Riekonsulka, Ulla-Rosa Rautiaisen kirjoittama vaelluskertomus, joka teki minuun vaikutuksen luettuani sen takasivulta muutamat rivit.
”Tässä minä, rautiainen, nyt olen. Lyhyet siivet levällään,
huima unelma sydämessäni. Yksinäinen vaellus – sata kilometriä kiveliötä,
asumatonta erämaata. Lähtö Sevettijärveltä, polun pää Norjan tuntureiden
takana, jäämeren kylmällä rannalla.”
Minä olin tuolloin, vuonna 2012 vaellusintoisena Inarissa täydentämässä retkivarustuksia ja sattumalta vilkaisin retkeilyyn liittyvää kirjarivistöä.
Luin ahmien kertaistumalta Rautiaisen pienen teoksen. Vuosien varrella olen lukenut kirjan ainakin toisen, jos en jo kolmannen kerran ja nyt taas.
Minua kiehtoo moni asia, josta Ulla-Rosa kirjoittaa. Samaistun hänen tekstiinsä. Ihailen naista, jolla on iso unelma ja joka päättää toteuttaa unelmansa. Hän oli kuitenkin sadan kilometrin pituiselle vaellukselle lähtiessään voimissaan oleva noin nelikymppin kriisin yllättämä nainen.
Minä en ole enää viikosta kahden pituisen vaelluksen voimissa. Päiväretket ovat riittämiin, mutta unelmissani löydän aina kiinnostavan polun.
Nyt otin taas kirjan luettavakseni, kun poikani pyytämän neulepuseron kutominen takkuili. Purin jo kertaalleen melkein valmiin neuleen.
Hain kirjasta uskoa uuteen yritykseen. Jos menee vikaan, pitää palata alkupisteeseen ja yrittää uudelleen. Se pätee täsmälleen yhtä hyvin neuleeseen, joka on uudemman kerran taas kainalokorkeudessa.
Ulla-Rosakin hyväksyy, ettei aina voi onnistua, mutta yrittää kannattaa, vaikka joskus huti tuleekin.
Kai se sama ajatus kannusti minua aloittamaan puseronkutomisen uudelleen, Kun se on valmis, niin syksy ei ole vielä ohi, joten mikä minua estäisi lähtemästä tunturipolulle, tai ainakin Kärryn rinteelle niin korkealle, kun jaksan nousta.
" On huikaisevaa katsoa kauas taaksepäin ja nähdä loputtomat tunturijonot ajatellen, että noin kaukaa, noiden takaa olen tullut. Koko tuon äärettömän matkan olen kävellyt. Koko tuon loputtoman eräömaan olen yksinäni kulkenut. Painanut omat jalanjälkeni tuohon maan laajaan avaruuteen.
Hengitän sisääni tunturien villejä tuulia. Ne ovat korkeiden paikkojen rohkeita tuulia. Niissä ei ole alavien maiden lämmintä lempeyttä, vaan ne ovat hurjia ja rajuja. Ne ovat erämaan hengitys, joka tarttuu omaan sieluuni."
Kirjan piirrokset- Pentti Luostarinen. Kannen kuva - Markku Wiik
Painatus - Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Kristiina K: haaste - Viimeksi lukemani kirja. Kiitos haasteesta.
Ihanaa tunnelmointia. Piirroskin näyttää kauniilta.
VastaaPoistaKiitos. Tavallaan tunnelmoin purkaessani ja kutoessani ja miettiessäni, miten kirjasta kirjoittaisin.
PoistaPiirros on kirjasta kuvittajan aikaansaannos.
Kuten Puikoillanikin sanoo, ihanaa tunnelmointia! Näen silmissäni jo pohjoisen ruskamaisemat, aivan ihanaa!
VastaaPoistaKiitos. Lukiessani kirjaa ajatukseni olivat usein tuntureilla, muistelin omia reissujani. Usein retkeilen juuri ruskan aikaan. Nyt toivon pääseväni syksypuolen kaamosta ihailemaan
PoistaKiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä! En ole itse nähnyt koskaan Lapin ruskaa mutta ehkä joku päivä sekin tulee koettua.. Ulla-Rosa Rautiaisen on ollut rohkea kun on lähtenyt yksin vaeltamaan ja toki myös sinnikäs kun välillä on eksytty myös reitiltä. Kävin kurkkaamassa kirjaesittelyn netistä ja matka on selkeästi ollut hänelle käänteentekevä kokemus.
VastaaPoistaToivon niin, että toiveesi toteutuu joku syksy.Sinä oli tosiaan viitseliäs, kun etsit kirjasta lisätietoa. Tämä kirjailijavaeltaja teki melkoisia virheitä matkansa varrella, mutta onnistui saavuttaa päämääränsä. Ihailtavaa.
Poistakuulostaa kiintoisalta kirjalta
VastaaPoistaSitä se onkin, ainakin sellaiselle lukijalle, jota vaellusretket kiinnostavat.
PoistaKylläpä tuli tarpeeseen tämä: "Jos menee vikaan, pitää palata alkupisteeseen ja yrittää uudelleen." Nimittäin, tietokoneeni sanoi hyvästit, noin vain, minua mitenkään valmistelematta. Semmoisia ne koneet on, kylmiä.
