Tuijotan makuuhuoneen laipioon ja minusta tuntuu, kuin se tuijottaisi ikävällä tavalla takaisin. Varsinkin laipiossa oleva maaliläiskä virnistelee.
Tämä on taas niitä öitä, jotka on jaksettava aamuun.
Entuudestaan tiedän, että ylösnousun aikaan olo tuntuu kaksin verroin uupuneemmalta,
mitä iltayöstä nukkumaan mennessä.
Iso määrä ajatuksia vaeltaa pääkoppani läpi, joista jokainen
osaltaan on estänyt uneen vaipumisen. Tämän tästä on pakottava tarve kääntää
kylkeä tai vähintään kääntää tyyny toisin päin. Pienen helpotuksen antaa sen viileämpi
puoli poskea vasten. Samalla kuitenkin sisimmässäni syytän tyynyä, kuin se olisi
vikapää, että soittaa minulle väärää unilaulua ja lisää näin levottomuuttani.
Ajankulun siirryttyä pikkutunneille yö kietoutuu tiiviimmin
ympärilleni. Ehkä se istuu sänkyni laidalla ja nostaa esiin vanhoja,
liki unohtumaan päässeitä murheita mieleni puitavakseni. Olo ei tunnu ruusuiselta, eikä uni tohdi lähestyä minua.
Verhottomasta ikkunasta näen toukokuun valoisan yön. Puiden latvukset eivät heilu ja tuuli uinuu Pohjan akkansa kainalossa. Vilkaisen kattoon heijastavan digikellon näyttöä. Lukemat 02.05 ja vieressä + 0.2.
Äkkiä saan itseeni eloa. Minua ei pidätellyt mikään, kun
kapsahdin petiltä ylös. Kiersin ulko-oven lukosta ja sujautin jalkani portaalla
oleviin saappaisiin. Taivas, miten kylmät ne olivat.
Pian seisoin pihalla reiteen asti ulottuvassa t-paidassa ja
vihreissä kumisaappaissa. Yön viileys tuntui iholla ihanalta, samalla kun
täydellinen hiljaisuus lumosi mielen. Linnutkin olivat nukkumassa. Hetkessä oma
turhautumiseni unettomuudesta oli mielestä pois pyyhitty. Paskassa yössä oli
jotain täydellisen ihanaa.
Kun hieman toinnuin, avasin ripeästi vajan oven ja kannoin
kaikki viisi pelakuutani uhkaavalta pakkaselta suojaan.
Muistin kyllä, miten koko kevään olin itselleni ja
blogissanikin maininnut, etten hanki kukkasen kukkaa, enkä kylvä siemenen
siementä tänä kevääni, vaan kuinka kävi.
Edellisviikolla Tokmannin puutarhan ovella oli valtavasti
pelakuita kirkuvan punainen hintaleima 2€ ruukkujen kyljissä. Hellyin ja osti
viisi kpl jo kauniisti kukassa olevia pelakuita. Sunnuntaina istutin kukat
isompiin astioihin ja jätin vajan seinustalle. Nyt ne olivat vaarassa.
Maissin siemenet ovat toinen asia, mitä ostin. Jospa kukka- ja siemenostokseni jäävät näin vähiin.
Tyytyväisenä itseeni palasin satuhetkestä sänkyyni.
Tietenkään ei uni tullut ja klo 4 ja jotain nousin keittämään kaakaota. Aurinko
oli noussut ja ehtinyt kivuta Kärryn yli. Linnutkin olivat heränneet,
mutta en jäänyt ikkunasta pihaa katsomaan, josko oli muitakin liikkeellä. Menin toistamiseen peittoni alle. Laskin lampaita, pääsin yli
neljänsadan, sitten sekosin, kun satuin vilkaisemaan pakkaslukemia. Ne olivat
-1,5!
Tyytyväisyyttä tuhisten vedin kroppani kippuraan ja ajattelin pelakuita. Nimesin ne, viisi pojan nimellä ja yksi tytön. Vahingossa joukkoon oli eksynyt yksi vaaleanpunainen. Voi olla, että kiinnyn eniten siihen.
