Marmeladin pääsiäislento

Marmeladi vetää kiireissään turkoosin unihaalarinsa päälle mustan kauhtanan, noita-akkojen työasun ja sitaisee sen huolettomasti vyöllä.

Tänään on Marmeladin inssilento ja siitä riippuu lentolupa. Pelottaa, sillä Kyöpelin kentän vinoruutuun laskeutuminen ei ole koskaan ollut Marmeladin vahvuuksia.

Noitakeinot ovat sallittuja. Mikä semmoinen noita olisikaan, joka ei niitä hallitsisi! Lentolupakirja olisi saatava takasin, muuten pääsiäisyön kaikki kivat hupenisivat ohi.

Kun inssilento meinasi takuta, Marmeladi veti hatusta isoisoäidin loitsun. Joku virhe siihen kai tuli, mutta onneksi pieni, sillä ainoastaan työasu katosi yölentelyn aikana.

Pääsiäisaamuna Kyöpelissä nähtiin, miten Marmeladi värikkääseen unihaalariin pukeutuneena parkkeerasi luutaansa. Kissa katosi heti häntä koipien välissä.

Sanomista tuli taas.

 **

Krapu 14/24, sanat: ruutu, loitsu, turkoosi.

Krapu on sadansanan tarina, johon tulee silällyttää anetut kolme vihjesanaa. Lissä krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

 

Hyvää pääsiäistä

 Nyt Repolaisen värihaasteessa on keltaisen vuoro. Sopivasti.

Minun pääsiäiseni on keltainen. Narsissit, tulppaanit, pääsiäistiput, kaitaliinakin, keltaisia ne ovat, sävy vain vaihtelee. 

Suklaamunat on kääräisty kullankeltaiseen ohueen folioon. Tällä kertaa ehdin kuvata osan.

Saapi ottaa - olkaa hyvät.

Alkuviikolla sain käsinkirjoitetun ja postin tuoman kirjeen. Ilahduin isosti! Aloitin kohta vastaamaan tekemällä ensin pääsiäisen näköisen kirjekuoren,  Jos en vastaa kohta kirjeen saatuani, se unohtuu helposti. Kirjeskuoressani matkaa ystävälle pääsiäistervehdys tulppaanien kera.

 Mieluisimmat pääsiäisen kukkani ovat kuitenkin narsissit.  Kaikenlaiset narsissit.

Joskus niitä oli pihassa enemmänkin.

Koillismaalla ei hangen alta pilkota vielä mitään. Lumen aikaa on ehkä toukokuun puoliväliin, ehkä kesäkuun alkuun asti.

Iltahämärä on siirtynyt jo hurjasti. Ehkä kuitenkin pääsiäisen iltoina sytytetään öljylyhty. Siitä loistaa lämmin valo ja palaa varsinkin pakkasella paremmin, mitä kynttilät.

Repolaisen värihaasteen -keltainen- innoittamana saa laittaa postaukseensa yksi tai miten monta kuvaa haluaa. 

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Pääsiäisen aikaan

 

Noita Marmeladin hermo on kireällä, sillä hänen täytyy pääsiäistä ennen suorittaa inssilento, että saisi lentolupansa takaisin. 

Noita oli viime pääsiäisen trullilennollaan jättänyt luutansa navetanseinää vasten ja hiiret äkkäsivät sen sillä aikaa, kun hän itse touhusi navetassa. Jyrsivät luudan peräsimeen niin ison kolon, että se haittasi lentämistä.

Kissan kanssa Marmeladin kotilento ei onnistunutkaan, vaan noidan piti tyrkätä luudanvarrelta katti alas. Varmuudeksi vielä kahvipannukin. Onneksi luuta ei ehtinyt sakata.

 Surkea laskeutuminen tallentui Kyöpelin valvontakameraan.

Särkyneestä luudasta Marmeladi sai yhteisöpalvelusta vuoden ja velvoitteen hankkia uusi katti ja kahvipannu, sekä suorittaa menettämänsä lentolupakirja.

Kohta on pääsiäinen ja varmasti Marmeladi muistaa parkkeerata luutansa huolellisemmin.

                                                      (kuva netistä)

Krapu 13/24 sanat: jyrsiä, pääsiäinen, kamera. Krapu = sadansanan tarina, johon silättyvät annetut vihjesanat. Lisää asiasta löytyy SusuPetalin blogista.

Vihreän kaipuu

 Sain Repolaiselta kutsun värihaasteeseen ja ensimmäisenä on vihreä. 

 - Millaista vihreää on sun elämässä? - Riitää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!!  Näin Repolainen asian tiivistää.

Vedin mietintämyssyä saunassa syvemmälle ja vihreää löytyi. 

Saunavastani on pakasteesta. Tein kesällä muutaman vastan ja käärin ne tiiviiseen elmukelmuun nekkutikkarin muotoon, näin sopivat pakastusarkkuun. Vihreä säilyy lehdissä paremmin ja kesän tuoksu tulvahtaa saunaan.

