhtä vallaton, kuin minä rannalla tepastellessani yrityksissäni ottaa kuvia kastumatta.

Joelta suon kautta kotiin. Suolla oli paikoin paremmin lunta, kuin metsässä. Osan matkaa saattoi kulkea koiravaljakkoreittiä, mutta se näyttää sulavan tai haihtuvan jo ennen vappua.

Kuvatessa on helpompi pudottaa lapaset ja kävelysauvat  hangelle, kuin yrittää pitää niitä kainalossa. Aina kuitenkin joku putoasi.

Tässä kohtaa ne osuivat putoamaan melkein pikku männyn päälle. Tykkään talvella käyttää lapasia, usein niitä on kaksi päällekkäin, ainakin hiihtäessä.

Keltainen-vihreä pari löytyi maasta kumartuessani kamoja ottamaan takaisin. Peruutin vähän, otin kuvan ja poimin tavarat sitten. Kumartelu tekee selälle hyvää.

Aamuretki antoi hyvän mielen. Olin jo aikaa sitten lopettanut jurnutuksen pöljästä keväästä. Alan uskoa,

että  huhtikuu omaa monta luonnetta. Se on yhden kuukauden aikana julmuri, diiva, kuin myös hurmuri.

Hurmaavaa huhtikuuta!

Mutaojan salaisuus

 

 Seison ritiläsillalla katsellen ojassa virtaavaa mustaa vettä. Ajattelen, miten raaka on ollut se ihminen, joka upotti uhrinsa mutaiseen ojaan.

Aikanaan rikoksesta kuultuani en pystynyt levollisin mielin mutaojaa ohittamaan. Kuitenkin jokin paikassa kiehtoi, vaikka samalla ahdisti aivan pelon rajamaille.

Hämärän aikana ojanvarsi alkoi elää silmissäni, muuttui samalla uhkaavaksi.  Maisemaan ilmestyi vääristyneitä kuvia puiden muodoista, varjoista, veteen pudonneista syyslehdistä, linnun rääkäisyistä, milloin mistäkin.

Kuitenkin ahdistavin kokemus oli kerran tarkkailla ojaa pitkin liitelevää valkoista hahmoa.  Etäällä näky oli utuinen, mutta lähemmäksi lipuen kuva tarkentui.

Epätodellisuus sai minut pitelemään kaksin käsin kiinni sillan metallikaiteesta. Tietysti tajusin oman mieleni olevan syyllinen outoihin näkyihin.

                                                                         ***

Krapu 15/26, sanat: oja, ritilä, metalli. Krapu on sadansanan tarina  ja lisää faktoja asiaan SusuPetalin blogissa.                                                      

Ruohomaton tilaus

 

Annukka asuu omistamassaan rivitaloyksiössä. Hän on omatoiminen, yhdeksänkymmentävuotias pirteä seniori.

Viime aikoina Annukalle ovat aiheuttaneet mielenvaivaa suuntanumeron mukaan vieraista maista tulevat hälärisoitot.  Annukkaa kiellettiin vastaamasta noihin puheluihin, kunpa hän vain muistaisi varoitukset.

Huolimatta valppaudesta jonkun yrityksen myyntiedustajan onnistui tehdä kuitenkin kaupat parin aarin ruohomatosta Annukan kodin etupihalle. Kauppaan kuului etukäteismaksu ja mattoasennus.

Kevät vaihtui kesäksi. Tuli syksy ja talvi.

 Sopivia ilmoja ruohomaton asentamiseen olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta mattoa ei kuulunut.

Vasta joulun alla Annukka muisti ottaa poikansa kanssa puheeksi ruohomattotilauksen. Poika tutki asiaa ja totesi kyseessä olevan ison huijauksen, joka maksoi Annukalle kymppitonnin.

Ensihätään tehtiin rikosilmoitus.

                                                           ***

Krapu 14/26, sanat, ilma, vieras, ruoho. Sadansanan tarinan kirjoittamisesta enemmän SusuPetalin blogissa.

 Hyvää pääsiäisviikkoa ja tulevaa pääsiäistä !

Maaliskuun herkkujani

Aikani olen miettinyt Repolaisen- miltä maistuu maaliskuu-haastetta, miten tarttua siihen, vai jättää suosiolla, kun ei sytytä, mutta sitten syttyi himmeästi. 

Minulle ovat yleensä maistuneet tavanomaisen maaliskuun aikana suussa sulavia makeita enemmän mieliharrastukset ja silmän ruuat.

Nyt on toisin.

Maaliskuu ei ole pahemmin tarjoillut tänä vuonna tavanomaisen valkeita ja eikä häikäisevän kirkkaita talvipäiviä. En rohkene kovin sitä mollatakaan, sillä aina sanotaan - vaihtelu virkistää.

Kenties tämän oikullisen maaliskuun näen toisin silmin ja mielin jonkun vuoden päästä.   Nyt se on anniskellut räntä- ja vesisateita useiden lämpöasteiden kera niin tiuhaan, että lumesta on rippeet jäljillä.

Kitisin aikani, ai kauheeta, kunnes lopetin ja  aloin makustella uusia vaihtoehtoja maaliskuun lopulle. Tulin tulokseen - Kun ei ladulle, sitten polulle!

 

  Polulla meno maistui paremmalta, mihin litra jäätelöä tai suklaalevy olisivat konsanaan pystyneet.

Maaliskuu on mennyt kohdallani vähillä karkeilla. Säästän vartaloani mämmikauteen. Yritän muistaa kauppareissuilla, ettei makeaa mahan täydeltä.

