Päivästä tuli aurinkoinen ja lämmin, joten oli loistava ajatus käyttää se kalareissuun. Reppuun mukaan kahvinkeittovehkeet ja makkaraa, sekä repun taskuun onkimadot. Veden saa aina koukkaistua paikan päältä. Se on niin puhdasta, että kelpaa hyvin kahvivedeksi.
Huilihetki nuotiolla, kuksa kourassa on tavattoman rentouttavaa. Maisema on joka reissulla erilainen, mutta siinäkin on oma viehätyksensä.
Miten ihmeessä minä kiinnostuin kalastamisesta ja nimenomaan mato-onkimisesta? Ihmettelen sitä suuresti, sillä minulla kesti lähes 60 vuotta opetella syömään kalaa. Se ei vain suussani maistunut ja keksin jopa aikoinaan valkoisia valheitakin, ettei tarvitseisi kyläillessä tai työpaikan kahvihuoneessa ottaa lautaselleen kalaa, missään muodossa sitä. Kehtasin sanoa, että olen kalalle allerginen, sillä selvisin loukkaamatta ketään niistä tilanteista.
Taisi olla ensimmäisillä kullanhuuhtomisvaelluksilla, kun innostuin kalastamaan virvelillä ja sain reilut 20 vuotta sitten oman virvelin äitienpäivälahjaksi. Sen jälkeen kalastin aina hiukan silloin tällöin, mutten perannut, enkä syönyt kalojani, vaan niille löytyi aina syöjiä, ettei ongelmaa syntynyt, enkä koskaan heittänyt hukkaan saaliitani.
Nyt mökkielämään siirryttyäni sain ukaasin, jos kalastaa, syö myös. Siispä kala alkoi maistumaan, tonko (tammukka=purotaimen) ensin paistettuna, sitten ahven ja nyt on suurinta kalaherkkuani paistettu hauki. Opettelin myös perkaamaan saamani kalat. Jo muutamana kesänä olen itse perannut ja nylkenyt ahvenet, mutta vasta tämän kesän aikana temppu alkoi sujua haukienkin kanssa. Tosin niiden nylkemistä en hallitse, enkä fileroimistakaan, teoriassa kyllä.
Minä olen ollut Ahdin suosiossa, sillä kalasaaliini ovat olleet runsaita, varsinkin nihkeän alkukesän jälkeen. Viimeksi mato-onkeeni tarttui 75 senttinen ja 2.4 kiloinen hauen vonkale. Ilman haavia se oli tipalla karata, mutta eipä sentään. Sain kun sainkin nykäistyä sen suolampareen rannalle tupasvillan ja sammaleen sekaan.
Tyhjin toimin ei tarvinnut tänäänkään kotiin palata. Repussa on tuliaisena neljä ahventa. Niistä kaksi on verkolla ja toiset kaksi ongella saatuja. Verkkoahven on iso, painoi 750 gr. Edelliskerran pienin ahven, mikä lammesta nousi, oli vain viisi senttinen. Irrotin pikkuisen varovasti kiipelistään ja laskin takaisin uimaan ja kasvamaan. Muistin kuiskata sille myös pari varoituksen sanaa, että varoisi hyvin tarkasti noita kiemurtelevia matosia ja välkkyviä, ihmevempaimia, jotka muistuttavat hyönteistä tai kalaa. Niissä piilee suuri vaara.
Joskus tuntuu, että kaloilla on lyhyt muisti, juuri koukusta irti päästyään, ne saattaa napata uudestaan madosta ja jäädä kiikkiin.
VastaaPoistaEi kait sitä ole koskaan liian vanha oppimaan jotain uutta. Ja sitä paitsi kala on hyvää!
Itse opin juomaan kahvia vasta kolmekymppisenä, ennen sitä olin hankala teevieras.
Hgissä hellettä!
Ei uuden oppiminen ole iästä kiinni, kyllä oppii, jos halua on. Hellesäässä minäkin kalstelin eilen.
PoistaNyt alkoi tehdä mieli kalaan oikein isommasti. Siitä onkin aikaa kun olen ongella ollut ja nyt on vettä ympärillä vaikka kuinka. Ihana tunnelma retkestäsi sen teki :))
VastaaPoistaMikä parasta, mato-ongella ollessaan saa nauttia jokamihen/naisen oikeuksista, saa kalastaa ilman lupia. Minä olen jäänyt koukkuun, siis kalastamisen koukkuun.
