Joulusatu

Yöllä on satanut lunta.

Piha on aamulla puhtaan valkoinen ja lähimetsä kuin satumaa.

Lumen paljoutta ihastellessani harmittelen kuitenkin, miksen viitsinyt aikaisemmin hakea peltosaran takaa metsän laidalta joulukuusta. Nyt ne ovat lumen peitossa.

Saha kainalossa lähden etsimään joulupuuta ja siirryn kuusen luota toisen luo. Kiertelen ja katselen.

Viimein silmään osuu kuusi, joka näyttää lumisena hyvin sievältä. Menen sen viereen ja kopistan lumet oksilta. Katson hetken kuusta arvostelevasti ja yllätyn, kun kuusi kuiskaa hädissään tuskin kuuluvasti.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Hämmennyn.

Ei  voi olla totta! Kuin puu puhuisi? 

Taitaa olla ajatusteni kepponen. Tarkastelen kuusta toiselta, jos toiseltakin ja kelpuutan sen. Kuiskuttelusta huolimatta potkin loput lumet puun juurelta  ja kumarrun sahaamaan, mutta muutan yllättäen mieleni.

Jätän puun kaatamatta ja lähden harppomaan syvemmälle metsään.

Ravistan lumet useiden joulukuusiehdokkaiden harteilta, kunnes valitsen seuraavan sopivan ja ryhdyn sahaamaan. Kohta kuuluu taas hento ääni.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Toisen kerran! Ja kohta kolmannen kerran.

Tämä on hulluutta. Olen joutunut varmasti joulusatuun? Joka kerta, kun saha kädessä kyykistyn kuusen juurelle, se kuiskaa – älä kaada.

Lopulta en pysty kaatamaan yhtään kuusta. En tuota, en tuota, en tuotakaan. Kuvittelen jopa puiden nyökkäävän minulle kiitoksensa pelastumisestaan sahan hampailta. Ne näköjään ovat jollain konstilla pystyneet vaikuttamaan mieleeni. 

Näin uskon, mutta silti haluan kokeilla vielä kerran. Saha kädessä kumarrun muka sahaamaan, mutta puu anoo armoa.

Minä luovutan. Tuntuu, ettei sahakaan enää suostu kunnolla yhteistyöhön. Kävelen kotiin ilman kuusta ja tyydyn viettämään jouluni ilman koristeltua joulupuuta.

Lähden puutarhalle kukkaostoksilla.

Kuin ohimennen katson sivusilmällä joulukuusirivistöä. Toistaiseksi ei ostettu joulukuusi ole ollut minun juttuni, ei kai nytkään.

Olen valinnut ostoskoriin muutaman tulppaanin ja hyasintin. Maksettuani teen lähtöä, mutta joulukuusiasia askarruttaa ja vetkuttelen.

Myyjä tulee kysymään minulta, onko kuusi jo valittu?

Kauniita ne ovat. Varta vasten joulukuusiksi kasvatettuja, ajattelen itsekseni ja vastaan myyjälle kuitenkin.

-Ei! Ei ole, eikä taida tulla kuusikauppaa nytkään. Ovat liian isoja.

Myyjä poistuu ja minä toiseen suuntaan. Kohta en ole uskoa korviani, mitä takaani kuulen.

- Osta, hyvä ihminen minut. Olen joulua varten kasvanut. Jos en kenellekään kelpaa, minut silputaan pyhien jälkeen hakkeeksi ja poltetaan. Sellaista osaa ei itseään arvostava joulukuusi toivo. Kiltti ihminen. Osta ja koristele minut joulupuuksesi.

Minä ostin puun.

Kiikutin sen autotalliin aattoa odottamaan. Ehkä joulukuuseni kuiskaa minulle aattoiltana - hyvä ihminen, hyvää joulua sinulle! 

Teille, hyvät blogini lukijat toivotan Hyvää Joulua ja Onnea, Iloa ja Terveyttä vuodelle 2023.

Iso on toive, tulisipa maailmaan rauha!   ♥♥

p.s olen satuillut näin jo kymmenisen vuotta sitten. Tuli mieleen kuusenhakumatkalla.