VastaaPoistaTietenkään en ollut siirtänyt koko tämän vuoden kuviani talteen minnekään. Lisäksi olin jo tehnyt joukon matkakuvia aikoen tehdä vielä yhden matkapostauksen blogiin eikä niitä saa enää ulos koneelta. Onneksi miehellä on samat kuvat - teen uudelleen, kuten Rautiainen ja sinä opetatte.
Käytän nyt pientä läppäriä, jonka kanssa matkalla tuskailin siihen asti, että saan uuden toimistoläppärin, jossa on kunnon näyttö.
Kävin monta kertaa Lapissa kun pojan perhe asui Rovaniemellä ja Sodankylässä, mutta en koskaan ruska-aikaan, vaan keväällä hiihtolomalla ja kesällä. Harmi.
Voi, miten ikävä juttu, kun tietokone lopettaa yhteistyön. Ymmärrän harmituksesi. En ole minäkään siirtänyt kuvia, enkä tekstejäkään turvaan. Itse asiassa om atietokoneeni on vanha, käynyt hitaaksi, eikä suostu esim. lisäämään mitään blogini asetuksiin.
PoistaNuorempana minullekin oli paras ja toivotuin Lapin lomaviikko kevättalven hangilla ja rinteissä, mutta kaikki muuttuu. Nyt nautin ruska-ajasta, samoin kaamoksesta, varsinkin sen syvimmästä ajankohdasta.
Toimii moneen asiaan tuo: jos menee vikaan, pitää palata alkupisteeseen ja yrittää uudelleen.
VastaaPoistaKirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta.
Me kävimme mieheni kansa keväisin Lapissa Jerisjärvellä hiihtelemässä. Muutaman kerran sitten myös ruska-aikaan.
Tuo ajatus todella toimii. Retkeily-vaelluskärpäsen pureman saaneelle kirjasta on paljoksi. Tykkään niin.
PoistaJerisjärven tunnen, mutta en ole siellä päivää pidempään ollut.
Suurenmoista kun löytää itseään puhuttelevan kirjan jonka parii voi aina palata ❤️
VastaaPoistaKiitos, tämä kirja on ollut minulle sallainen.
PoistaKaunis esittely mielenkiintoisesta kirjasta. Upeat katkelmat. Aikoinaan paljon nuorempana Itävallassa kiipesimme vuorelle ja myös alas kävellen. Siihen meni koko päivä, ja kropalle oli rankka. Vieläkin muistelen sitä ja kuvista katselen, että tuonne me nousimme, tuolla me kävimme. Hieno kokemus.
VastaaPoistaKiitos. Sinulla on hieno kokemus vaativasta vaelluksesta, jota on mukavaa muistella. Vaikka minä en ole Inarin polkua kulkenut kokonaan, niin kuitenkin alusta ja lopusta jonkin verran. Olin jo silloin niin vanha, etten uskonut kuntoni riittävän reilun viikon retkeen, Se jäi toteutumattomaksi unelmaksi ja tuon kirjan lukemiseksi uudelleen.
PoistaKirjan ajatus on myös hyvä elämän metafora. Välillä sattaa pysähtyä katsahtamaan taaksepäin elämäänsä, miten monen mutkan ja mäen kautta on tähän tilanteeseen saapunut. 🏞
VastaaPoistaKyllä, näin se menee. Elämä opettaa, eikä aina helpomman kautta.
PoistaIt looks like a very interesting book.
VastaaPoistaAs with everything in life, if things don't work out, you have to try again. We learn from our mistakes and gain the courage to continue.
Have a great weekend
Thank you. Yes, there is a lot of truth in this.
PoistaI will try to remember this insight next time too.
Mielenkiintoinen kirja. Sen kieli vaikuttaa kauniilta ja teksti harkittua.
VastaaPoistaKyllä.Teksti oli helppoa ja nopeaa lukea. Oman mielenkiintoni herätti kuvaus yksin tehdystä pitkästä retkestäja retekilijän pohdinnat.
PoistaKiitos Riekonsulka-postauksestasi aimarii. Se antoi sinulle voimaa jatkaa poikasi neulepuseroa. Olet kyllä sinnikäs, kun purat ja taas aloitat ja taas. Usko neuleen valmistumiseen on kova ja kyllä se tuleekin valmiiksi niin, että ehtii nuoren miehen päälle vielä tämän talven nimiin! Voimia ja työn iloa!
VastaaPoistaToivottavasti saan puseron valmiiksi isänpäiväksi, sillä lupasin kutoa sen kahden pojan isälle, joka on jo 51 vuotias lapsemme. Iso urakka tämä on, varsinkin, kun olen purkanut niin paljon.
PoistaKiitos tuestasi, kun uskon, että onnistun.
So nice to see your blog again😊You always have such great things to read.Apropo reading it is nice to re read books again..I do it all the time.It is hard to make the knitting over again..Surprise I had to do it also right now..I cant understand knitting from top to down..uffff..I have to think twice😂Hope all is good with you.Are you celebrating Haloween soon coming up in Finland? Wish all good things to you👍
VastaaPoistaNice to see you online after a long time.
PoistaI rarely reread a book. This is an exception, along with a few others.
The knitting is still not finished. Heh, heh, should I read that book again??
Kaunista tekstiä jota tukee kaunis kuvitus.Tsemppiä puseron kutomiseen, sinä onnistut kyllä!👍🏻🧡
VastaaPoistaKiitoksia, myös tsempeistä. Villapusero tuli muuten valmiiksi, vain olkapäältä puuttuvat napit.
Poista