PoistaIänkaiken ahkerana kalastajana olen iloinen saaliistasi ja kyllä se totta on: Kun kalastat, syöt kanssa. Olen perkannut kalat aina ja laittanut. Hauki on ihmeen hyvä kala voissa paistettuna, kalakeittona ja myöskin sardiinina. Sitähän ei kaikki arvosta, mutta se jotuu varmasti siitä, kun eivät osaa laittaa.
VastaaPoistaKiitos. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että turhaan haukea karsastetaan. Se on hyvää hyvin ruuaksi laitettuna.
PoistaKalastusvehkeet mukana soutelin aamulla peilityynellä järvellä. Kaartelin pitkin hiljaisia rantoja silkkiuikkupariskuntaa väistellen ja luonnon kauneudesta lumoutuen. Eipäs sattunut kamera mukaan. Vain yksi pieni ahven tarttui pyydykseeni, laskin sen takaisin veteen kasvamaan. Tammukkaa en ole saanut maistaa vuosikymmeniin, mutta kuha ja muikut ”kelepoovat”.
VastaaPoistaVesillä olo on mukavaa, jokin siinä vain viehättää. Sinun kalavetesi on paljon isompi, mitä nämä minun lähiseudun pikku lampareet ja joki, mutta erittäin kalaisia ovat. Täällä on monissa parilla harppauksella ylitettävissä ojapahasissakin tammukoita. Kuhat ja muikut on muualla. Muikkujen makuun en ole vielä päässytkään.
PoistaEi ole kahteen kesään päässyt kalaan. Ehkä ensi kesänä sitten. Mutta sinulle toivotan kireitä siimoja.
VastaaPoistaKiitos, kiitos kireistä siimoista! Ikävää, ettet itse ole kalalle päässyt, jos halujakin olisi ollut, mutta toivoa sopii ensi kesälle sinulle huikeita kalareissuja.
PoistaNyt vasta huomasin, että sinulla on uusi blogi! Ihanaa. Minä olen aina eakastanut kalaa, kaikenlaisia veden antimia. Minä olen ajatuksissani tuossa vieressäsi kuksa kädessäni, Nyt täytyy tyytyä tuohon suodatinkahviin tuossa tippumassa. Kireitä siimoja vain. Spostia tulossa.
VastaaPoistaOnpa mukava, kun huomasit blogini olemassaolon. Tuohon pikku törmälle mahtuisi meitä useampiakin kahvittelemaan ja turisemaan.
PoistaPääsinpäs edes virtuaalikalaan tänä kesäkautena. Meidän mökkijärvi on liian kirkasvetinen onkimiseen ja verkoille emme tohtineet lähteä aallokon takia.
VastaaPoistaKyllä kala nappaa matoon kirkkaassakin vedessä. Nämä minunkin suolampareet ovat monet hyvin kirkasvetisiä, mutta iso aallokko ei ole kivaa ei onkiessa eikä veneillessä.
PoistaKalastaminen kuulostaa rentouttavan mukavalta. Minulle onkireissut olivat vain lapsuuden kesien ohjelmassa. Nyt ostan muiden kalastamia kaloja.
VastaaPoistaLempikalani on rautu, joka on kotimaista syntyperää.
Ken on kalastamisen koukkuun jäänyt, niin se puuha on todella tentouttavaa, varsinkin vielä, jos ja kun on iskostanut aivokoppaansa ajatuksen, että kalaa pyydetään, ei oteta.
PoistaLapsena muistan myös käyneeni ongella, silloin äiti useinkin jopa patisti hakemaan leivän jatketta.
Minä en taida olla rautua edes maistanut.
Vae tänne siirryit sinäkin.
VastaaPoistaPari kesää taakse päin minäkin sain ensimäisen virvelin, huonoilla menestyksellä on kalaa noussut ylös, liekö väärään aikaan vuorokautta vai onkijan taidot.
Sinulla on kalanaisen onni kun heti pääsit jyvälle.
No, niin siinä vain kävi, että bloggerissa ollaan.
PoistaTiedä sitten kalanaisen onnesta, vai mitä lienee, ehkä vain aivan mahdotonta intoa kalastamiseen. Kun paljon käy kalalla, niin johan saalistakin tulee.
