Kevääntulo hidasta

                                                                                                                                      kuva:14.04.20

Miten kevät tulee Karsikonperälle? Ja tuleeko milloin?

Ehkä ryminällä parissa päivässä, kun on aika. Niin on joskus käynyt. Tai vaihtoehtoisesti lumi vitkuttelee pitkälle toukokuun puolella, saattaa piisata kesäkuulle asti.
Turhaa on arvailla. Varsinkin, kun parhaillaan sataa lisää lunta.

Minä kirjoitan yhä talvesta ja laitan lumikuvia.
Tylsää teistä, jotka touhuatte jo siementilausten ja taimikasvatusten kanssa. Teette aamuisia tilannekatsauksia puutarhaan ilahtuen jokaisesta uudesta kukkijasta.

                                                                                                                           kuva 17.04.20 

Niin tai näin, vastaan on otettava, mitä ylhäältä annetaan, mutta lumipoluilta kaipaan jo hieman  lumettomaan maastoon.
Auraamaton tie ei ole miellyttävää jalan alla. Autolla just ja just pääsee kuvausretkelle, huoli vain  sydänalassa, jos vastaan tulisi auto, miten pitkän matkaa joutuu peruuttamaan ja kumpi peruuttaa.
No, minä en aja, minulla on kuljettaja, mutta pehmeät vallin reunat ovat arvaamattomia.

                                                                                                                    kuva:14.04.20

Pääsiäismaanantain lumiannos jäi suurelta osin kolaamatta. Vain pikkuruisen polun viitsin lapioida portaalta pihatielle. 

Märkä lumi jumittui lapioon, eikä suostunut lentämään vallin yli tai rehellisemmin minun voimani lapion varessa eivät riittäneet.

                                                                                                                   kuva:14.04.20

Pihan puolelta ikkunat ovat piilossa ja katolle on kertynyt uudelleen pelottavan paljon lunta. Auringon voima ei ole toistaiseksi saanut kinoksia matalimmiksi, mutta jotain tapahtuu, sillä päivisin ränneistä kuuluu lirinää ja joitakin jääpuikkoja näkyy peltikatoilta valuvien lumimassojen reunoilta.

                                                                                                                              kuva 13.04.20

Kuka on ollut hankikävelyllä?

Autan sen verran, ettei ainakaan hän.  Tämä kulkuri oli reissullaan ja tuli ladulla vastaan ilman suksia.

Vapun kynnyksellä

Ei näy vihreää, ei maassa, ei lehtipuissa. Ei ole kukassa kevään varhaisimmatkaan kukkijat. Ei hangen alta törrötä vielä mitään.
Niin on käynyt, ettei huhtikuu pystynyt meidän lumia pois humauttamaan. Hyvät hiihtokelit jatkuvat ja suunnitelmissa on vappuhiihto.
Nautin näistä aurinkoisista kevätpäivistä siinä missä porotkin. Minulla pipo ja kauluri tekevät rusketusrajaa naamaan. Poroilla kasvavat sarvet vauhdilla.

Olin vakaasti ajatellut, etten tämän talven lumista enää kirjoita, mutta muutan mieleni.

Saimme ystäviltä sporttisen kutsun Lapin hangille ja rinteisiin. Tietysti alettiin pakata autoon suksia laidasta laitaan, myös lumikengät. Vaikka kotinurkillakin on latuja ja laskettelurinteitä ihan riittävästi, luntakin vähintään saman verran, mitä Lapissa, silti hienoa lähteä verestämään monien takavuosien muistoja. Silloin oltiin nuoria ja niin innostuneita ahmimaan latukilometrejä ja viilettämään rinteitä. Niistä ajoista on kauan, mutta muisteleminen on äärettömän mukavaa.

Talvella olin jo aikeissa myydä lasketteluvälineeni.  Onneksi en kuitenkaan, sillä nyt rohkenin pistämään laskettelutamineet ylleni ja kiipeämään kabinilla ylös ja tulemaan omin avuin alas, jopa useamman kerran. Laskettelu jännitti pitkän tauon jälkeen.

Huikeaa oli joskus 90-luvun lopulla kiivetä suksilla Pirunkuru. Se nousu on ollut itselleni haaste ja samalla haave. Vaikka suksilla haave on toteutunut, niin tunsin edelleen vetoa kuruun. Toivoin jälleen pääseväni puurajan yläpuolelle ihailemaan eteen avautuvaa maisemaa. Toivoin pääseväni taas rehkimään joko lumikengillä tai kävellen.

Edelleen Pirunkuru on nimensä ja kokemisen veroinen. Ei sinne kevyesti loikkaamalla pääse, töitä joutuu tekemään hartiavoimin ja matkan varrella tekee mieli pitää tuumaustaukoja. Useammin, kuin kerran.

Nyt kiivettiin kävellen.  Varsinaista latua tai lumikenkäreittiä Pirunkurun nousuun ei ole merkitty, mutta helposti "tie" löytyy, siksi moni kulkija on sinne jälkeä tallannut.

Lumikenkiä ei tavinnut Kuertunturin lumikenkäreitilläkään.Yöpakkanen oli hoitanut hangen niin kovaksi, että sauvakävellen nousu tunturin laelle lähes 450 metrin korkeuteen onnistui. Ei tietysti ilman paidan selkämyksen kastumista, mutta muuten helposti.

