Kylmä kylpy

 

 Kylmä kylpy

 Olin lumikenkäretkelläni siirtymässä tammukkaojan toisella puolen, kun vanhan sillan tukikaide irtosi. En ehtinyt reagoida tilanteeseen tarpeeksi nopeasti, vaan pyllähdin ojaan.

 Kylpy oli kylmä. Haukoin henkeäni jäähileiden seassa. 

Ensimmäinen ajatus oli saada lumikengät jaloistani ja viskatuksi penkalle. Ehjäksi jääneelle siltapuulle oli kipuaminen vettä valuvissa vaatteissa tuskainen juttu. En tohtinut nousta pystyyn ollenkaan, vaan etenin maalle konttaamalla.

 Saappaista ja villapaidasta valui vettä koko ajan, enkä edes yrittänyt pikku pakkasessa ruveta riisumaan ja kiertämään vaatteita kuivemmiksi. Oikeastaan iholla ei enää tuntunutkaan niin kylmältä, silti kiirehdin liikkeelle.

 Lähes jääpuikkona ehdin ajoissa kotiin sulattelemaan itseäni. Totesin, ettei tammukan talvimaailma ole ollenkaan minun mieleeni.

 ♥

Krapu 37. vihjeenä tähän krapukirjoitukseen on annettu alla oleva kuva. Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Jäitä hattuun

 

Jäitä hattuun

 -Hemmetin tangoaskeleet!

Amaalia noituu, kun kupsahtaa persuksilleen polulla. Oli liian innokas kokeilemaan tanssikurssilla oppimaansa.

Pyllähdys sattuu hänen ottaessaan hidasta askelta taaksepäin. Kengänkanta napsahtaa männynjuuriin ja lento oli nopea.

 Amaalia tunnustelee jäseniään. Jokseenkin kunnossa, mutta toiseen nilkkaan sattuu. Harmittaa, sillä nopeasti turpoavan nilkan kanssa ei huomenna tanssitunnille mennä.

Amaalian täytyy kuitenkin todeta, ettei kuperkeikka oikeastaan vahinko ollut. Pikemminkin polulla koikkelehtijalle odotettavissa, niin tavattoman tapaturma-altis hän on.

 Amaalia linkkaa tuskanhiki otsalla kotiin, mutta ei siinä vielä kaikki. Taas kerran ulko-oven avain on hukassa, ehkä pudonnut kaatuessa.

Ikkunasta kurkistaen se onneksi näkyy olevan keittiön pöydällä.

Nyt jäitä hattuun ja nilkan ympärille!

♥

krapu 36/22, sanat, pöytä, turvoksissa, vahinko

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Luonnon värikoodit

 

Luonnon värikoodit

 Sydänalaa puristaa kumma haikeus. 

Halla vei edellisyönä perunanvarret ja pihakoivu pudottaa keltaiseksi muuttuneita lehtiään.

 Eilen oli vielä kesä. Oli lämmintä, kun poimin lähivaaran hakkuaukealla mustikoita. Taukoa pitäessä ahmin levollista maisemaa, johon alkava syksy oli sivellyt runsaasti hehkua.

Ihmeellisen rikas on luonnon värikoodi, joka ruskan ollessa parhaimmillaan, on säväyttävä kokemus. Runsassateisina syksyinä luontoäiti ei sanottavammin vaivaudu avaamaan palettiaan. Tai raottaa vain nuukasti.

 Istun värikylläiseen varvikkoon ja kaivan repustani termospullon ja eväsleivät.

Kahvitellessani hikiselle olkapäälleni lehahtaa suruvaippa. Ei se hetkeä pidempään siinä viihdy, kun jo liitelee kanervikossa.

 Siis totta, kun eväät loppuu, paras ottaa suunta kotiin, eikä marja-astiani laitojaan itke.

♥

 Krapu 35/22, sanat; koodi, olkapää, puristaa.

Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Hilla kukkii

 Hillan kukinta on sellainen juttu, joka jättää harvan kylmäksi. Koillismaalla se on todennäköisesti tämän hetken ykköspuheenaihe.

 Olen itsekin kulkenut ahkeraan soilla saadakseni käsityksen tulevasta hillakaudesta. Kukinta on ainakin tajuttoman upeaa.  Moni suo näyttää yhtä hurmaavalta, kuin valkopilkullinen kesämekko.

Askeliaan saa varoa, ettei turhan päiten tallaa herkkiä hillan kukintoja ja hillafanina toivon hartaasti hallan pysyvän soilta kaukana, eikä rankkasateistakaan olisi väliä.

