tiistai 6. lokakuuta 2026

Mystinen korpimetsä

Samaan tahtiin, mitä iltahämärä syvenee, kiirehdin kulkuani, etten eksyisi. Vuodenkierto syksyyn on pitkällä, hämärästä pimeään vain hetki. Korvessa liikkujan pitää se huomioida, ettei päätyisi metsänpeittoon ja säikähtäisi pahanpäiväisesti.

Korpimetsät muuttuvat ennen pimeää velmuiksi.  Poluille ilmestyy kuin tyhjästä lisää juuria, kantoja, kiviä, kuoppia. Puiden joukossa vilahtelee mitä eriskummallisemman muotoista näkymää, mikä valon vähetessä alkaa elää. Aina jonkun lahopölkyn takaa tai oksankolosta kurkistaa silmäpari, jonka auringon viimeinen säde paljastaa.

Kuusten naavaparrat hamuavat olkapäitäni. En huomannut ajoissa hämähäkin ansaverkkoakaan. Haroin sitä tovin naamaltani ja supisen anteeksipyynnön kutojalle.

Uskon, etten ollut yksin metsässä, vaan moni silmäpari seurasi liikkumistani, eikä kellään pahoja mielessä.

                                                                                 ♥

Krapu 41/26, kuva-aihe. Krapukirjoittamista emännöivät SusuPetal, sekä Cara

Tämän viikon aiheena on Caran valitsema alla oleva kuva 

22 kommenttia:

  1. Aivan varmasti kulkijaa seuraa illan hämärtyessä metsän asukkaiden silmäparit. Siellä on pienempää mönkijää ja puun takaa kurkkivaa isompaa otusta. Mutta kaikki ovat hyväntahtoisia vaikka kulkija saattaa säikähtää silmien paljoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ollaan samoilla aatoksin - meitä seurataan pimeän turvin varsin hyvin.

      Poista
  2. Hämärän tullen saapuvat näkyviin kaikki päivänvalossa näkymättömänä eläjät. Onneksi niillä ei ole pahat mielessä, vaikka toisinaan asettavat juuria jalkojen eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämärän tullen siitä saa suojaa, ja jotkut eläimet ovat hyviä pimeässä näkijöitä. Minä en kuulu siihen joukkoon, mutta en pimeää pelkääkään. Eihän pimeässä kukaan näe pahoja tehdä.

      Poista
  3. Voi miten hienosti kerrot metsässä liikkumisesta, korvessa kulkemisesta illan saapuessa. Ja nuo silmäparit <3 <3 <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on totta, pimeässä näkee kiiluvat silmät, vaikkei mitään muuta.

      Poista
  4. Kauniisti kerroit metsän elämän, sellaista se juuri on. 🥰

    VastaaPoista
  5. Tutussa metsässä hämärä voi olla hieno kokemus, tuntemattomassa eksymisen ja metsänpeiton pelko nostaa adrenaliinia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin. Tutun metsän pieni hämärä on mukava hetki. Vain silloin kokisin tuntemattomassa metsässä retkelläni pimeän, mikäli pilvi pimentäisi kuun valon ja itse sammuttaisin otsalamppuni. Juu. metsänpeittoon saattaa joutu päiväsaikaankin.

      Poista
  6. Kyllä siellä pimeässä kaikenlaista pikkuväkeä viihtyy.

    VastaaPoista
  7. Sinulla on Luonnossa ehtymättömästi materiaalia ja ideoita näihin kauniisiin kirjoituksiisi. Metsänpeitto, sää muuttuu velmuksi... -)

    VastaaPoista
  8. Tarinastasi huokuu syvä luonnon tuntemus ja rakkaus sekä luonnon rytmissä eläminen. Kauniisti kirjoitettu, luontoa kunnioittaen. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Totta, luonto on minulle tärkeä, asunkin liki metsässä.

      Poista
  9. Bravo superbe blog
    Bonne journée
    https://lou554.blogspot.com/

    VastaaPoista
  10. Syksyisin hämärä vaihtuu pimeäksi tosi nopeasti ja pimeys on todella pimeää. Nautin pimeydestä, kunhan vaan ei ole pelkoa, että eksyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, tykkään hämärästä, en ehkä niin pimeällä liikkumisesta. Kohta jo oottelen ensilumia. Joskus sataa lokakuun puolella, Lumi antaa kivan säväyksen häräryyteen.

      Poista