Mikään suolainen ei saa vettä herahtamaan kielelleni. En ole keittiöihme, joten kokkaukseni ovat hengissä pitävää arkiruokaa. Niissä ei ole mitään maaliskuussa enemmän paremmalta maistuvaa, kuin muulloinkaan.

Silmänruokaa on sen sijaan keittiön ikkunalla jouluviikolla hankittu joulutähti. Se on ilon aihe punahehkuvine lehtineen.

 

Silmittelen ilolla myös vitivalkoista jänistä, joka vierailee usein pihassa. Syö kaikessa rauhassa lintulaudalta pudonneita auringonkukansiemeniä.

Huolettaa vain jäniksen puolesta. Se on helppo saalis haukalle, huuhkajalle tai ketulle, kun turkki ei ole aloittanut muuttumista lumen sulamisen tahtiin.

Välipalapuolella antoisin herkku itselleni on kutominen kirjoittamisen lisäksi. Kun oikein innostun puikkojen kanssa unohdan syömisen. 

Ennen kuun loppua villapusero on valmis. Ajattelin sitä toppaliivin alle keväthankia viiletellessäni, mutta se tarve näyttää olevan pois pelistä. Ehkä paksu pusero on hyvä ruskaretkille

Tämmöisiä makuasioita  sain kokoon maaliskuulla.

Superherkullisia kevätpäiviä lukijoille!

Itsepalvelumarket

Marmeladi-noita on tälläytynyt siistiin asuun. Hän aikoo piipahtaa itsepalvelumarketissa pääsiäisostoksilla. 

Marmis on kaupassa mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta ei auta. Pääsiäinen on hänen sesonkiaan. Mausteita ynnä taika-aineita pitäisi hankkia. Tiedä häntä, vaikka lähettäisi pääsiäiskutsun itse ukkovelholle. Kahdestaan voisi olla mukavaa maistella pääsiäisliemiä.

Kello kaksi Marmeladi parkkeeraa luutansa roskislavojen taakse ja kiirehtii markettiin tummassa hupparissaan kassi olalla.

-Perhana! Marmeladi jupisee huomatessaan kaupan tavarajärjestyksen taas muutetuksi. -Mitään ei löydä. Pakko noitua!

Noitumallakaan ei Marmeladin ostoskori täyty. Magiaöljy ja vetovoima loitsusuitsukkeet jäävät haaveeksi, ainoastaan inkivääriä löytyi.

Itsepalvelukassalla ei kelvannut seteliraha. Marmeladin sietokyky kuohahti yli. Hän pomppii kiukusta tasajalkaa.

Voi helkkarin kuustoista! Karvasyylä taas leuassa!

                                                                    ♥

Krapu 13/26, sadansanan tarina ylläolevasta kuvasta. Lisää tästä kirjoitushaasteesta SusuPetalin blogissa

Kissanpennun pelastus

 

Nainen kävellessään havahtuu pieneen ääneen. Hän pysähtyy kuuntelemaan, kun vikisevä ääni toistuu.

Paikallistettuaan äänen nainen kurkistaa kadulla olevasta viemäriluukun raosta. Näkyy vain pimeää. Puhelimen valon avulla selviää, että kansiluukun alla käden ulottumattomissa naukuu kissanpentu.

Luukku on raskas, eikä nainen edes yritä nostaa sitä, vaan soittaa pelastuspalvelun apuun. Ei tuntiakaan, kun likainen ja nälkäinen pieni pentu tärisee naisen sylissä.

Entä nyt? Ei työ ole sillä valmis, että pentu on pelastettu. Pitäisi löytää sille perhe, ettei tarvitse viedä löytöeläinkotiin. Hetken silitellessään reppanaa, nainen päättää pitää sen itse, mikäli mahdollista.  Kaikki järjestyy ja pentua kotiin kantaessaan nainen tiesi jo rakastuneensa siihen.

                                                                          ♥♥

Krapu 12/26, sanat, valmis, viemäri, rakastunut. Lisää krapukirjoittamisesta  SusuPetalin blogissa

Kuvat netistä.

Rullaluistelija

 

Kypäräpäinen teinityttö kaartelee rulliksillaan taitavasti marketin hyllyväliköissä.

Paheksuvia katseita tulee, mutta hän ei välitä. Kerää vain ostoskoriinsa maitokaakaotölkin sekä kourallisen energiapatukoita.

-Marketissa on luistelukielto!  Huomauttaa vartija ja estää tytön etenemisen levittämällä kätensä. Tyttö kääntyy vikkelästi. Sujahtaa toiseen hyllyvälikköön, josta itsepalvelukassalle. Hän maksaa ostokset heilauttamalla maksurannekettaan. Ulko-ovella matka kuitenkin tyssää. Siinä seisoo vartija.

Paikalle lykkää rollaattoriaan tapahtumia tarkkaillut iäkkään puoleinen täti -ihminen, jolla on lämmin katse.

Tytön hätäinen hymy on avuntarve katseiden kohdatessa. Se tulee ymmärretyksi. Kohta kuuluu aimo älähdys ja täti makaa pitkin pituuttaan lattialle. Vartija kiirehtii auttamaan.

Tyttö huomaa avustajansa ilkikurisen silmäniskun. Muodostaa käsillään sydämen ja livahtaa ovesta.

Krapu 11/26 , sanat: täti, luistelu, kaakao. Lisää krapujen kirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

p.s kuvat nettilainauksia.