Kesä hidastelee

Katselen portaalta koivujen hennon vihreitä kesäkolttuja.Tuntuu, kuin puut tietäisivät koreutensa itsekin keimaillessaan pihalätäkköön heijastuville kuvajaisilleen. Yösade on kasvattanut lätäköitä, mutta sateen jälkeen kohta kimaltaa.

Päivän ensimmäisellä pihakierroksella hipaisen ohimennen koivujen valkeaa kylkeä hyvilläni niiden kesäkoltuista.

Talvi vaihtui sittenkin kesäksi jahkailun jälkeen. Pitkään päivät jaksoivat ailahdella antaako periksi keväälle vai ei, mutta luovuttivat.

Nyt entinen kulahtanut maisema on kadonnut ja tilalle vaihtunut silmiä hivelevä varhaiskesä. Kiireellä mullasta puskenut ruoho on kauttaaltaan pihamaan ja niittyjen peittona. Uudistus venyneen valkoisen ajanjakson jälkeen tekee mielen hempeäksi.

Luonnossa on alkanut melkoinen kuhina. Tuomi kukkii paikoin, mutta Karsikonperällä vasta nupulla, kuten pihlajakin. Mustikka on aloittanut kukintansa, mutta soilla ei näy vielä mitään valkoista sitten keväthankien.

Joen uoma on täysi ja vähän ylikin, Rannat sekä matalat kohdat ovat keltaisenaan rentukoita.

 Kullerot ehtivvät koht´sillään kukkaan, reilusti ennen metsäkurjenpolvia. Puna-ailakit ja niittyleinikit sopivat samaan joukkoon mainiosti. 

Kaikki nuo ovat kauniita luonnonkukkia ja niistä poimin juhannuskukkani. Kuitenkin kullerot jätän niitylle. Niiden kukinto on lyhyt, oikeastaan jo jussina osin ohi.

Hassua, mutta kaipaan voikukkia. 

Kotitontilla ei kasva ainoatakaan, ei edes nokkosia. Jos olisi, niistä tekisin kesän ensimmäiset nokkosshipsit.

Puutarhalla käydessäni parkkipaikan reunamilla olivat leskenlehdet täydessä kukassa!  Vähänkös ovat myöhässä?

Jänis ja orava ovat ehtineet vaihtaa talviturkit kesäruskeisiin. 

Pienet oravan pojat ovat uskaltaneet jo tulla näytille riehumaan. Ne ovat pieniä huimapäitä, mutta vikkeliä. Jäniksen pikkuiset ovat arempia.

Koppelo piipahtaa yön hiljaisina hetkinä pihassa. Tepastelee arvokkaasti, kuin lady ikään ja pesii ilmeisesti lähellä.

Hirvi tuli uteliaana lähelle ajotietä. Avasin maastoauton ikkunan ja kuvasin sitä. Ei kiirehtinyt pois ja odotin, että uskaltaisi tulla vielä lähemmäksi. Koosta päätelleen hirvi oli edellisvuoden vasa, jotenkin orvon näköinen, kuin olisi eksyksissä.

Poroemot ovat tuoneet pikkuisiaan ihailtavaksi. Auto piti pysäyttää keskelle tietä, että pääsin paremmin kuvaamaan pellolla syömässä olevia poroja. Muutamalla emolla oli kaksoisvasat.

Kuvan emo oli mielestään väärällä puolen tietä ja lähti auton edestä toiselle puolen, mutta vasa jäi vastapuolen penkalle. Äkkiä emo käännähti ja päästi napakan komennon. Heti vasa loikkasi tielle ja kipitti emon kylkeen. Kommunikointi toimi hyvin, lapsi oli tottelevainen.

Haarapääskyspari on aiheuttanut huolta. 

Alkoivat rakentaa pesää autotallin (muovirakenteisen) takaseinärakenteiden päälle. Siinä se ei pysyisi! Kun tulee ensiimmäinen kova tuuli, vaijerin keinunta pudottaisi pesän.

Pääskyset tarkkailivat tallin toisessa päässä, kun suuri lintujen ystävä rakensi tuen pesätekeleen alapuolelle. Linnut kelpuuttivat aputason ja jatkoivat pesän rakentamista.

Minä olen nynny, kun en ole vieläkään heittänyt talviaturkkia pois.  Ei ole aivan lähellä uimapaikkaa, joten siinä kai osasyy saamattomuuteeni.