Ehdin nukahtaa, ennen kuin mies kysyi puoli
seitsemältä.
-Joko sitä katiskoille pitäisi lähteä?
No johan nyt jotakin. Näetkös kuinka minä tirkistelen sänkyni viereisestä ikkunasta tähtitaivaalle kahden maissa yöllä, ja sitten rupean miettimään pitäisikö lukea jotakin. Mutta mitä? Pelargoonit olkoot vielä sisällä keittiön ikkunassa, vaikkakin harvanlaiset ja vähemmän kauniit.
VastaaPoistaOllaanko todella samana yönä tirkistelty taivaalle, kun uni on kadotettu?
PoistaMinun yövalvominen jäi yhteen yöhön. Seuraavan nukuin hyvin.
Pelakuuni ovat jo ulkona yötä päivää. Saattaa silti tulla vielä pakkanen, vai pitääkö sanoa jo halla?
Hepskuta keikkaa - sieltäpä kapsahti petistä simmoinen touhuilija - ettei pelaguilla huolen häivää - ehtivät näkemään vielä touhukkuutesi ansiosta monta valoisaa ja lämmintä päivää!! Kiva vastaus haasteeseen...
VastaaPoistaTouhukkuutta mieluisaa toukokuun päiviisi toivotan jatkossakin!!
Ja kiitos ihanista kommenteista blogissani - on se niin kivaa, kun olet "tarakalla matkassa mukana!" Selvästi jaksaa paremmin - annat voimia!!
SE on kyllä totta, että touhua päiviini keksin, eikä aina mitään niin mielekästä, ei ainakaan hyödyllistä. Pitäisi ehkä hankkia makkariin pimennysverho, mutta oikeastaan en halua, sillä nyt yöt ovat ihmeellisiä silloinkin, kun yö ei ole pimeä, ei ole enää kunnon hämäryyttäkään, siis tykkään valvoessani katsella ulos.
PoistaKiitos, tällä kertaa tällainen tuli mieleen, sillä halusin osallistua haasteeseesi.
Kiitos kyydistäkin, en pudonnut, vaikka hurjaa menoa piditkin!
Täällä toinen yökukkuja. Toisinaan uni ei tahdo tulla millään, valvon tuonne neljään minäkin.
VastaaPoistaPelakuita en pelasta öisin, nousen sitten lukemaan ja hetken kuluttua yritän uudestaan unta. Ja sitten taas lukemaan.
Onneksi minua ei kukaan patista katiskalle tuohon aikaan aamusta!
Luulen, että meitä yökukkujia on enemmänkin, kuin vain me kaksi. Kirjaa minäkin unen kadottua lukisin, mutta en näe. Mieluummin kesäaikaan piipahdan ulkona, jos on lämmin yö, saatan viipyä pitkään.
PoistaYleensä olen aamuisin hereillä noin 7 aikoihin ja katiskat lähdetään kokemaan ennen tuulen nousua,
Paskan yön jälkeen soutaminen ja kalat pelastivat hyvän päivän alkamaan.
Olipa sinulla touhukas yö. Noita unettomia öitä välillä sattuu tulemaan,. milloin mistäkin syystä tai joskusi lman mitään syytä. Eu vauin nukuta, Pääsipä påelakuut pakkaselta siojaan, Toivotaan että jakssavat kiitokseksi sitten ihastuttaa kpko kerän kukinnollaan-.
VastaaPoistaJotain pitää keksiä, kun ei nukutuksi. Omille valvotuille öille ei tosiaankaan löydy aina selitystä.
PoistaTällä kertaa pelakuuni pelastuivat pakkaselta. Toivon minäkin, että olisivat kesäni silmäniloa pihassa.
Jos sinä valvot yökukkujana aamuyöhön ja Susu myös, niin minä päivystän siitä eteenpäin. Nimittäin nukahdan aina hyvin, kirjaa lukiessani alan jo torkkua. Sitten, riippumatta siitä milloin olen nukahtanut, herää neljän maissa aamulla. Joskus, kun olen oikein väsynyt päivän jälkeen, nukun viiteen ja se on jo harvinaista. Olen kokeillut kaikki keino jatkaa unta, vaan ei auta. Olen yrittänyt lukea, se vaan piristää.
