Tämä toukokuun aamu

 

 Nämä toukokuun aamut ovat upeita. 

Eivät tietenkään kaikki, mutta nautin sitäkin enemmän sellaisista, kuten tämä aamu.

 Pientä harmitusta kuitenkin ensin, sillä pakkasyö kuritti kevätkukkiani. Joka toukokuu sovin itseni kanssa, etten osta kukkia. Kuitenkin ostin taas muutaman ja niistä yksi, nimenomaan kuolemattomuuden kukka paleltui.

Takaiskusta huolimatta aamu on upea. Aurinko lämmittää nopeasti, vaikka vielä kuuden aikaan talsiessani järvelle oli  +2 astetta. Rannassa näkymä veden yli oli kaunis.

Täysin tyynenä ja sinisenä hohtava järvenselkä, sininen taivas.

Soudan järven rantoja mukaellen nauttien aamusta. Soudan katseellani ahmien kevättä.  Vaarat piirtyvät varjoina veteen, vaikka ovatkin kilometrien päässä, mutta niin korkeat, että rinteillä olevat lumilaikut näkyvät. 

Perämieheni hoitaa suunnan ja aikanaan ohjaa veneen katsikoille ja rantaan. Katiskassa on yksi hauki. Se riittää mainiosti.

Kurki lentää ohitse. Sillä on suussaan joko pesänrakennustarvikkeita tai sammakko. Se asia ei selvinnyt. Vilkot huutelevat ahkerasti. Joku lokki, ehkä kalalokki lentelee saaliin toivossa.

Rantapolulla tuoksuu koivu. Sitä tuoksua olen useana aamuna odottanut. Muutaminen kylmien  päivien ja pakkasöiden takia koivun lehti ei ole jaksanut kasvaa pientä hiirenkorvaa isommaksi, mutta nyt se tuoksuu.

Hidastelen kävelyä. Vedän sisälleni kevään raikasta ilmaa. Vanhoille peltosaroille alkaa ilmestyä pientä vihreää. Heinätuppaat ovat herämässä. Myös kulleroiden ensimmäisiä lehtiä erottuu vanhan heinän seasta.

Hyvä on istua kotiportaalle ja todeta ilahtuneena, miten hienoa, että  kohta on kesä.  Mies kaapaisee pari korallista lunta hauen päälle ja istahtaa viereen.  Ei katkea kylmäketju!

 

Ruskea, ruskeaa

 Repolaisen aloittamassa värihaasteessa on vuorossa RUSKEA  Mitä ruskeaa on elämässäsi - riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! 

Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Kevät on ottanut Karsikonperälläkin jättiharppauksen ja ulkona näkyy valkoisen jälkeen paljon ruskeaa. Heinä on kulottuneen ruskeaa. Suot tumman ruskeita.  Ruskeaa kaikkialla, mutta enää vain hetken, kun uusi kasvu ottaa vallan.

Kalavedet ovat osin sulana ja ensimmäiset ahvenet uineet katiskaan. Luomuruokaa pienellä vaivalla pöytään.

Monien herkku, korvasienet, nekin alkaavat kasvunsa näihin aikoihin. Minä en ymmärrä sen herkun päälle mitään, mutta kuvaan mielelläni korvasienet, kuin muutkin sienet.

Polut alkavat houkutella minua heti, kun lumi on sulanut niin paljon, ettei tarvitse kahlata. Autiotuvilla piipahtaminen on tavallaan kevääni aktiiviavaus. Makkarat ja pannujauhatus mukaan.  

Minulle maistuu kahvi, niin retkellä, kuin myös kotipöydän ääressä. Puolitoista vuotta sitten jätin kahvimaidon pois. Totuttelua vaati jonkun aikaa, mutta enää ei tule mieleen lorauttaa kahviin maitoa.

Retkellä voin  innostua leikkimään. Lapsuus tuli mieleen, kun rakentelin tikkulehmiä. Töin tuskin sain lehmäni jaloilleen. En ollut harjoitellut vuosikymmeniin.

Kuvan käpylehmät ovat Suomi 100 leikkimielinen sadan lehmän karja vanhan kaivonkannen päälle.

Kuvan säilytän muistona tapahtumasta

 

 

Ei mene pitkään, kun hyttyset ilmestyvät. Vielä niitä ei sanottavasti ole, mutta jos lämmin jatkuu, niin kohta on. Minua itikat, eivätkä mäkärät kiusaa, eikä minun tarvitse öljytä nahkaani Offilla, ei muillakaan mönjillä. Veren imijät eivät tykkää minusta. 