Tonko on siis purotaimen. Sitäpä en aiemmin tiennytkään. Oletpa sinä ollut Ahdin suosiossa. 750grammainen on aikas iso ahveneksi.
VastaaPoistaOlimme eilen kalastelemassa/vetouistelemassa ja ahven kävi kiukkuisesti kiinni. Sain elämäni isoimman ahvenen ja se jo nostaessa tuntui isolta. Ei tosin sinun ahvenesi veroinen. Minä syön kalaa, olen aina syönyt, ja valmistanut ruokaa kalasta monella tapaa, mutta perkaaminen ei vieläkään suju. Pitäisi kait oppia.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näillä kulmilla tuota kalaa sanotaan tuttavallisesti vain toko. On mahottoman nätti kala.
PoistaKalastaminen on mukavaa puuhaa, se on mennyt minulle niin veriin, että joelle tai lammille pitää päästä useamman kerran viikossa.
Minulla kalanperkuu oli aloitettava siinä, missä muukin kalatouhu, kuulema sitä kuuluisaa tasa-arvoa!
Ohhoh, kylläpä tosiaankin sait ison affenan. Se on niin herkullinen kala. Herkulliselta näyttää kahvihetkesikin. Hyviä apajia jatkossakin toivottaa Kiiris:))
VastaaPoistaKiitosta vain, mukavaa on saada siimat kireiksi, jep. Tänäänkin se onnistui monesti, kun ahventa nousi kalsopan verran. Ukkosilma hätisteli pois. Kahvitella sentään ehti.
PoistaHi Aino,
VastaaPoistaI had lost the name of your new blog. It's very nice. I am going to note the its name and won't forget to follow it.
much love
Annick
Thanks you are visiting now my blog. Welcome some other time too.
PoistaMonenlaisia taikoja osaan, mutta kala ei onkeeni nappaa, on se kummallista. Ja sinä saat tuollaisia jättikaloja - ongella - aivan uskomatonta.
VastaaPoistaKala on aina maistunut kyllä ja laittaakin sen osaisin...
Nautinnollisia kalaretkiä!
Kiitos kehuista, kyllä ne maistuu siinä missä hauetkin.
PoistaSuoraan sanoen, itsekin ihmettelen tämän kesän kalaonneani! On jo lullut semmoinen harhaluulo, että joka kerta onkeeni tarttuu vonkale. Useammin saaliit on kuitenkin vaatimattomapia. Mutta on totta, että vedet näillä kulmilla on erittäin kalaisia.
Usko sinäkin vain kalaonneen, joku kerta nappaa kunnolla.
Hieno kalareissu sinulle. Nyt on ollut ihania ilmoja täälläkin päin, miäs pitää lomaa, hyvän viikon valitsikin ;-) Taidamme lähteä piipahtamaan Hämeenlinnaan. Hyviä retkeilysäitä sinullekin.
VastaaPoistaHuippureissu se kyllä oli. Muutamat näistä elokuun päivistä ovat olleet hyvin kesäisiä. Ruskavärejä alkaa tosin jo näkyä. Sulle hyvää Hämeenlinnan reissua.
PoistaOlipa komee!
VastaaPoistaKiitos, kyllä oli ja jo toinen tän kesän haukeni.
PoistaPeikosta tuntuu aina ihan peikolta kun se katselee näitä juttuja ja lukee kuvia. Virneitäkin pulpahtelee pitkin.
VastaaPoistaKuvia on mukavaa lukea, oman pääkopan sisällä muokkaantu se ajatus kokonaisuudeksi, miytä silmä näkee. Jos virneitäkin pulpahtelee, niin hyvä vaan.
PoistaHuomenta Aimarii ja paljon terveisiä sinne kauas pohjoiseen. On siellä kyllä niin kaunista ja luonto on aivan omaa laatuaan.
VastaaPoistaHienon saaliin olet saanut mato-ongella. On se aikamoinen tunne varmasti ollut kun tuollainen vonkale tarttuu koukkuun.
Niin kaunista huomenta myös sinulle.
PoistaMinulle täällä on paljon luontoelämyksiä, tekemistä ja kokemista. Toki oma maa mansikka, muu maa mansikoita myös, tarkoitan siis kaikkialla tässä maassa on kaunista luontoa.
Tuo kalastaminen kolahti ns. minuun. Jos en ole menossa kalaan, olen tulossa tai ainakin suunnittelen kalastusta.