Viikon kauppareissulla katselin kaihoten hiekkarantaa ja pikku vaahtopäinä vellovaa vettä. Ajatuksissani jo pulahdin, mutta tosiasiassa maantien vieressä en alasti kehtaa. Pitänee odottaa auringon kuumentamaa rantahiekkaa ja lämmintä vettä. Tämä loivasti syvenevä ranta on mahtava biitsi. Täst`edes varaan uikkarin ja pyyhkeen aina autoon mukaan.

 

Täällä sataa. On satanut melkein aamusta asti ja minulla orvokoit odottavat istuttajaa, mutta enhän minä sateella viitsi. 

                                     Kesäisen leppoisaa helluntaita!

Voi sinua toukokuu!

 

Voi sinua toukokuu! 

Olet rätingeissäsi aivan sekaisin, sillä taivaalta suoltaa päivätolkulla räntää. Entisiäkään lumikinoksia et ole saanut pihalta sulamaan. Yhä kököttää talvella aurattujen ja katoilta pudotettujen lumikasojen jäämät. 

Rouva metso alias koppelo rämpii mielellään sohjolumessa, eikä nouse siivilleen. Tuntee kai olonsa turvalliseksi.

Kylmän yön jälkeen ei aamukaan hurraata ansaitse.  Ei tee mieli pinkaista heti ylösnoustua portaalle vastaanottamaan sitä, ei liioin huvita istua yläaskelmalle kuuntelemaan lintujen yhteismusisointia kahvin tippumista odotellessa. 

Lämmintä aamua ei tämä toukokuu ole tarjoillut, mutta tottahan niitäkin vielä tulee.

Järvelle johtava polku on kuurainen. Ihmekös, kun ilma huokuu kylmää. Kevyt toppis sekä työrukkaset ovat hyvinkin soutajalle tarpeen. 

Järvi on tyyni, mutta pilvisyys ennustaa sadetta ja usva tanssahtelee tuulenvireen tahdissa. Airojen kitinä hangaimia vasten särähtää korviin joka vedolla.  Kiusallinen riitasointu, jonka saan joskus loppumaan, kun kastelen airohankainten molemmat osapuolet. Aina en viitsi.

Kalaa ei ahti tänäkään aamuna suonut. Kovin heikoksi ovat saaliit jääneet koko viikolla. Verkoilla ehkä onnistaisi paremmin, mutta järvellä on paljon vesilintuja, jotka voivat tarkertua kohtalokkaasti verkkoon.

Muuttolinnut ovat käkeä lukuunottamatta kaikki palanneet.  Haarapääskyspari ilmestyi alkuviikosta ja voi niitä taitolentelynäytöksiä ja livertelyjä, kun saapuivat tutulle pihalleen.

Onneksi käki on älynnyt odottaa loppujen lumien sulamisia, ettei kuku hallaa hankeen, mikä tietäisi armottoman surkeaa kesää ja aikaisia hallaöitä.

 

Ei ole koivu rohjennut pullauttaa silmujaan hiirenkorville, mutta aavistuksen verran vihertävät jo. Maa huokuu kosteutta ja tuoksuu mullalle. Ihmeen kiihkeästi odotan vihertäviä ruohotuppaita. Aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ei leskenlehtiä, voikukkia, kevätlinnunherneitä, lemmikkejä. Suo-orvokin uskon löytäväni ensimmäiseksi kevään kukkasekseni.

Poluille minun mieleni tekevi. 

Märkiä ja paikoin lumisiakin ne vielä ovat, mutta niin huokuttelevia.

Elättelen toivetta kulkea hieman pidemmästi Koiti-Jussin polkua, jos vain se erottuu edes vähän maastosta. Samoin haluttaisi jatkaa Antinkuusen ohittavaa polkua suutaan tai toiseen pidemmällä, kuin viime kesänä. Ehkä löytyy myös sopiva pätkä UKK-reitiltä, joka kiinnostaa. Paikoin reitti  on vähän kuljettu, mikä lisää vain vaikeusastetta ja kiinnostustani.

Kesän kukkahankinnat ovat jäissä. 

Liian usein hankkimani kukat ovat ehtineet paleltua tässä kevään korvilla. Nyt maltan. Toivottavasti en malta niin pitkään, että puutarhat sulkevat ovensa ja jään kokonaan ilman.

Pelkäsin vähän, että viime keväänä istuttamani hunamarjapensaat olisivat kuolleet, mutta alkuviikosta lumen sulettua niiden päältä, huomasin, että lehtisilmuja lykkäävät.

Nyt toivon, ettei tämä joka päiväinen tyyppi käy tekemässä pahojaan. Toistaiseksi käy kaivamassa vain akanakasaa ja löytää aina jotain suuhunsa. Takinvaihto valkoisesta kesämuotiin on vähän vielä kesken.

