Kevätkaikuja Karsikonperältä

Näyttää sille, ettei Koillismaalle kevät tulekaan.
Minä rupean uskomaan, että se jää väliin ja täällä pompataan suoraan kesään - sitten aikanaan. Nyt odotellaan ihmeitä tekevää sadetta.

Minä en ole edes vaihtanut kesäkuosiin. Mitenkäs sitä, kun lumi on vielä maassa?
Tosin ei jänis eikä oravakaan ole saanut vedettyä kesäkolttuja ylleen. Välikausiulstereissa liikkuvat.

Jänöjussi parhaansa mukaan kyllä siistii asuaan. Ainakin verryttelee ja venyttelee voidakseen olla tyylikäs uudessa puvussa, jahka sen lopulta saa.

Palattuaan talven kestäneeltä matkaltaan myös leppälintu haluaa ensi töikseen siistiytyä. Se pistää kuraveden kunnolla roiskumaan pihalätäkössä ja peseytyy lätäkön liki kuivaksi. Kylvyn jälkeen istahtaa pihatuolin karmin päälle sukimaan höyheniään simpsetti kuntoon.

Puoliso on löytynyt ja pesäpönttö valittu.

Kappas vain! 

Kirjosieppo on iskenyt silmänsä samaan pönttöön ja sota on syttynyt. 

Joskus on pöntössä kirjosieppo pariskunta ja leppälintu kolmistaan. Hetken päästä ei ketään ja taistelu jatkuu ilmalentona peräkanaa. 

Viime näkymillä leppälinnun rouvakin on jo riidassa mukana. Lopputulosta en arvaile. Kovasti tasavahvaa ainakin tässä vaiheessa.

Kesken silmittömän nakutuksen käpytikka jättää kelopuun.

Se lentää sujahtaa kiistan alaiselle pesäpöntölle ja tykkää heti sen olevan tarpeisiinsa sopivan. Pitää aloittaa vain lentoaukon remontti.

Minun korvilleni on lepoa, kun tikka ei hakkaa enää kelopuuta eikä kattopeltiä, mutta ei saisi hakata pesäpönttöäkään. 

Pakko minun on puuttua peliin ja häätää tikka takaisin kelopuuhunsa, vaikken siitäkään tykkää.

Närhi ei ole moksiskaan pihan välien selvittelyistä. 

Syrjäsilmällä tarkkailee ympäristöä ja nokkii ahneuksissaan parhaat palat viimeisistä talikakusta. Syytää paljon suoraan maahan, mutta tehköön, kun rasvakakkujen loppuja ei voi säilöä.

Kevättä tämä on.

Kiirettä siellä ja täällä.
Kotiin ovat tulleet västäräkki ja käkikin, joka innolla kukkua helskyttää aamua iltaa.

Pesiä rakennetaan kiireen kaupalla. Räksät jopa ihan talon nurkkapielen kuuseen.
Pääskyset eivät vain tule. Lähistölle muualle kylläkin, mutta ei meille. Ehkä ovat loukkaantuneet, kun kahtena aiempan kesänä niiden pesärakennusprojekti on epäonnistunut. Pesä ei vain pysy katonrajassa, liekö joku tekninen virhe.

Katiskalle avautuu paikka ehkä kesäkuun alkuun mennessä tai sitten ei. Toissa päivänä hiihdin jäätilannetta tarkastamaan, eilen rantaan pääsi hankea ja pälviä myöten.

Sukset voi laittaa uutta talvea varten varastoon ja pyörät sieltä esille.
Hiirenkorvet saisivat puhjeta jo. Myös talviturkki joutaisi mennä. Vuonna 2009 kevätaamuni tuntui tällaiselta, miten olen runoillut.
Edelleen huikkaan hyvän huomenen portaalta ja jään kuuntelemaan, kuka tai ketkä sen ottavat vastaan.

Huudan tupani portaalta

hyvää huomenta - kevät!

Kysyn pääskysiltä,

oliko yöllä kylmä?

Västäräkeiltä utelen

vaivihkaa samaa.

Orvokkien sinisilmät

hymyilevät kainosti,

kun upotan paljaat 

varpaani nurmikkoon.

Tuuli on kääntynyt lounaaseen.

Se tietää lämmintä päivää.

Voi toukokuu

Istun silmät suljettuna pihan puutarhatuolissa.
Olen vain ja mietin niitä näitä. Vilkaisen ympäristöä ja totean, lumiselta näyttää toukokuu - vielä.

