Valintoja

Kun aamulla vilkaisin ulos ja pakkasmittarin lukemia, iski harmitus. Miten väärin olinkaan valinnut eilisen illan aktiviteettini lähtemällä joelle virvelöimään sen sijaan, että olisin ottanut marjakorin kainalooni ja jatkanut aamullista mustikan poimintaa pihapiirin metsiköstä. Varmasti olisin saanut vielä toisenkin litran, ehkä enemmänkin marjoja koriini, mutta "suuri hauki" houkutti enemmän.
Nyt on myöhäistä. Kävin tarkistamassa ja mustikat ovat paleltuneet -3.4 asteen hallan viedessä ne minun nenäni edestä. Kiikun kaakun, etteikö kylmyys olisi ollut jo pakkasta, sillä portailla oli vesipullo jäätynyt, mutta hieman korkeammalla roikkuvat keijunmekot ja lobeliat säilyneet. Kiitin itseäni kuitenkin siitä hyvästä, että olin viitsinyt lähteä myöhään illalla jo kymppiuutisten jälkeen keräämään pihakukkaruukut kottikärryihin ja vajan seinien suojiin.

Isoa haukea en saanut, enkä saanut mitään muutakaan. Joku sisäinen palo minua vain jahtaa kalalle, en ymmärrä oikein itseäni. Ilta illan perästä pakkaan reppuu virvelin ja haavin. Sitten hyppään pyörän selkään suurin haavein polkeakseni parin kilometrin matkan joelle. Joki kiehtoo kyllä muutenkin, kuin vain ison hauen takia. Läheisen kosken kohina on taustamusiikkina ajatuksille, jotka työstävät milloin mitäkin. On myös mukaavaa unohtua katselemaan veden leikkiä nivan kivikkoisessa jokiuomassa. Kuljen edestakaisin parin sadan metrin matkaa soistuneella ja rämeisellä jokirannalla heitellen virveliä. Joen vastarannalle saattaa eksyä joskus poro tai takaani pyrähtää maalintu lentoon säikäyttäen minut.

Mutta siis valintani meni pieleen, kun iso hauki minun aivoitukseni sekotti. Olisi kerrakseen piisanneet jo edellispäivänä mato-ongella ojasta saadut tonkot ja harjus.  Se oli komea saalis, jollaista ei olekaan ojasta tullut tämän kesän aikana muuta kertaa. Aikaisemmat käynnit ovat olleet enemmänkin taistelua itikoiden ja polttiaisten kanssa. Sattuman satoa, siinä kaikki, osuin vain oikeaan ojapoukamaan, missä olivat nälkäiset tonkot ja sähäkkä harjus. Eivät ihan pieniä olleetkaan.

Sieniä ei ole kovin runsaasti näkynyt. Ei yhtä ainoaa kanttarelliä, joitakin minulle vieraita sieniä kyllä, mutta en kajoa niihin. Syyskuun alussa on luvassa ohjattu sieniretki, jolle meinaan osallistua. Toisaalta voipi olla, ettei silloin enää sieniä juuri ole, jos nämä kylmät säät jatkuvat. Metsävadelmikkojakin kävin katsomassa odottaen kieli pitkällä marjojen kypsymistä. Saattaa olla niidenkin kanssa, että paleltuvat kypsymättä varsiinsa.

Mutta kuulaat säät alkavat rakentaa syysruskaa.  Jos ei rupea vallan kamalasti satamaan, niin värikylläisyyttä on luvassa. Metsäisillä kankailla loistaa hirvensäärinurmi punaisina mattoina. Tuntuu, ettei oikein hennoisi kulkea sen läpi, kun joutuu tallaamaan sitä. Joen rannan koivut ovat kellastuneet. Kuusetkin ovat saaneet väriä neulasiinsa! Niitä värittää hento keltaoranssinen kuusensuopursuruoste.