 

Ensi viikolla täälläkin on lehti puussa ja vihertävä maa ja minä suunnittelin heittää talviturkin pois.

Minkälaisia suunnitelmia teillä muilla on kesän alkuun?

Parempi myöhään, kuin vielä myöhempään

-Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin olemaan jouten, hymähtää Amaalia noustuaan päivätorkuilta oikomaan jäykistyneitä jäseniään.

-Kuvittelinko olevani muka korvaamaton? Hän naurahtaa itseironisesti ja toteaa, ettei päälaellakaan loista uhrautumisesta huolimatta kirkkaampi kruunu!

Eläkkeelle jäätyään Amaalia ei osannut ottaa itselleen lisääntynyttä aikaa, vaan hakeutui pätkätöihin. Raha rauhoittaa, mutta onnea se ei takaa edes maailman onnellisemmassa maassa. 

Amaalialla kesti oivaltaa, miten mahtavaa, kun voikin mielensä mukaan tehdä, mitä tykkää tai olla tekemättä yhtään mitään, tai innostua vaikkapa venyttelemään, kuten jänis lintujen ruokapaikalla.

Niin ihailtavaa Amaalian mielestä, että hän itsekin innostui saman tien.

Ehkä onnellisuus on sittenkin mielentila.

 Krapu 17/24. annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella: Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin.

Krapujen kirjoittamisesta lisää SusuPetalin blogissa

Kevätkaikuja Karsikonperältä

Näyttää sille, ettei Koillismaalle kevät tulekaan.
Minä rupean uskomaan, että se jää väliin ja täällä pompataan suoraan kesään - sitten aikanaan. Nyt odotellaan ihmeitä tekevää sadetta.

Minä en ole edes vaihtanut kesäkuosiin. Mitenkäs sitä, kun lumi on vielä maassa?
Tosin ei jänis eikä oravakaan ole saanut vedettyä kesäkolttuja ylleen. Välikausiulstereissa liikkuvat.

Jänöjussi parhaansa mukaan kyllä siistii asuaan. Ainakin verryttelee ja venyttelee voidakseen olla tyylikäs uudessa puvussa, jahka sen lopulta saa.

Palattuaan talven kestäneeltä matkaltaan myös leppälintu haluaa ensi töikseen siistiytyä. Se pistää kuraveden kunnolla roiskumaan pihalätäkössä ja peseytyy lätäkön liki kuivaksi. Kylvyn jälkeen istahtaa pihatuolin karmin päälle sukimaan höyheniään simpsetti kuntoon.

Puoliso on löytynyt ja pesäpönttö valittu.

Kappas vain! 

Kirjosieppo on iskenyt silmänsä samaan pönttöön ja sota on syttynyt. 

Joskus on pöntössä kirjosieppo pariskunta ja leppälintu kolmistaan. Hetken päästä ei ketään ja taistelu jatkuu ilmalentona peräkanaa. 

Viime näkymillä leppälinnun rouvakin on jo riidassa mukana. Lopputulosta en arvaile. Kovasti tasavahvaa ainakin tässä vaiheessa.

Kesken silmittömän nakutuksen käpytikka jättää kelopuun.

Se lentää sujahtaa kiistan alaiselle pesäpöntölle ja tykkää heti sen olevan tarpeisiinsa sopivan. Pitää aloittaa vain lentoaukon remontti.

Minun korvilleni on lepoa, kun tikka ei hakkaa enää kelopuuta eikä kattopeltiä, mutta ei saisi hakata pesäpönttöäkään. 

Pakko minun on puuttua peliin ja häätää tikka takaisin kelopuuhunsa, vaikken siitäkään tykkää.

Närhi ei ole moksiskaan pihan välien selvittelyistä. 

Syrjäsilmällä tarkkailee ympäristöä ja nokkii ahneuksissaan parhaat palat viimeisistä talikakusta. Syytää paljon suoraan maahan, mutta tehköön, kun rasvakakkujen loppuja ei voi säilöä.

Kevättä tämä on.

Kiirettä siellä ja täällä.
Kotiin ovat tulleet västäräkki ja käkikin, joka innolla kukkua helskyttää aamua iltaa.

Pesiä rakennetaan kiireen kaupalla. Räksät jopa ihan talon nurkkapielen kuuseen.
Pääskyset eivät vain tule. Lähistölle muualle kylläkin, mutta ei meille. Ehkä ovat loukkaantuneet, kun kahtena aiempan kesänä niiden pesärakennusprojekti on epäonnistunut. Pesä ei vain pysy katonrajassa, liekö joku tekninen virhe.