VastaaPoistaSinulla on yöllä oikein touhut meneillään. Kalaan on hyvä lähteä, muistan kyllä kun miehen kanssa mökillä käytiin verkoilla. Mutta mökillä nukkuminenkin oli sujuvaa :)
Silloin aamuyöllä kaikki asiat pyörivät päässä ja mikään ei ole hyvin.
Taidan kompata sinua tuossa asiassa. Jos minulla ei mene valvomiseksi koko yö, niin herätyksiä saan kuitenkin pari kolme kertaa yössä ja viimeisin on neljän maissa. Useimmin tällöin kuitenkin saan uudelleen unenpäästä otteen ja nukahdan pariksi tunniksi.
PoistaHarmi juttu tämä unettomuus on sinulla kuin itsellänikin, vaan ei päästetä sitä stressiksi.
Jännä sana tuo laipio, josta minulle tulee ensimmäisen mieleen
VastaaPoistalaivan runkoa vahvistava vedenpitävä tai tulenkestävä seinä. Olin
pakko ihan googlettaa, että tarkoittaa myös sisäkatto tai välikattoa
rakennuksessa. Taas sitä oppi uutta suomenkielestä!
Unettomuus ei kuulosta kovin kivalta. Onneksi pelargoniat tai siis
pelakuut (isoäitini kutsui niitä juuri tällä sanalla) pääsi suojaa
ëivätkä paleltuneet. Olet onnistunut löytämään edullisia kukkia.
Itse pääsen laittamaan parvekkeelle kesäkukat vasta kun mustarastaan
pesästä on neljä poikasta lentänyt maailmalle. Nyt on jo niin tiukkaa
pesässä, että varmasti kohta kaksi ensimmäisenä kuoriutunutta lähtee.
Hyvä, että uni tuli seuraavana yönä!
No jopas jotain. Minulle sana laipio on ainoa kuvaamaan huoneen välikattoa. En osannut arvata lainkaan sanan olevan vähän tunnettu.
Poistavalvominen tuntitolkulla, kun pitäisi nukkua, ottaa päähän.
Pelakuu istuu paremmin minunkin suuhuni, mitä pelargonia. Jossain päin kukka on pielikki!
HYvissä ajoin sinun mustarastaasi perusti parvekkeellesi kotinsa. Sinä ehdit vielä hyvin laittaa kukat poikasten lähdettyä pesästä. Onhan vasta toukokuu. Sinulla on hyvää suunnitella parvekkeen kukkaistutuksia.
Koetan olla stressaamatta noiden ajoittaisten unettomien öiden vuoksi.
Pakko joskus nukkua päivällä, muuten olisin iltapäivän zombi.
Kivoja hetkiä sinulle mustarastastasi seuraten.
Laipioon minäkin reagoin ja Marjon lailla hämärästi liitin sen laivoihin tai veneisiin. Sitten piti googlettaa ja aivan oikein; sisäkatto se on ja toiselta merkitykseltään merenkulussa vedenpitävä ja tulenkestävä seinä. En vaan ole kuullut sitä käytettävän muissa kuin merenkulkuyhteyksissä.
VastaaPoistaHyvin kuvattu uneton yö ja olihan sillä tarkoituksensa: pelargoniat pääsivät suojaan yöpakkasilta.
Ehkä sinäkin käytät huoneen sisä- tai välikatto nimeä laipiosta. Minä puolestani en tiennyt laivan rakenteiden laipiota.
PoistaTuntoja tekstissä kertoilin ja mitä kaikkea sitä yöllä tuleekin mieleen. Nyt pelastin pelakuuni varmalta tuholta. Jos olisin siirtänyt ne jo illalla vajaan, olisi yksi huoli ollut unta vatvoessa vähempänä. Kyllä minä säätiedot tarkistin ja meidän seudulle oli luvassa nollaa, mutta aina pakkasta on enemmän, nytkin -1.5.