Kesä on koht`sillään. 

Sitten vaan kesäheinät kenkiin ja menoks. Kuvasta ei heinä juuri erotu, mutta onpa seinä kuitenkin lämpimän ruskea.

 Korkokenkäkukkamekkosuohiihtosukseni ovat yhä kunnossa ja ruskeat. Turvetta piti repiä kenkiin kannan taakse, muuten hölskyvät. Ensi kesänä heinäkuussa on kisat Kapustasuolla jälleen. 

 

Jos pahat unet tuppaavat vaivaamaan, pitää keksiä jotain niiden torjumiseksi. Itse rakensin unisiepparin, joka roikkuu poronsarvessa ensin ikkunan edessä, sittemmin tehokkaamin toimivana sängyn päädyssä. Se pystyy estämään pahat unet, etteivät ehdi tajuntaani edes tullakaan. Ruskea väri rauhoittaa, siksi siepparissani on kehällä vaalean ruskeaa villalankaa, kotona värjättyä, ruskeita riekon höyheniä, sekä puisia helmiä, sekä kultarengas keskellä

 

Ihanaa kesää blogiystävät!

Talokaupat

Rintamamiestalon pihassa on liikettä.

Tämä havainto ei jää huomiotta omenapuita jyrsimässä olleilta hiiriltä. Pian talon rakenteissa asuva koko hiiriyhdyskunta on varuillaan.

Talokaupat tehtiin huolimatta, että talosta löytyy runsaasti hiirenpapanoita ja muumioituneita hiiriä. Eläviä ei kuitenkaan näkynyt.

Kun autiotalosta vuosien jälkeen tuli asuttu, alkoi samalla hiirisota. Aivan kuin jyrsijäpopulaation johtaja olisi sytyttänyt siimahäntiin hurjan yhteishengen.

 Jo ensimmäisenä yönä isäntäväelle selviää, että hiiriä on tolkuttomasti. Heti pimeän turvin ne lähtevät liikkeelle.

Taloon hankittiin kissa, joka ilmeisesti söi löytämäänsä rotanmyrkkyä ja kuoli.

Perheelle riittää, kun vauvan maitopullon tutti oli jyrsitty. Apuun kutsuttu tuhoeläintorjuntaan erikoistunut yrityskin epäonnistuu.

Perhe muuttaa kerrostaloon. Hiiret saivat erävoiton.

 *

Krapu 20/24,  vihjeenä Caran talokuva, josta kirjoittaa krapu = sadansanan tarina. Lisää asiasta  SusuPetalin blogissa,

Tämä on kevätpuolen viimeinen krapu ja Krapu lähtee lomille. 

Kiitos kaikille krapujen kirjoittajille, sekä kommentoijille. Erityiskiitos SusuPetalille, joka on jaksanut vetää tätä juttua jo vuosia.  Hyvää pian alkavaa kesää.

                                                                                     *

Meillä lunta vielä, mutta pälvet laajentuneet ja paikoin tulvii.

Toukokuun T- kuvani

 On toukokuun kuvien vuoro, siis kome kuvaa, jotka alkavat t-kirjaimella. Tämä hieno haaste on Kristina K aloittama. Kiitos hänelle.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella, siis tammikuun kuvat alkavat T:llä, helmikuun H:lla jne.....toukokuun T.llä...

Tekemänsä postauksen voi halutessaan linkittää Kristina K:n blogiin.

Minun kolme ovat t-kuvaani ovat taitohyppy, talviturkin vaihto ja tikkaat

Taitohyppy 

Oravan toilailuja olen seurannut ja ihaillut pitkin talvea aina näihin päiviin asti. Pian  oravat siirtyvät  metsiin synnyttämään poikasensa. Hirvittää ihan, miten monta oravaa ilmestyy pihapiiriin syksyllä.

Talviturkin vaihto

Metsäjänisten valkoinen suojaturkki on muuttumassa päivä päivältä ruskeammaksi. Nyt ne ovat melko kirjavia. Edelleen käyvät silloin tällöin syömässä siemeniä ja kuivaa heinää.  Kolme jänistä on ollut vakioviraita pihassa.

Tikkaat

Tikkaat tai tikapuut miten vain. 

Rakennustyömaalle tullut poroemo vasansa kanssa ihmettelee tavarapaljoutta. Ennen vasomista emo tykkäsi tulla pihaan makoilemaan  rakennustavaroiden joukkoon. Nyt kumpikin näyttää hieman epäröiviltä.

