Kun yritin saada unta uudestaan, en tahtonut onnistua. Sulkiessani silmät tiesin vahvasti tähden olemassaolon ja pakostakin vilkaisin sitä uudestaan ja uudestaan. Ei auttanut edes kyljen kääntäminen. Tunsin vain sen tuikkeen seljässäni. Joku viesti sillä minulle oli, kun tunkeutui noin ajatuksiini. Lopulta luovutin ja ryhdyin seurustelemaan sen kanssa. Sen tuikkeen myötä lähetin lämpimät joulutervehdykseni edesmenneille rakkailleni. Kirjoittamani vanha runonenkin muistui yöllä mieleen.
Selkeänä yönä minä katselen
usvaisen Linnunradan
halkovan taivaankantta.
Tähtiä tuijotellessa
lähetän ikävöivän
ajatuksen luoksesi tähtisumuun,
jonka kirkkaimmalla tähdellä
uskon sinunkin muistavan minua.
Tähti johdatti minut myös jouluun. Ajattelin Beetlehemin tähteä. Onkohan minun tähteni se sama, joka aikoinaan näytti itäisenmaan tietäjille tietä vastasyntyneen Jeesuksen seimen luo? Kertasin mielessäni joulun tapahtumia Beetlehemissä ja vasta näkemääni joulukuvaelmaa lapsenlapseni koulun joulujuhlassa. Siinä oli kedolla lauma lampaita, (lapset seljässään lampaantaljat) oli paimenia sauvoineen, oli enkeleitä hohtavin siivin, oli Maria ja Joosef. Oli myös kaunis tähti. Kuvaelma oli vaikuttava, varsinkin lopussa, kun Maria lauloi " Taivas sylissäni" herkisti mukanaolijat. Minun jouluni alkoi tuosta illasta.
Vielä neljä yötä jouluun. Mielestäni parasta aikaa juuri nämä joulunaluspäivät. Tänään ajattelin löytää jostakin kuvattavakseni poroja. Pelkään pahoin, etteivät vaan kaikki olisi jo varattuina Joulupukille. Lopuksi - leppoisia, piparintuoksuisia, joululaulujen sävyttämiä päiviä teille kaikille.