Aikamoisia öitä, kun ei Uni tule. Ja siitä sitten heti kalaan...
VastaaPoistaOnneksi sait kukat turvaan. Tuo kanniskelu on kyllä rasittavaa. Minä istutin mökille joitain pelakuita yms ja lähtöni jälkeen oli muutama yö palkalla. Nyt kun tulin tänne taas, niin kaikki ovat ihan kunnossa.
Ainakin tuntuu, että pituutta valvotuille öille kertyy rutkasti. Kalalle lähtö ei ollut vaikeaa, mutta aamupalan jälkeen iski väsy.
PoistaIlman muuta kukat olisi paleltuneet, nyt ne voivat hyvin. Ensi viikolla siirrän pelakuuni kylmiksi päiviksi ja hallaöiksi tupaan. Kun tänne luvataan +2 tai jopa +3. saattaa silti olla aina parin parinkin asteen hallaa.
Sinun kukkasillasi on lämpimämmät olosuhteet.
...että sellainen yö. Onneksi pelakuut pääsivät turvaan. Oli hyvä ostos ja tosi halpa. Hauskasti annoit pelargonioille nimet!
VastaaPoistaLaipio on tuttu sana, vaikka en sitä aktiivisesti käytäkään.
Meillä pidetään kaikki ikkunat yötä päivää sillä tavalla auki, ettei niitä peitetä. Näin kevätkesällä aurinko jää vielä paistamaan ikkunasta suoraan silmiini, kun käyn nukkumaan 21.15, mutta eipä se minua haittaa. Nukahdan saman tien. Yöllä yleensä nukun, koska herään varhain. Jos joskus on vähän valvottanut, olen vain mietiskellyt peiton alla.
Sattuu noita silloin tällöin, mutta hyvin osui tällä kertaa, sillä ilmeisesti pelastin pelakuuni. Juu, nimet kukillani on, kerron joskus, kun uskon jo, ettei halla vie niitä.
PoistaSamaan malliin täälläkin. Meillä ei ole yhdessäkään ikkunassa verhoja ollenkaan. Rullaverho makkarissa, sen vedän ikkunan eteen näihin aikoihin, kun päivä vain jatkuu vaihtuakseen uuteen.
Minun yövalvominen ei ole mikään uusi juttu, mutta en siihen koskaan tosiaan totu. Joskus saatoin talvisaikaan kolata lumet, leipoakin pikku tunneilla.
Luin kommentit ja vastauksesi niihin vasta kirjoitettuani omani. Meilläkään ei ole ikkunoiden edessä verhoja, ja nautin, kun voi seurata valoa, hämärää ja pimeyttä sängystä käsin. Luulen, että unettomuudessa on olennaista siihen suhtautuminen. Tuollainen Sinun kaltainen myönteinen asenne on hyvä. Kuulin aikoinaan naisesta, joka rupesi yövalvomiset käyttämään runojen kirjoittamiseen. Hänellä oli paksu vihko otsikolla "Yönkuningattaren runoja", johon hän öisin kirjoitteli. Hänellä oli sääntö, että vain öisin sai tehdä sitä.
PoistaVaikka minä pidän kaamoksen hämäryydestä, pidän myös yöttömän yön valosta. En anna valvotun yön tulla stressiksi.
PoistaKiitos, kun kerroit naisesta, joka öisin valvoessaan kirjoitti runoja. Hassua, mutta minäkin teen monesti niin. Kirjoitan nimenomaan lyijykynällä ruutuvihkoon pikku tarinoita, myös runoja. Jotkut eivät tunnu enää aamulla niin hyviltä, kuin kirjoittaessani kuvittelin.
Mainio tulkinta unettomasta yöstä mutta huh pelastitpa sen ansiosta pelakuusi. Ne oksanreiät ja maaliläiskät tulee kyllä tutuiksi tuollaisina öinä!
VastaaPoistaMinä kiroan taas tätä valoisuutta joka vain lisääntyy vielä jonkin aikaa. ..ja kyllä, on sääntöjen mukainen pimennysrullaverho...