En saannut toukokuun kuviksi keväisiä otoksia, sillä lunta on yhä. Vihreä, sekä kevätkukkaset puuttuvat. Tänään tein vielä pitkän hankikävelyn varhain aamulla.

Ei sanaakaan lapsille

-Ootsä elossa? Mies huutaa ylhäältä hiekkatörmän päältä. Ääni tunkeutuu viiveellä Amaalian tajuntaan.

Vastausta ei kuulu.

Ajatuskin kauhistuttaa, että Amaalia olisi kuollut. Mies yrittää mahallaan maaten kurkkia korkealta alas.

-Vastaa nyt hitossa!

Kiduttavien sekuntien kuluttua Amaalia saa vedetyksi tyhjentyneisiin keuhkoihinsa ilmaa. Sitten lähtee ääntä.

Huojentuneena mies kiirehtii puolijuoksua Amaalian luo sadatellen itsekseen. Vasta kotipihassa hän pääsee täyteen vauhtiin.

 - Mitä, jos olisi vyörynyt tonnikaupalla hiekkaa päällesi? On niin Amaaliaa taas! Muistatkos nainen, miten varoiteltiin lapsenlapsia soramonttujen reunoista?

 Kuunnellessaan miestä Amaalia syljeskelee yhä hiekkaa, eikä ehdi sanoa sanottavaansa miehen litanian väliin. Tilaisuuden tullen hän tokaisee ykskantaan.

-Ei sanaakaan lapsille!

*

Krapu 19/24 sanat, piha, ajatus, elossa. Krapu on sadan sana tarina, johon pitää sisällyttää annetut kolme sanaa.  Enemmän tietoa tästä löytyy SusuPetalin blogista

Ei värillä väliä, kunhan on punaista

Reissaa ja räpeltää blogin Repolaisen värihaasteessa on nyt vuoro punaisella.  Kysymys kuuluu, mitä punaista on elämässäsi? Riittää jopa yksi asia, mutta montakin saa olla.

Ensimmäinen punainen asia tällä hetkellä on punainen ruusu pöydällä. Pelastin sen edelliskeväänä puutarhan ulkomyymälästä. Se oli jätetty jo kuihtumaan. Maksoin 50 sentiä ja elvytin. 

Neulekorissani on punaista lankaa, useaampia sävyjä.  Oli myös neljäkymmentä vuotta sitten, kun kudoin pojalleni punaisen villapuseron, mikä ei kuitenkaan häntä miellyttänyt, koska oli punainen. 

Otin puseron omaan käyttööni ja joka talvi se on minua lämmittänyt. Nykyään vanhasta neuleesta menee sormi helposti läpi, mutta rakasta neuletta, jolla on historiansa, en voi hävittää. Pesin sen taas.

Punaisia marjoja löytyy pakasteesta 

Metsiköstä poimitut vatut niistä niistä herkullisimpia. Edelle menisivät vain metsämansikat, jos niitä kasvaisi täällä.

Hilla  on joskus hyvin lämpimän punainen, ei suinkaan aina kullankeltainen, vaikka kypsä onkin.

Pikkulinnut eivät ole vielä tutustunet pihan pönttötarjontaan Ehkä kannattaisi, sillä ennen vappua puhdistettiin pöntöt, sekä tehtiin korjauksia muutamiin. Lentoaukon ympärillä on kaikissa pöntöissä  metallilevy käpytikkojen sekä oravien kiusaksi.  Katot ja lattiat uusittu.

Kuvassa oleva pesimispönttö on vajan punaisella seinällä ja kovasti kirjosiepon ja sinitiaisen mieleen. Varauksesta käydään joka kevät kiivasta riitaa. Kun tarkemmin ajattelen, olisin voinut maalata pöntön punaiseksi.

Vapun ilmapallot. Yksi niistä oli punainen. Itsekin meni melkein punaiseksi, kun palloihin puhalsin ilmaa.

Vappu on ohi, talvi ei kuitenkaan. Onnekseni olen niin talvi-ihminen, ettei hanget vieläkään tunnu ahdistavan. Paljon on yhä lunta, vaikka tiet, sorateitä myöten ovat sulaneet. Monot kuitenkin joutavat kesävarastoon ja saappaat tilalle.

Minä tykkään punaisesta. Harvoin kuitenkaan pukeudun kovin punaiseen. Pipo ja sukat kyllä punaiset

Seuraavaksi hankin punaiset saappaat.

Repolaiselle iso kiitos tästä värihaasteesta.