Tunturissa tuntee Lapin lumon. On sitten talvi tai kesä, syksy tai kevät, se lumo on viettelevä aina. Kaamos on kaunis. Tykkypuut ja revontulet sykähdyttävät. Yötön yö on täynnä käsittämätöntä taikaa, eikä värikylläinen ruskakaan jätä kylmäksi. Lapilla on aina tarjottavana silmän ja -sielunravintoa ja tälle tarjonnalle altistuu huomaamattaan.

On huimaavaa seisoa Kuertunturin huipulla ja katsella eteen avautuvaa maisemaa, joka kylpi auringonvalossa. Häikäisi.
Minulta olivat jääneet pahuksen aurinkolasit kotiin.

Talven on aika luovuttaa

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Sanoo Saarnaaja. Vihdoin rupeaa tuntumaan, että tämän talven aika olisi vähissä Koillismaallakin. Olisi aika luovuttaa valtikka keväälle.

Joki sinnittelee vapaaksi jääpeitostaan. Enää ei hiihtäjä rohkene sujutella jään poikki virran toiselle puolen. Joutsenet siellä sulassa jo uivat ja nousevat kävelemään välillä jäälle. Ovat melko vasta tutulle joelleen tulleet. Suksieni rahina säikytti ne tiehensä. Harmittelin, kun en huomannut lähestyä varovaisemmin.

Nyt kantaa hanki ja sitä riittää hiihtämiseen loistavasti. Aamusta on päivä pitkä. Tuo sanonta pitää hyvin paikkansa. Myös tänään, sillä hiihtämään tuli lähdettyä varhain ja liikuntarupeaman jälkeen on vielä kokonainen päivä.

 Ennen kukonlaulua en ollut liikkeellä. Kyllä aurinko oli kiivennyt jo korkealle, mutta pilviverho esteli sitä näyttäytymästä.
Karsikkokankaan rinne sai puseron selkämyksen kostumaan, sen verran oli napakkaa nousua. Alaspäin en rohjennut antaa suksille vapaata lupaa vauhtiin, ties mistä olisi itsensä löytänyt.  Etenin varovasti.
Pysähtelin ja kuvasin.
Jyrkimmissä kohden otin sukset kiltisti kainaloon ja kävelin. Tuntui turvallisemmalta. Helpompaa kankailla oli nyt kantavan hangen aikana liikkuminen, mitä kesällä marjastaessa.

Talvi mallia 2015 yrittää pistää väkisin kampoihin kevään tulolle. Sinnittelee ja sai kun saikin aikaan vihdoin yöpakkaset  Viikkoja ehdin niitä odottaa ja lopulta luovutin. Suksetkin joutivat kesäteloille, vaan toisin kävi.

Vaikka aamu oli vaisun harmaa ja vaarat osittain pilviverhon piilossa, silti luminen maailma näytti houkuttelevalta. Halusin käydä tervehtimässä jokea. Katsomassa kesäistä kalapaikkaani Juurikkanivan alla. Oli upeaa antaa silmän vaellella pitkin valkoista Kopistuksen suota ja nousta Kärryvaaran huipulle. Kun kuva tuli tallennettua aivosopukoihin, lykkäsin sukset vauhtiin.

Tien yli en viitsi hiihtää. Parempi napata sukset kainaloon.

Ei aamu pitemmän päälle harmaa ollut. Tosin välillä satoi ripauksen luntakin, vähän mannaryynien sorttista ja sen päälle näkyi aurinko.
Orava tykkäsi tulleensa häirityksi suksijoiden lähestyessä pihaa. Äänteli ensin pahantuulisesti vispaten häntäänsä. Jäin sitä vain jututtamaan, niin mokoma lähti lentoon. Nippa nappa sen liito onnistui, ettei mätkähtänyt maahan.

Talven olisi aika luovuttaa valtikkansa, mutta näyttää kyllä sille, että vappuna hiihtelen.

Raapaleen verran sanoja

Ei kevään merkkejä Karsikonperällä. Ei, vaikka kesäaikaankin onkin siirrytty. Raskaat pilvet ovat pyyhkineet tänään Kärryvaaran rinteitä. Luntakin tupruttanut pitkin päivää. Vesikeli ei ole, vaikkakin lämpöasteita.

 Viikolla oli täydellinen kevättalven sää. Selkeitä aamuja pakkasyön jälkeen. Huurtuneet puut ja säihkyvä hanki houkuttivat varhain liikkeelle. Tein omat jäljet, jotka ristelivät välillä ketun polun poikki. Joskus ylitin jäniksen kulkureitin. Katselin riekkojen "harakanvarvaskuvioita" pajupuskien ympärillä.

Lumikengillä oli helppo liikkua. Latu jouti edetä tyhjänä. Minua ei houkuttanut moottirikelkan reittikään, mutten myöskään olisi raaskinut rikkoa hangen pintaa.

Ihastuttava suo ja känkkäräpuut kauniita kimalteissaan, eikä hangelta säihkettä puuttunut. Tämmöinen oli aamujen aamu, josta lähtee päivä aina loistavasti käyntiin.

                                                                       *

Hyvää pääsiäisviikkoa.
Kävikö virpojia? Tänne meille eivät osanneet tulla. Eipä silti, ehdin jo eilen syödä kaikki pikku suklaamunat, joita olin virpojille varannut. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt. Luulen, etten ikinä opi.