Tänään aurinko helottaa ja lämmittää suloisesti.
Tunnen sen kuumotuksena naamalla. Tuoli tuntuu kylmälle ja pakottaudun hakemaan pepun alle porontaljan.
Ihmekös, että tuoli oli kylmä, se lojui vielä pari päivää sitten kinoksen alla.
Tälläydyn uudelleen tuoliin ja annan ajatuksille vapauden karata, minne mielivät. Sieppaan jokaisen äänen ympäristöstä ja raotan silmiäni mielenkiintoista kuullessani.

Järripeipot konsertoivat.
Muiden lintujen visertelyt jäävät vääjäämättä taka-alalle.
Pikkulinnut käyvät yhä ahkerasti syömässä lintulaudoilla. Eivät ole joutaneet juuri pesäpönttöjä tutkimaan. Ne odottavat puhdistettuina kyllä asukkaitaan.

Minä nuukuuksissani tuunasin jopa vanhan rikkoutuneen pöntön. Naulasin huopakaton entisen halkeutuneen kattolaudan päälle ja lentoaukkoon ruuvasin sopivan levyn ähäkutiksi tikalle. Seinälaudat ovat tuulissa ja tuiskuissa "ahavoituneet" niin kauniisti, etten raaskinut pönttöä romuttaa.

Räväytän silmät auki, kun kajahtaa korpin kraak, kraak. Käheänä ja voimakkaana.
Missä on itse kraakkuja?
Vilaukselta näen.
Taisi vain käydä kiittämässä eilisiltaisesta ateriasta, jonka kahmi nokkaansa pihakinoksen päältä. Herkkupaloja oli ottaa ja viedä nokantäydeltä poikasille.
Varta vasten olin laittanut sille tarjolle kalanperkeet.

Mitä nyt?
Äkkiä linnut hiljenevät ja pakenevat kiireesti.
Peto on saalistamassa ja istuutuu vakiopaikalleen männyn oksalle. Syrjäsilmällä seuraan sen edesottamuksia, enkä häiritse, vaikka mieli tekisi olla pikkulintujen puolella.

Taas huomaan, miten varpushaukka on kärsivällinen ruuan toivossaan. Usein jää saaliitta, mutta palaa seuraavana päivänä uudelleen. Turha syöksy tälläkin kertaa.

Lämpö on herättänyt kärpäset.
Surraavat ja lentelevät kiusalla ihan korvan juuressa. En vaivaudu yrittämään niitä hengiltä. Hätistän vain, jos nenälle pyrkivät.
Ajatus lipsahtaa kärpästen surinasta  käpäsentoukkiin ja sitä myötä kalastukseen.

Parasta kuitenkin ajatella - suriskoot ja unohtaa kalastus, vaikka  kovasti tekee mieli viskata jo katiskaa pyytämään.
Hanki on kuitenkin arvaamaton, jos se tänään kestää kävellä, niin huomenna ehkä ei. Tietysti pyydöilleen pitäisi päästä myös ne kokemaan.
Tyytyminen on toistaiseksi vain hiihtäen katselemaan ojanvarren lumia..

Mikäpäs siinä, hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on hanki hohtava alla, vaikka vaan on toukokuu yli puolivälin.

Hassua, miten voi oikeesti vesirännien lorina ilahduttaa.
Musiikista se käy kevättä kaipaavalle.
Joten rännit - laulakaa nuo lumet vauhdikkaasti pois niin katoilta, kuin muualtakin.

Kaikin mokomin kevät saisi pistää töpinäksi ja luonto muuttaa väritystään.
Jäniskin sitä tekee. Se ei enää ole valkoinen, mutta ei vielä ruskeakaan.
Kappas, kun tuli keskellä päivää aterioimaan. Useammin sen näkee ilta- tai aaamuyöstä, mutta nyt lounaalla. Tuli ehkä ilahduttamaan kevätviestillään - kohta valkoisen valtti on ohi.

Toukokuun aamua

Koivu sai lehdet, mutta vain maljakossa.

Hiirenkorvienkin ilmestyminen on ottanut viisi päivää.  Nyt pohdin, voiko olla mahdollista, että ulkona koivuun ilmestyisi vihreää vasta kesäkuun alussa?

Toukokuu kolmas, aurinkoinen aamu, kaunis maisema, vitivalkea hanki, mutta kaikenkattava harmaus jo lähellä. Tuulikin virittäytymässä puiden latvuksissa.

On kantohanki, joka  -2 asteen yöpakkasen jälkeen kestää ja ei kestä.  

Myllyoja, musta virta, jonka luo hiihdän. Yli en pääse, kun uskallus loppuu, mieli kyllä tekee.

Harmitus unohtuu ja jään kuuntelemaan peippokonserttia.

 Kuka sen määrää, ettäkö työ ensin, huvi sitten?

Parampi tänään tehdä päinvastoin - ensin huvi, ettei jää siitä paitsi. Työt eivät karkaa.