Kenties tulossa on hyvä hillasato kolmantena kesänä peräkkäin. Laiskan hommaa suolla rämpiminen ei missään nimessä ole, mutta poimija saa rehkimisestään hyvän mielen ja marjaa pakastimeensakin.

Kaikille hilla ei maistu, kuten ei mansikatkaan. Tässäkin mielipiteet jakaantuvat  ja makuasioista on tuhmaa kiistellä.

                             

       BLOGitsen ideoma kesäraapale 2, jossa voi käyttää sanoja tajuton, laiska, ahkera, tuhma

Tervetuloa kesä - raapale

Pari viikkoa sitten hiihdin kantohangella ja sittemmin on luonnossa tapahtunut paljon. 

Lumien sulaminen oli loppupeleissä nopea juttu ja kevät eteni sukkelaan. Vajaa viikko siitä, kun hiirenkorvat puhkesivat ja maasta alkoi työntyä hentoa vihreää.

Nyt on kesä Karsikonperälläkin. 

Pellolla kullerot ovat nupulla, jokivarressa kukkii muutama rentukka ja omalla pihalla yksi sinivuokkotupas aukaissut ainokaisen kukkansa!

 En ole vielä talviturkkiani karistanut. Tosin aamulla verkkoja laskiessa uiminen kävi mielessä, kun järven pinta oli tyyni. Tuulenhenki kai nukkunut pommiin.

Minä verkonlaskijan soutajana unohduin aika ajoin ihailemaan vastarannan heleän vihreäksi muuttunutta koivikkoa. Hän säilytti kuitenkin malttinsa, eikä korottanut ääntään. Ei ilmeisesti halunnut pilata aamun upeaa tunnelmaa.

💚

BLOGitse vinkkaa kirjoittamaan kesäraapaleita ja antaa vihjeeksi vapaaehtoisesti käytettäviä sanoja. 

Tällä kertaa ne ovat: nopea, säilyttää, haluta, unohtua, uida.

(Raapale on tasan 100 sanan pituinen juttu)

💚

Sika säkissä

 

Sika säkissä

 Amaalia pelkää tappaneensa miehensä luovuuden kieltämällä puutyöt pirtissä. Puupölyn takia tuli riitaa ja mielipiteiden vaihdot päätyivät välillä mykkäkouluun, välillä kipakkaan sanasotaan.

Harmistunut mies ei jää toimettomaksi. Hän teki ostotarjouksen nettipalstalla olevasta parakin romusta, joka viikon päästä vaihtaa omistajaa, että pihaa.

 Tuliko ostettua sika säkissä, vaikkei mies sitä myönnä.

Kellanruskean parakki toimi joskus kanalana. Sisällä edelleen orret ja munintapesät, sekä lattialla tuhti kerros kutterinpurua.

 Mies tekee täydellisen remontin parakkiinsa. Tulee kauttaaltaan uusi lautapinta, riittävästi työkaluhyllyjä, sekä työtaso. Lattiaksi puuta. Puutyökalut ja sorvin mies vie tyytyväisenä kömmänäänsä. Viime silauksena oveen jämäkkä riippulukko.

Lukon nähdessään Amaalia tuhahtaa – vähemmästäkin olisi yskä ymmärretty.

 💓💓

Krapu 19, sanat; täydellinen, tappaa, viikko. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Tuohivirsuista paljasjalkakenkiin

Tuohivirsuista paljasjalkakenkiin.

  Ennen sujautettiin tuohivirsut jalkaan ja menoks.

Se aika on historiaa ja kenkämallit nykyään aivan toisenlaiset. Ei kuitenkaan ole niin kauan, ettenkö muistaisi tuohivirsujani. Ensin bali-baleihin ja jeesussandaaleiden tottuneet jalkani vierastivat virsuja, mutta tottuivat nopeasti niiden keveyteen ja kenkäheiniin.

Ahkerassa käytössä virsut kuluivat kesässä. Onneksi seuraavana kesänä sain uudet, eivätkä nekään jääneet museotavaraksi.

 Tuohivirsujen aika ei tule takaisin. Entä olisiko aika kypsä paljasjalkakengille? Katselin mainoksia ja luin artikkelin uutuuskenkien hyödyistä jalkojen lihaksille ja vartalon ryhdille. Ne lupaavat kävelijälle tehokasta jalkavoimistelua.

 Paljasjalkakengät ovat kuitenkin kengät, nahkaiset, pitkä- tai lyhytvartiset, melko ohuella pohjalla varustetut.

 Ei voi tietää, ennen kuin on kokeillut.

 😉

Krapu  18, Caralta vihjekuva alla, jonka innoittamana tämänkertainen krapu. SusuPetalin blogissa lisää.