Marraskuun selätys 04.11.20

Aamun aktiviteetti metsässä. Parituntinen riittää vallan mainiosti tässä kuntosalissa ja marraskuu selättyy hyödyllisesti.

Lepiksen Marraskuun selätystä -haaste

Marraskuu selätys 02.11.20

Jumppaa, jumppaa tyttönen, 

huomenna voisit pinnata.

Tyttö jumppas, jumppas vaan,

kun pinnata ei voinutkaan.

♫

Marraskuun selätys on hyvässä vireessä Karsikonperälläkin.  Muistui mieleen pallon kanssa venytellessäni  Tanhuvaaran Liikuntaopistolta v.1968  tsemppirallatus.

Hyi sentään, en tietenkään ajatellut nyt ruveta pinnaamaan. 

Lepis haastaa marraskuun selätykseen -How to survive November. mustavalkoisesti.

Rekkamies

 Rekkamies

Täyspitkä rekka paahtaa valtatiellä yötä myöten. Sateinen tie kiiltää ja kopissa raikuu räväkkä poppi. Äkkiä rahtari havaitsee jotain ajoradalla. Hänelle valkenee heti karmaiseva todellisuus. Musta mytty on ihminen!

Kuljettajan kädet pusertuvat ratin ympärille ja sydän hakkaa kuollakseen. Äkkijarrutus ei ole mahdollista. Raskas ajoneuvo ei pysähtyisi riittävän nopeasti ja perävaunu alkaisi kenties heittelehtiä.

-Piru vie, siunaa ittes, pidä nuppis ainakin matalalla! Rahtari karjuu ja ajaa jarruttamatta.

Tutisevin polvin kuski palaa yliajamansa uhrin luo. Kumartuu katsomaan, miten kävi. Yliajettu on kuitenkin voimansa tunnossa ja vahvasti humaltuneena örveltää tajuamatta olla kiitollinen rahtarin kylmäpäisyydestä.

-Murhaaja! Kortti ainaski tollaselta pois!

Sama rähinä jatkuu poliisiautossakin.

♥

Krapu 45, sanat: murhaaja, todellisuus, kumartua. Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa, jonne voit myös linkittää oman krapusi.

♥

                             ( Tietysti tämmöinenkin saattaa joskus yllättää halutessaan kyytiin!)

 

Kesä Karsikonperällä

Mikä olisi mukavampaa sadepäivän hupia,  kuin muistella mennyttä kesää.  Se todella herättää monenlaiseia muistoja. Ikävimpiä en viitsi ruveta kuvaamaan - ne ovat koronan tekosia.

Haaste tupsahti minulle Anitan  Hiking in Norway- blogista. Kiitos hänelle.

Kun kesä vihdoin Karsikonperälle tuli, se eteni vauhdikkaasti.  Lunta näkyi monin paikoin vielä kesäkuussa ja osa kalavesistä oli tällöin jäässä. Joki tulvavesissään ja rantoja myötäillen sai rentukat nopeasti kukkimaan.

Minulla ei ole talviuintipaikkaa ja vasta juhannuksen seudussa pulahdin ensimmäisen kerran uimaan. Kyllä se oli kylmä kylpy.

Viime kesä oli kaunis. 

Eritoten kesäkuu. kun kaikkialla kukki. Tuomi tuoksui, tupasvilla muutti suot ja rämeet kukkakedoiksi. Runsas hillankukinta pisti toivomaan hyvää marjakesää. Osittain niin kävikin.

Ehkä huijaan, jos alan kirkkain silmin väittämään kesän olleen aina  aurinkoinen ja lämmin. Heinäkuussa saatiin sateita riittävästi.

Kalastamaan saattoi lähteä sateen pitäessä taukoa. Kalasaaliit jäivät liian usein pieniksi, mutta kuitenkin soppakalat kotiin tuomisina.

Mitä olisi minun kesäni ilman retkiä? 

Täytyy kesän olla muutakin, kuin mato-ongella kököttämistä tai pihakeinussa kiikuttelua.  Aika ajoin poluille tulee sellainen halu, että reppu on pakattava ja lähdettävä.

Lähiseudulla liikkuessa on kiinnostavaa tutustua menneeseen. Muutenkin, kun vain tarinoissa. Syrjässä asutuksesta olevat rakennusten lahoavat hirret kertovat jonkun joskus olleen paikalla.

Esim. täällä ovat olleet venäläiset sotavangit metsätöissä paikkakuntalaisten kanssa. En voinut välttyä ajatukselta, miten ovat selvinneet hengissä 40 asteen pakkasissa, heikolla ravinnolla ja päivisin hikeen asti kastuneissa vaatteissa? Eivät kaikki selvinneetkään.

Epävarmaa on myös pikkuisen vasan selviäminen liikenteen jaloissa. Poloinen eksytetty emostaan ja surkeana inumassa maantiellä.  Minä porojen suurena ystävänä kannoin pitkän aikaa huolta tästä porovauvelista.

Kunpa olisi pysynyt tiiviisti emon lähellä!  

Poroilla on räkkäaikana kiusalliset oltavat. Kaiken maailman mäkäräisiä ja paarmoja on sakeanaan niiden kimpussa ja kutiaa, kun vanha karva on vaihtumassa  uuteen.

Vaan tuo eläin kaunistuu syksyyn mennessä! 

Uusi kiiltävä karva ja kiloja kertymässä rutkasti lisää. Mielelläni niitä katselen käsi poskella ikkunan takaa vaikkapa päiväkahvia juodessani. Mukavaa sekin, että auttavat  minua ruohonleikkuussa. 

Kesä meni nopeaan. 

Rakennusprojektina oli pihapatio. 

