Kevätkaikuja Karsikonperältä

Näyttää sille, ettei Koillismaalle kevät tulekaan.
Minä rupean uskomaan, että se jää väliin ja täällä pompataan suoraan kesään - sitten aikanaan. Nyt odotellaan ihmeitä tekevää sadetta.

Minä en ole edes vaihtanut kesäkuosiin. Mitenkäs sitä, kun lumi on vielä maassa?
Tosin ei jänis eikä oravakaan ole saanut vedettyä kesäkolttuja ylleen. Välikausiulstereissa liikkuvat.

Jänöjussi parhaansa mukaan kyllä siistii asuaan. Ainakin verryttelee ja venyttelee voidakseen olla tyylikäs uudessa puvussa, jahka sen lopulta saa.

Palattuaan talven kestäneeltä matkaltaan myös leppälintu haluaa ensi töikseen siistiytyä. Se pistää kuraveden kunnolla roiskumaan pihalätäkössä ja peseytyy lätäkön liki kuivaksi. Kylvyn jälkeen istahtaa pihatuolin karmin päälle sukimaan höyheniään simpsetti kuntoon.

Puoliso on löytynyt ja pesäpönttö valittu.

Kappas vain! 

Kirjosieppo on iskenyt silmänsä samaan pönttöön ja sota on syttynyt. 

Joskus on pöntössä kirjosieppo pariskunta ja leppälintu kolmistaan. Hetken päästä ei ketään ja taistelu jatkuu ilmalentona peräkanaa. 

Viime näkymillä leppälinnun rouvakin on jo riidassa mukana. Lopputulosta en arvaile. Kovasti tasavahvaa ainakin tässä vaiheessa.

Kesken silmittömän nakutuksen käpytikka jättää kelopuun.

Se lentää sujahtaa kiistan alaiselle pesäpöntölle ja tykkää heti sen olevan tarpeisiinsa sopivan. Pitää aloittaa vain lentoaukon remontti.

Minun korvilleni on lepoa, kun tikka ei hakkaa enää kelopuuta eikä kattopeltiä, mutta ei saisi hakata pesäpönttöäkään. 

Pakko minun on puuttua peliin ja häätää tikka takaisin kelopuuhunsa, vaikken siitäkään tykkää.

Närhi ei ole moksiskaan pihan välien selvittelyistä. 

Syrjäsilmällä tarkkailee ympäristöä ja nokkii ahneuksissaan parhaat palat viimeisistä talikakusta. Syytää paljon suoraan maahan, mutta tehköön, kun rasvakakkujen loppuja ei voi säilöä.

Kevättä tämä on.

Kiirettä siellä ja täällä.
Kotiin ovat tulleet västäräkki ja käkikin, joka innolla kukkua helskyttää aamua iltaa.

Pesiä rakennetaan kiireen kaupalla. Räksät jopa ihan talon nurkkapielen kuuseen.
Pääskyset eivät vain tule. Lähistölle muualle kylläkin, mutta ei meille. Ehkä ovat loukkaantuneet, kun kahtena aiempan kesänä niiden pesärakennusprojekti on epäonnistunut. Pesä ei vain pysy katonrajassa, liekö joku tekninen virhe.

Katiskalle avautuu paikka ehkä kesäkuun alkuun mennessä tai sitten ei. Toissa päivänä hiihdin jäätilannetta tarkastamaan, eilen rantaan pääsi hankea ja pälviä myöten.

Sukset voi laittaa uutta talvea varten varastoon ja pyörät sieltä esille.
Hiirenkorvet saisivat puhjeta jo. Myös talviturkki joutaisi mennä. Vuonna 2009 kevätaamuni tuntui tällaiselta, miten olen runoillut.
Edelleen huikkaan hyvän huomenen portaalta ja jään kuuntelemaan, kuka tai ketkä sen ottavat vastaan.

Huudan tupani portaalta

hyvää huomenta - kevät!

Kysyn pääskysiltä,

oliko yöllä kylmä?

Västäräkeiltä utelen

vaivihkaa samaa.

