Ei kevään merkkejä Karsikonperällä. Ei, vaikka kesäaikaankin onkin siirrytty. Raskaat pilvet ovat pyyhkineet tänään Kärryvaaran rinteitä. Luntakin tupruttanut pitkin päivää. Vesikeli ei ole, vaikkakin lämpöasteita.
Viikolla oli täydellinen kevättalven sää. Selkeitä aamuja pakkasyön jälkeen. Huurtuneet puut ja säihkyvä hanki houkuttivat varhain liikkeelle. Tein omat jäljet, jotka ristelivät välillä ketun polun poikki. Joskus ylitin jäniksen kulkureitin. Katselin riekkojen "harakanvarvaskuvioita" pajupuskien ympärillä.
Lumikengillä oli helppo liikkua. Latu jouti edetä tyhjänä. Minua ei houkuttanut moottirikelkan reittikään, mutten myöskään olisi raaskinut rikkoa hangen pintaa.
Ihastuttava suo ja känkkäräpuut kauniita kimalteissaan, eikä hangelta säihkettä puuttunut. Tämmöinen oli aamujen aamu, josta lähtee päivä aina loistavasti käyntiin.
*
Kävikö virpojia? Tänne meille eivät osanneet tulla. Eipä silti, ehdin jo eilen syödä kaikki pikku suklaamunat, joita olin virpojille varannut. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt. Luulen, etten ikinä opi.