Tähän vuodenaikaan ei vihreää ulkona just ole, kuin kuusen, katajan ja tammen neulaset. Rairuohon siemenet ostin ja kylvän pikimmiten. Siitä tulee vihreää aimo annos pääsiäisen pöytään, mutta ei ehtinyt tähän hätään.

Lautaseltani löytyy, mutta ne on nyt syöty. Kuitenkin mikäli kevät olisi aikainen, koivu keimailisi hiirenkorvalla ehkä toukokuun toisella viikolla. Lunta on vielä silloin.

Keväällä ensimmäiset vihreät pienet lehdet ihastuttavat. Niissä on jotain niin herkkää pitkän valkoisen jakson jälkeen. Sitä odotellessa ehdin hiihdellä monet kerrat. 

Myös muutamat uudet haastevärit Repolainen ehtii julkaista ennen koivun uusia lehtiä.

.

 Haasteen voi ottaa, ken tahtoo kertoa omasta vihreästä elämässään.

Portinpielikuusten tarina

Lyyti oli jäänyt yksin.

Lapset olivat kaikonneet maailmalle ja mies kuollut useita vuosikymmeniä sitten. 

Ei Lyyti potenut yksinäisyyttä, vaikka olikin yksin. Hänellä oli seuranaan kaksi puuta, jotka mies oli ensitöikseen istuttanut hankkimalleen paikalle portinpielikuusiksi.

Kuuset ovat Lyytille seuraa. Vaiteliaita tosin. Huokailevat korkeintaan, mutta loistavia kuuntelijoita, joiden oksia Lyyti sipaisee hyväillen aina ohi mennessään.

Lyytikin on jo poissa.

Satakunta vuotta sitten rakennettu pihapiiri on peruskiviään myöten poissa. Mikään ei kerro paikan olleen asuttu, paitsi kuuset.

Nyt paikan halkoo koneella ajettu latu. 

Puuskuttavat hiihtäjät kiirehtivät rinnettä ylös, kohta alas. Se, joka malttaisi hidastaa, aistisi ehkä paikan lumon. Kuulisi kuusten kuiskeenkin.

 *

Krapu 12/24, vihjeenä ylläoleva kuva, josta kirjoittaa sadansanan tarina. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

 

Uhka

 

Seison ulkona ja minua hyväilee ympäröivä hiljaisuus.

Yötaivas on selkeä ja Linnunrata hohtaa vaaleana juovana taivaankaaren yli.  Tumman sininen taivas ihastuttaa miljardein lampuin kauneudellaan.

Odotan tietysti näkeväni tähdenlennon. Useampiakin kenties. Kun sellainen silmieni edessä tapahtuu, menen melkein onnesta sekaisin, sillä ehdin huokaista toiveeni avaruuteen. Monesti tajuan tapahtuneen vasta jälkikäteen, kun tilanne on jo ohi.

Satelliitit varastavat liikaa huomiota. Ne liikkuvat tähtien joukossa äänettöminä valopisteinä. Kaikenlaista avaruusromuakin on tuhatmäärin kiertämässä maapalloa. Luulisi radoille tulevan pian tungosta.

Kunpa ihminen fiksuudessaan olisi älynnyt ohjelmoida toimimattoman romun avaruudesta turvallisesti pois. Ei, sillä tyhmyys jatkuu. Roskaamisvuorossa on avaruus, kun oma planeettamme uhkaa hukkua paskaan.

 *

Krapu 11/24, sanat, sekaisin, tyhmä, fiksu. Krapu on 100 sanan tarina.  Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Maaliskuun kolme kuvaa

KristiinaK:n haaste kolme kuvaa kuukaudessa.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella, siis helmikuun H:lla, maaliskuun M:llä jne...

Postauksensa voi linkittää KristiinaK blogiin.

                                                                       *

     Kuva 1 Menopelit 

Nämä ovat talven liukkailla turvallisia menopelejä. Eikö vaan? Menopeli se on kelkkakin ja väreistä voisi valita mieleisensä.  Ottaisin ehkä pinkin. Menenkö tällä kuvalla haasteen sääntöjä ajatellen rimaa hipoen, kelpaako kuva ollenkaan?

     Kuva 2  Maastoauto 

Maasturi katsastuksessa. Tosin vaati uusintanäytön, sillä kuljettajan turvavyö oli hieman rispaantunut, mutta leima tuli ja samalla vuosi lisää ajoaikaa. Kesällä pääsee metsäautoteitä kauemmaksikin kalalle ja marjastamaan. 

     Kuva 3  Makuuvaunu

Pitkälle matkalle mukava matkustustapa. Mielestäni junan kolkkeeseen on mukavaa nukahtaa ja matka sujuu nopeaan. 