Syy siihen oli idea saada keinu ylös hiekasta. Mielessä kävi keinun vanhan maalipinnan raaputus, mutta onneksi unohtui. Keinu saa olla juuri tuollainen, kun on.  

Oli ihanasti monta lämmintä hetkeä istahtaa keinuun  jätskitötterön kanssa tai ilman.

Kesäkukkasista alan saada näppyjä! Olen useana kevättalvena sopinut itseni kanssa, ettei enää kesäkukkasia ruukkuihin, ei minkäänlaisiin. Siinä on vain se vaiva, että ostan tai kylvän ja istutan. Eivät kunnolla ehdi kukkimaan, kun ensimmäinen halla ne vie. 

Poroille kukkani eivät kelpaa.  Ei edes yrtit ole niiden makuun.

Nuku yö ulkona-kampanja elokuun lopussa on jonkinlainen piste kesälle, vaikka paljon kesäisiä päiviä on ollut syksylläkin. 

Ja nyt ollaan talven kynnyksellä. Ja taas tuntuu talventulo olevan nihkeää. Meidän 20 sentin lumet ovat sulaneet vesisateeseen.

♥

Tämä haastejuttu Kevään ja kesän muistojen kertomisesta on alkuaan lähtenyt  Lappalainen etelässä-blogista. Minut kutsui mukaan Anita, joka kertoo kuulumisiaan Hiking in Norway.

Napatkaa haaste mukaanne, ken vain innostuu. Itse innostuin kuuntelemaan sadetta ja etsimään kesäkuvia. Kevään jätin poius, sillä olisin löytänyt vain lumikuvia!

Korvasärky

Korvasärky

Korvasärky äityy pahaksi. Jopa niin, että korvakäytävät muurautuvat umpeen. Ella ei kuule mitään. Ei luontoääniä, ei liikenteen melua, ei puhetta.

On pakko mennä lääkäriin. Nolottaa, sillä hän tietää tulehduksen olevan omaa syytään. Miten höpöä tekeekään kaivaa tulitikulla kutisevia korvakäytäviä!

Ellaa ällöttää lääkelitkujen haju niin, että oksennus tekee tuloaan terveyskeskuslääkärin yrittäessä penslata korvia. Niihin ei meinaa mahtua suosiolla mitään ja työn kestäessä Ella käy levottomaksi.

Potilasta on kehotettu pysymään paikallaan, mutta komento ei tehoa kuuroon. Lopulta hoitaja kirjoittaa paperille. - Korvia imetään, koeta pysyä liikkumatta.

Lähtiessään Ella saa antibioottireseptin ja ohjeistuksen -Korvia ei kaivella tulitikulla, eikä mielellään kyynärpäätä pienemmillä instrumentillakaan!!!

                                                                     ♥

Krapu 44, sanat; käytävä, oksennus, komento.  Sisällä nämä kolme sanaa sadansanan tarinaan, otsikko mukaanluettuna. Sanoja voi taivuttaa. Linkitä krapusi Susupetalin blogiin.

Moottorisahamarina

Moottorisahamarina

Nainen viskaa pöydälle mainoslehtisiä. Tietysti päällimmäiseksi rautakaupan mainokset, sillä häntä haluttaa ostaa itselleen moottorisaha.

Nainen ottaa saha-asian myös välittömästi puheeksi, vaikka uskoo tietävänsä miehen mielipiteen. Ehkei perusteluksi riitä, että siskolla on oma moottorisaha, jolla paiskii töitä. Lähetti jopa metsurikuvan itsestään sahan kanssa!

Mies vaikenee diplomaattisesti.  

Nainen on viimeksi kolme syksyä sitten karsinut puita. Silloin kirveellä ja vesurilla. Moottorisahaan koskenut vain sen verran, mitä siirtänyt varastossa paikasta toiseen.

Aamulla mies lykkää sahansa naisen kuljetettavaksi ja valitsee itselleen kirveet ja tukkisakset. Päinvastoin, kuin aiempina aamuina.

Nainen on mielessään kiitollinen, kun työt alkavat metsässä entiseen malliin, eikä moottorisahaa oteta millään muotoa puheeksi.

                                                                 ♥

 Krapu 43, sanat: kolme, kiitollinen, ostaa. Susupatalin blogissa lisää krapukirjoittamisesta ja sinne voit myös linkittää oman krapusi

Apostolinkyytiläinen

Apostolinkyytiläinen

Ruskaretkeläisillä lipsahtaa riidoiksi. Niin pahasti, että nainen vaatii auton pysäyttämistä. Kuljettaja suostuu ja Helinä pomppaa tienpenkalle.  Niine hyvineen auto jatkaa matkaa.

Helkkari, käsilaukku ja puhelin jäivät!

Entä nyt, Helinä? Omatunto pyrkii peliin, mutta Helinä vaientaa sen.

Kuluu tunti, toinenkin. Naisen kiukku lauhtuu sitä mukaa, kun jalat väsyvät ja iltahämärä painaa päälle.

Sitten, pienen matkaa tiestä häämöttää jonkinlainen asunto. Taitaa olla asumaton röttelö. Väsynyt Helinä menee muitta mutkitta avoimesta ovesta sisälle. Myöntää toki rehellisesti itselleen, että pelkää vähän. Väsymys on kuitenkin tällä kertaa pelkoa voimakkaampi tunne ja Helinä rojahtaa sängylle.

-Huomenta, maistuuko Lumikille kahvitilkka? Nauresklee aamulla parrakas Jörrikkä kahvia keittäessään.

                                                                      

♥

Krapuja, krapuja, sadan sanan tarinoita. Vk.42 annetut sanat asunto, rehellinen, pelätä. LInkitä oma krapusi SusuPetalin blogiin