Valkoinen toukokuu

-Kun on lumen vallassa maa. Kun en nähdä ruusuja saa- lauletaan laulussa.
Tosin en ruusuja tähän toukokuun "talveen" kaipaa, en edes äitienpäiväorvokkeja vielä terassille. Mitäs suotta niitä kylmettymään ja paleltumaan. Vasta olen saanut jäätyneet lumet hakattua portailta pois.

Aurinko on kiitettävästi yrittänyt tehdä täälläkin kevättä.
Paistanut lähes joka aamupäivä hätistäen nopeasti yöpakkasen pois. Lämpöasteita on piisannut pitkälle iltaan. Myös päivän mittaan herännyt tuuli on osallistunut kevättalkoisiin. Tosin välillä turhan reippaasti. Parasta on edelleen pukeutua lämpimästi.
Kevät avustajineen joutuu urakoimaan talven lumimäärän syömisessä täysillä. Hyvällä alulla se kuitenkin on.

Kylän soratiet pääsevät jokuivumaan, eikä rakennusten katoillakaan ole lunta kuin siellä täällä.  Hanki on muuttunut edellisen suojasään piiskan voimalla röpelöiseksi, eikä ole aivan terästä. Sattaa yllättäen upottaa suksen alla, saatikka jalan. 

Kuitenkin mennyt viikko, myös edellinen ovat olleet talven ehdotonta eliittiä ulkoilun suhteen. On tullut tehtyä pitkiä retkiä hyvissä ajoin aamulla, pitkin joen varsia, läpi soiden, kivuten vaaroille, lasketellen alas. 

Toistaiseksi ainakin korona on pysynyt poissa.

Joka aaamu saa ihmetellä jotain uutta. 

Tänä aamuna se oli kirjosieppoherra, joka piipahti ensimmäisen kerran eilen, mutta tänään varsinaisesti perehtyi tarkemmin asuntomarkkinoihin. Hyvin kiireettömästi.

Kyllä kevään riemun havaitsee, vaikkei viherrystä, eikä kukkasia näy vielä missään. On lintujen sirkutusta, jota kuuluu joka puolelta pihaa. On kuhertelevien sepelkyyhkyjen yhteisillallisia. Myös kurrelaisten harmaan talvitakin vaihto punaruskeaan on meneillään ja jänöjussin hartioilla näkee alkua uudesta kesäpuvusta. 

Aina on riemullista saada uusi puku!

Peipot innoissaan kylpevät pihan ainoassa lätäkössä, joka on ollut aamuisin vedetön, mutta kylpyvesi sulaa siihen päivän mittaan. Joka päivä ilmestyy uusia kylpymestoja.

Ei toukokuu ensimmäisen viikon jälkeen ole enää vitivalkoinen. 

Se väri joutaisi vaihtua kiireemmiten, että hento vihreä pääsisi puskemaan tilalle ja antamaan toukokuulle soveliaamman säväyksen.

Sitä odotellessa luulen ehtiväni vetää pulkassa pari katiskaa järvelle odottamaan vesien sulamista. Jää peittää vielä kauttaaltaan järven ja lumi tietysti polun, joka sinne johtaa. Eikä talviteloilla olevasta veneestä näy lumen alta pilkahdustakaan. 

Tuskin ihan pian ahvenet päätyvät pannulle. Ei ainakaan äitienpäivälounaaksi.

Riemukasta kevättä ja hyvää äitienpäivää äidit ja isoäidit.♥