Viime kesältä kuusi kuvaa

Kiinnostuin osallistumaan  - Kuusi kuvaa viime kesältä - haasteeseen.  Tämä haaste lähti mukaani Rita A:n Kielten opettajan blogista. Haasteen voi vapaasti napata kuka haluaa. Ohjeena vain - kuusi kuvaa viime kesästä, Aihe vapaa.

Kesääni kuuluu ehdottomasti kalastaminen mato-ongella.  Tavallisin saalis on ahvenia. Olen saanut muutaman kerran hauenkin ja ojista tonkoja.

Kun kala ei syö, ehtii kuvata maiseman.

Kesän alussa odotan aina innokkaasti kohtaamisia poron vasojen kanssa. Yleensä ne kulkevat emonsa kanssa kylkimyyryä ja ovat piilossa kuvaajalta emon selän takana. Tämä pieni oli utelias ja jäi emostaan hiukan jälkeen. 

Poro on maisemien jälkeen ykköskuvauskohteeni,.

Heinäkuussa kukkii vanamo. Silloin metsässä liikkuessaan voi löytää suoranaisia vanamomattoja vain tuoksua seuratessaan. Mutta jos mennä touhottaa, matala vanamo jää huomaamatta. No, ehkä ei laajat matot kuitenkaan.

Kesän keskivaiheilla hullaannuin sementtitöistä. "Pajassani" syntyi monenlaista, etupäässä ruukkuja, isoja ja pieniä. Tein myös pihaan pienen toivomuslähteen, jonne saattoi heittää onnea toivoessaan kolikon.  Kovin monta kolikkoa ei eka kesänä lähteeseeni tullut. Nekin viskoin enimmäkseen itse.

Kolikot eivät ole suomivaluuttaa.

  

Pelottavan pitkälle kesää pihan jänis pysyi valkoisena. Ehdin ajatella, että kettu tai kotka sen nappaa, ennen kuin ehtii vaihtaa turkkiaan ruskeaksi. Ehti kuitenkin.

Parhaillaan se on taas vitivalkoinen ja käy päivittäin syömässä sille tarjoiltua kuivaheinää. Sen verran tuli kesällä tehtyä heinätöitä.

Kesällä liikkuminen maastossa on halpaa huvia.  Voi lähteä metkityille poluille tai omille reiteilleen, kunhan muistaa, ettei eksy poron poluille.

Nuotiotulilla kahvittelu kuuluu retkieni ohjelmaan, ellei ole annettu metsäpalovaroitusta. 

Vahinko ei tule kello kaulassa

Kiirehdin juoksujalkaa asemalaiturilta kahvilan vessaan. Housun vetoketju ehtii haukata kangasta hampaidensa väliin, eikä suostu hevin aukeamaan.

Paniikki on valmis. On pissahätä ja huoli, että linja-auto jättää.

Selvittyäni viimein vessasta ehti tapahtua se, mitä pelkäsin. Bussi on lähtenyt, mutta näkyy pysähtyneen liikennevaloihin. Juoksen perään huitoen käsillä vimmatusti. Jalkoihin en ehdi katsoa ja kompastun vauhdikkaasti katukivetyksen korkeaan reunaan.

Viime muistikuvaksi jäävät linja-auton loittonevat takavalot. Tajunnan palattua tunnen päässäni kipua koettaessani kömpiä istumaan, mutta määrätietoiset kädet estävät yritykseni.

-On niin vaarallisen näköinen ruhje silmäkulmassa, että se pitää paikata. Aineksia pahempaankin oli tarjolla. Toteaa ensihoitaja kiinnittäessään minua ambulanssin turvavöihin.

*

Krapu 10/24 sanat, kuva, kahvila, vaarallinen. Krapu on sadansanantarina. Annettuja sanoja voi halutessaan taivuttaaLisää krapujen kirjoittamisesta saa SusuPetalin blogista.

                                                                                                                                

Värit neuleeseen luonnosta

Pakkasiltapäivän värit ovat tummahkoja, myöhäisyksyllä pehmempiä sävyjä. Kuvia selaillessani päädyin valitsemaan neulepuseroni lankavärit.

Innostuin pitkän tauon jälkeen käsitöihin. Kun olin saanut sukat, töppöset, lapaset, pipot, kaulahuivit valmiiksi, oli villapuseron vuoro.

Villalankavalikoima on surkea lähideudun kaupoissa. On vain peruslankaa, Nallea ja Seiskaveikkaa. Huovutusta varten ensi kokeiluni meni pahasti pieleen. Luin huonosti langan vyötteen ja niinpä minulla on nyt hyllyllä puolen metrin vaaleanpunaiset töppöset, jotka eivät huopuneet edes kaksi kertaa pesukoneen 90 asteessakaan. 

Tekevälle sattuu ja vahingosta viisastuneena luen vyötteet tästä lähin paremmin.

En ole unohtanut tummiakaan värejä.  Taitaa olla kyseessä vahva neuloositartunta, mutta kyllä sen kanssa pärjään.