Juu, kyllä tulee laipion kuviot tutuksi valvottujen öiden myötä.
PoistaPelakuut tosiaan pelastuivat ja voivat hyvin, eli tuon yön valvominen ei mennyt hukkaan.
Yleensä kesäöiden valoisuus ei haittaa minua, silti ajattelin hankkia pimennysverhon ja kokeilla tepsiikö se minulla.
Myötämielisesti ja levollisesti kuvattu yö. Kuvittelisin, että kalareissullakaan ei väsyttänyt vaan nautit. Lapsena lähdin isän kanssa katiskoille ja verkoille aamulla kuudelta. Ensin noin viisi kilometriä pyörällä rantaan aamuraikkaassa ilmassa ja sitten veneeseen. Saaliin kanssa takaisin kotiin tyytyväisenä.
VastaaPoistaNämä kertomuksesi ovat niin hienoja. Ja samalla ne herättävät omia muistoja.
Kiitos! Oikein ajattelit, kalareissulla ei väsyttänyt. Tyyni järvenpinta ja auringonsilta vedessä näyttivät kauniilta.
PoistaSinun matkasi järvelle huomattavasti pidempi, mitä minun. Hienoja muistoja lapsuudestasi. Jäin nyt itsekin muistelemaan, kuinka myös minä pääsin jo alle kouluikäisenä isäni enon matkassa kalalle. Eno oli minulle kuin pappa.
Onnekasta pelargonioillesi tuo huonosti nukuttu yö! Toivottavasti suurin osa touhuista tapahtuu kuitenkin päiväsaikaan:)
VastaaPoistaJuu, plussalle jäi valvotusta yöstä juuri pelakuut. Yleensä sentään olen päiväihminen, mutta joskus käy toisin päin.
PoistaJoskus uni ei vaan millään tule, mutta onneksi se on yleensä ohimenevää. Hyvin kävi pelakuitten. Ehkä ne kuiskivat pihasta sinulle, että niiden pieniä varpaita paleltaa ja odottivat, että veisit ne suojaan ja sen takia uni vältteli sinua.
VastaaPoistaNäin se on ja jos monta yötä perätysten menisi valvomiseksi, niin se vasta olisi paha.
PoistaNyt kukkaset voivat hyvin ja joutuivat eilen illalla jo sisätiloihin muutamaksi vuorokaudeksi, kun on niin kylmää. Päivisi nippa nappa +7 ja yöllä nollaa tai pakkasen puolella hiukan.
Kirjoitat kiinnostavasti, odotan lisää!
VastaaPoistaKiitos. Olen hidas postauksissani, mutta joskus tulee taas uutta.
PoistaNyt on täysikuu 28 toukokuuta ja seison varmaakin taas ikkunassani katsomassa tulevana yönä. Ihana tähtitaivas. Yksi kirkas valo ylhäällä aina näkyy. Kymmenen jälkeen eilen illalla tuli kaksi peuraa nautiskelemaan puutarhan antimista, eikä välittäneet että koputin ikkunaan. Saa nähdä mikä kasvi on nyt poissa, pitäähän niidenkin aterioida
VastaaPoistaTaita olla täysikuu vasta sunnuntaina, vai katsoinkohan väärästä kuukaudesta. Minun ikkunaani ei kuu näy näin kesällä, on aivan liian valoisaa.
PoistaNapsivatko peurat sinun kesäkukistasi nuput vai koko kukat? Minun pihaani tulevat kohta porot, kunhan ovat vasoneet. Verkotin hunajamarjapensaani, ettei käy niin kuin viime kesänä, jolloin söivät kaikki uudet kasvut . Nyt ei ole sinisiä orvokkejakaan, ne ovat porojen suosikkeja.
Preciosas las plantas. Aprovechaste bien la noche de insomnio, para resguardarlas del frío. Así seguirán creciendo.
VastaaPoistaBuen fin de semana.
Un abrazo.
PoistaGracias, salvé mis flores del frío.
Hoy están bien, a pesar de que todavía hace frío. En mayo solo hubo unos pocos días y noches cálidas.