Lokakuun kuvatrio

Lokakuun kolme kuvaa, alkavat kirjaimella L, kuten lokakuu. Tämä 3-kuvaa kuukaudessa haaste on tammikuussa KristiinaK:n aloittama.  Hänelle kaunis kiitos.

Kuvat saavat esittää mitä vain, kunhan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella.  L niin kuin lokakuu!

                                                                        ♥

    Linnut

Linnut, tarkemmin tilhet tykkäävät liikkua isoissa parvissa ja käydä tyhjentämässä pihlajoiden marjat.  Kaunis näky monikymmenpäinen lintuparvi pihapuussa. Sain kuvaani kerralla vain neljä lintua.

        

                                                                            

   Lentokone

Lentokone Oulunsalon lentokentällä. 

Minä en kovin mielelläni ole koskaan lentsikkaan noussut. Olen aika lailla lentopelkoinen. Muutaman kerran kuitenkin rohjkaissut mieleni, kuten tällä koneella matkasin Turkuun. Piinaa oli kesti vajaan tunnin. Puolet siitä nousua ja toinen puoli laskeutumista.

    Linnunrata

 

 Vielä korkeammalle tähyillään kolmannessa kuvassa.  Näinä selkeinä öinä näkee komean tähtitaivaan, sekä taivaan halki ulottuvan Linnunradan, joka hohtaa vaaleana vyönä koillisesta lounaaseen. 

Sammutan kaikki kodin valot, kun siirryn pihaan sitä kuvaamaan. Kuvassa näkyy jääneen kuitenkin yläkertaan valo.

♥

Uhka

 

Seison ulkona ja minua hyväilee ympäröivä hiljaisuus.

Yötaivas on selkeä ja Linnunrata hohtaa vaaleana juovana taivaankaaren yli.  Tumman sininen taivas ihastuttaa miljardein lampuin kauneudellaan.

Odotan tietysti näkeväni tähdenlennon. Useampiakin kenties. Kun sellainen silmieni edessä tapahtuu, menen melkein onnesta sekaisin, sillä ehdin huokaista toiveeni avaruuteen. Monesti tajuan tapahtuneen vasta jälkikäteen, kun tilanne on jo ohi.

Satelliitit varastavat liikaa huomiota. Ne liikkuvat tähtien joukossa äänettöminä valopisteinä. Kaikenlaista avaruusromuakin on tuhatmäärin kiertämässä maapalloa. Luulisi radoille tulevan pian tungosta.

Kunpa ihminen fiksuudessaan olisi älynnyt ohjelmoida toimimattoman romun avaruudesta turvallisesti pois. Ei, sillä tyhmyys jatkuu. Roskaamisvuorossa on avaruus, kun oma planeettamme uhkaa hukkua paskaan.

 *

Krapu 11/24, sanat, sekaisin, tyhmä, fiksu. Krapu on 100 sanan tarina.  Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Talven värisonaatti

En ole ollut karhun lailla talvisikeillä,
pitänyt vaan luppoa pidempään. Tuli taas sulku sanoille ja näin ollen oli parasta vetää ajatusviivaa ja jäädä ihmettelemään talven etenemistä.

Nyt minun maisemiani peittää liki metrinen lumikerros.
Hanki ja taivas näyttäytyvät väliin punertavina, sinertävinä, tasaisen harmaina. Lumen valkoisuus osaa muuntautua eri sävyihin ja aurinko malttaa olla jo pidempään hereillä,

Linnunradan katseleminen on huikean rentouttavaa.
On suorastaan taianomaista seisoa yksinään lumessa ja nähdä yläpuolellaan selkeänä juovana kaartuva tähtivyö. 
Minusta tuntuu aina lähes seikkailulta antaa ajatuksille täysi vapaus johdattaa mieli kosmokseen, vaikkapa tähtien tuolle puolen pelkäämättä, etteivätkö löytäisi takaisin.

Hiljaisuus on hyväilevän pehmeää.
Sanotaan, että tähti on yksinäisen ystävä ja sellaisina minäkin niitä katselen.

Havahdun viimeistään, jos/kun sormia ja varpaita paleltaa. Kamera ei toimi tai kuun pitkät, terävät varjot alkavat elää ja johdatella mielikuvitustani.

Talvi on sonaatti.
Se on värien, tunnelmien, elämysten kirjo, siis sonaatti siinä, missä musikkiteos syyssonaattikin tai kuutamosonaatti.