Orvokkien sinisilmät

hymyilevät kainosti,

kun upotan paljaat 

varpaani nurmikkoon.

Tuuli on kääntynyt lounaaseen.

Se tietää lämmintä päivää.

Kesä on tullut

Kun edelliskerralla kirjoitin, niin lopetin sanoihin - meillä on kevät. Päiväys oli tuolloin 22. toukokuuta.
Nyt aloitan - meillä on kesä  ja päiväys on tänään 2. kesäkuuta ja välissä vajaa kaksi viikkoa.
Totta se on - Karsikonperällekin on tullut kesä ja haarapääskyset.
Kevät oli ja meni niin sukkelaan.

Nyt täällä tapahtuu luonnossa nopeasti ja paljon.
Porot ovat vasoneet ja tuovat pienokaisiaan näytille. Muutama päivä sitten näin ensimmäisen pikkuporon. Emo kiirehti sen kanssa hyvin nopeasti metsän suojiin. Vasa oli niin pikkuinen, etteivät jalatkaan tahtoneet sitä kantaa.
Kuvan vasa on ilmeisesti vain muutamien tuntien ikäinen. (Eipä vasaa kunnolla edes kuvastani huomaa.) Toisen kuvan vaalea vasa jo hieman vanhempi.

Ihka ensimmäiset rentukat on pakko kuvata ja esitellä. Pihaojan varsilla ovat suurimmaksi osin vielä nupulla, mutta aukeavat varmasti pian. Aurinkoiset rentukkapaikat helottavat jo keltaisina.

Koivu on saanut lehdet ja koko puu ihastuttaa hempeän vihreässä kesäkoltussaan. Niin ikään maasta on ruvennut tunkemaan jos jonkin moista rikkaruohoa, myös luonnonvaraiset niittykullerot ovat päässeet kasvun alkuun. Mustikka on kukkanuppuvaiheessa.
Minun ainokainen hyötykasvini - raparperi on saanut puhkaistua multapeittonsa ja pullottaa punaisena pallona sen päällä.

Mutta kylmää on. Huh, miten kylmää ja tuulista.
Kesäiseltä ei tunnu, vaikka miten on kesäkuu. Yöllä on ollut pientä pakkasta tai hallaa, miinusta joka tapauksessa, eikä päivisinkään helteillä herkutella.
Viime maanantaina silpasin talviturkin pois, tosin toppatakki on yhä käytössä. Minun uimalampeni on puolen kilometrin päässä, enkä saunasta suinkaan pulahtanut.

Kesä puhalsi linnut ruokintapaikoilta, tai paremminkin, ne eivät jääneet norkoilemaan, kun tarjoilu on loppu.  Sen sijaan oravan poikasia näkee tuon tuostakin tutkimassa, löytyykö syötävää. Tässä vaiheessa hirvittää, miten monta pikkukurrea loppujen lopuksi näihin nurkkiin jää.

Pihan pesäpöntöt ovat lähes kaikki varattuja. Vihdoin kelpasi pönttö myös leppälinnuille, joista koiras viihdyttää nyt koko pihapiiriä sulosävelillään. On varsin innokas livertelijä. Hyvin mielelläni minäkin jään sen musisointia kuuntelemaan.

Jänis vaihtaa kiiresti valkoista talvipukuaan ruskean sävyiseksi. Eilen sillä vilkkui vielä pitkät valkoiset sukat, kun loikki auton edestä karkuun. Kevään poikasia on näkynyt useita liiskaantuneina maanteillä. Eivätkö osaa pelätä autoja?

Oli myös sopiva aika lähteä kesän ensimmäiselle retkelle.

 Kiinnosti löytää polun pää ja antautua sen viekoteltavaksi. Lähteä kesäseikkailuun pitkospuille ja kiivetä vaaran rinteitä korkealle katsomaan, miten kauas voi nähdä. Löytää viehättävä autiotupa, jonka portailla hörppiä kahvit ja ajatella sinisiä ajatuksia.

Niinhän minä sitten teinkin.