Katiskalle avautuu paikka ehkä kesäkuun alkuun mennessä tai sitten ei. Toissa päivänä hiihdin jäätilannetta tarkastamaan, eilen rantaan pääsi hankea ja pälviä myöten.

Sukset voi laittaa uutta talvea varten varastoon ja pyörät sieltä esille.
Hiirenkorvet saisivat puhjeta jo. Myös talviturkki joutaisi mennä. Vuonna 2009 kevätaamuni tuntui tällaiselta, miten olen runoillut.
Edelleen huikkaan hyvän huomenen portaalta ja jään kuuntelemaan, kuka tai ketkä sen ottavat vastaan.

Huudan tupani portaalta

hyvää huomenta - kevät!

Kysyn pääskysiltä,

oliko yöllä kylmä?

Västäräkeiltä utelen

vaivihkaa samaa.

Orvokkien sinisilmät

hymyilevät kainosti,

kun upotan paljaat 

varpaani nurmikkoon.

Tuuli on kääntynyt lounaaseen.

Se tietää lämmintä päivää.

Voi toukokuu

Istun silmät suljettuna pihan puutarhatuolissa.
Olen vain ja mietin niitä näitä. Vilkaisen ympäristöä ja totean, lumiselta näyttää toukokuu - vielä.

Tänään aurinko helottaa ja lämmittää suloisesti.
Tunnen sen kuumotuksena naamalla. Tuoli tuntuu kylmälle ja pakottaudun hakemaan pepun alle porontaljan.
Ihmekös, että tuoli oli kylmä, se lojui vielä pari päivää sitten kinoksen alla.
Tälläydyn uudelleen tuoliin ja annan ajatuksille vapauden karata, minne mielivät. Sieppaan jokaisen äänen ympäristöstä ja raotan silmiäni mielenkiintoista kuullessani.

Järripeipot konsertoivat.
Muiden lintujen visertelyt jäävät vääjäämättä taka-alalle.
Pikkulinnut käyvät yhä ahkerasti syömässä lintulaudoilla. Eivät ole joutaneet juuri pesäpönttöjä tutkimaan. Ne odottavat puhdistettuina kyllä asukkaitaan.

Minä nuukuuksissani tuunasin jopa vanhan rikkoutuneen pöntön. Naulasin huopakaton entisen halkeutuneen kattolaudan päälle ja lentoaukkoon ruuvasin sopivan levyn ähäkutiksi tikalle. Seinälaudat ovat tuulissa ja tuiskuissa "ahavoituneet" niin kauniisti, etten raaskinut pönttöä romuttaa.

Räväytän silmät auki, kun kajahtaa korpin kraak, kraak. Käheänä ja voimakkaana.
Missä on itse kraakkuja?
Vilaukselta näen.
Taisi vain käydä kiittämässä eilisiltaisesta ateriasta, jonka kahmi nokkaansa pihakinoksen päältä. Herkkupaloja oli ottaa ja viedä nokantäydeltä poikasille.
Varta vasten olin laittanut sille tarjolle kalanperkeet.

Mitä nyt?
Äkkiä linnut hiljenevät ja pakenevat kiireesti.
Peto on saalistamassa ja istuutuu vakiopaikalleen männyn oksalle. Syrjäsilmällä seuraan sen edesottamuksia, enkä häiritse, vaikka mieli tekisi olla pikkulintujen puolella.

Taas huomaan, miten varpushaukka on kärsivällinen ruuan toivossaan. Usein jää saaliitta, mutta palaa seuraavana päivänä uudelleen. Turha syöksy tälläkin kertaa.

Lämpö on herättänyt kärpäset.
Surraavat ja lentelevät kiusalla ihan korvan juuressa. En vaivaudu yrittämään niitä hengiltä. Hätistän vain, jos nenälle pyrkivät.
Ajatus lipsahtaa kärpästen surinasta  käpäsentoukkiin ja sitä myötä kalastukseen.

Parasta kuitenkin ajatella - suriskoot ja unohtaa kalastus, vaikka  kovasti tekee mieli viskata jo katiskaa pyytämään.
Hanki on kuitenkin arvaamaton, jos se tänään kestää kävellä, niin huomenna ehkä ei. Tietysti pyydöilleen pitäisi päästä myös ne kokemaan.
Tyytyminen on toistaiseksi vain hiihtäen katselemaan ojanvarren lumia..

Mikäpäs siinä, hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on hanki hohtava alla, vaikka vaan on toukokuu yli puolivälin.

Hassua, miten voi oikeesti vesirännien lorina ilahduttaa.
Musiikista se käy kevättä kaipaavalle.
Joten rännit - laulakaa nuo lumet vauhdikkaasti pois niin katoilta, kuin muualtakin.

Kaikin mokomin kevät saisi pistää töpinäksi ja luonto muuttaa väritystään.
Jäniskin sitä tekee. Se ei enää ole valkoinen, mutta ei vielä ruskeakaan.
Kappas, kun tuli keskellä päivää aterioimaan. Useammin sen näkee ilta- tai aaamuyöstä, mutta nyt lounaalla. Tuli ehkä ilahduttamaan kevätviestillään - kohta valkoisen valtti on ohi.

Karsikonperältä ajankohtaista

Kepeä on jalan nousu arvon rouvilla, kun tepastelivat maantiellä aamusella. Kiirettä niillä ei ollut, kun auto läheni. Katsahtivat vain siihen tyyliin, ettei tarvitsisi millään muotoa häiritä.



Komeita lintuja nämä rouva metsot ja melko usein niitä on näkynyt. Sen sijaan olen nähnyt vain yhden ukkometson koko talven-kevään aikana. Urosteeriä näkyy enemmän. Molempien lajien soidinmenot ovat tältä keväältä jo lopuillaan tai peräti loppuneet. Ei ole kuulunut lähistöltä enää tuttua teerien aamuista pulputusta.

Teerinaaras on tyylikäs lady, jolla on erittäin hienostunut suojaväritys. Auton ikkunasta nähdessä sekoitan helposti koppelon ja naarasteerin, varsinkin jos en selvästi näe lintujen pyrstöjä, enkä kaulaväritystä.

Jänis alkaa vaihtaa väriä. Näköjään sen valkoisen talviturkin vaihtuminen kesäruskeaksi päätyy käpäliin ja korvanlehtiin, jotka viimeisenä saavat rusketuksen. Kuva ei ole hääppönen, ei vaan ollut aikaa parempaan, kun jänis loikkasi metsään sen siliän tien, ei oottanut, vaikka pyysin. Ensimmäinen kerta, kun näin jäniksen värityksen vaiheessa. Aina nuo pupujussit ovat olleet joko vitivalkoisia tai ruskeita.

Myös porot ovat ilmestyneet maisemaan. Vaatimet eivät ole vielä vasoneet, ainakin kävelevät niin pulleassa kunnossa. Ei kai vastasyntynyt vasakaan tarkenisi lumisessa maassa.

Eilen isoin ilon aihe oli, kun pitkästä aikaa näkyi aurinko Karsikonperällä. Tosin vain vajaan puoli päivää sitä iloa piisasi, mutta nekin tunnit tuli käytettyä ensimmäiseen kevätretkeen. Tuli varustauduttua  hyvin retkelle, ihan nokipannukahvittelemaan. Lumesta sai oikein makoisat kaffeet.

Retki oli oikeastaan katiskan kokemassa käyminen, mutta kaunis aamu houkutteli kulkemaan enemmän, pitkin lampareiden rantoja ja soita. Lunta on paikka paikoin metsässä ja öinen pakkanen piti suoalueet hyvin käveltävinä. Ojien ylityksessä sai venyä ja varoa, ettei olisi moskahtanut.

Lammet ovat rantoja myöten jäässä, juuri sen verran sulaa laskuojan suussa, että katiskan sai veteen, mutta tyhjänä sitä ei tarvinnut kokea. Ensimmäiset kutuahvenet kaikkiaan 41 kappaletta.
Vaikka kevät etenee hitain askelin, silti päivittäin ilmenee uutta. Muurahaiset ovat ruvenneet touhuamaan ja harmikseen saivat käpytikan sekoittamaan pesänsä. Kyllä melko moni muurahainen upposi tikan vatsaan kaiketi jälkiruuaksi pitkän talin nokkimisen jälkeen. Traakinen loppu auringon herättämille murkuille.

Jo edelliskirjeessä kirjoitin, että västäräkki oli tullut. Nyt se on saanut puolisonsakin tänne ja tepastelevat peräkanaa vajan katonharjaa mittaillen. Eilinen bongaus oli kirjosieppo, joka tutkaili pesäpönttöjä, vaan ei tainnut tehdä valintaa.
Viherrystä ei vielä näy, ei puissa, ei maassa. Ainokainen kevään kukkanen on toistaiseksi vanhojen peltojen ojanvarsipuskissa pajunkissat.