Maaginen apu

Maaginen apu

 Puupölkky odottaa alustalle tällättynä halkaisuaan. Kirves kohoaa ja iskeytyy siihen. Osuukin, mutta kimpoaa oksakohdasta lyöjän jalkaan. 

Samalla kirves putoaa ja hellapuiden hakkaaja pyllähtää istumaan. Käsi hakeutuu tunnustelemaan, miten kävi. Toppahousu on rikki, vasta lahjetta nostamalla näkyy kirveenterän mittainen vitivalkoinen haava.

 Haava ei vuoda ambulanssimatkan aikana, eikä vielä ensiavun tutkimuspöydälläkään, missä koko hoitojengi on ihmeissään. Vaikuttaa uskomattomalta.

 Hoitaja pesee ihoalueen ja lääkäri vetää tuolin alleen syventyen tikkaamaan syvän haavan kalvakoita reunoja yhteen. Saatuaan työnsä valmiiksi hän utelee, kuin ohimennen.

- Joku tuntemasi hallitsee kaiketi verenpysäytyksen salaisuuden? Lähtikö ajatuksissasi hänelle avunpyynnön?

Yllättynyt potilas nyökkää ainoastaan. Jättää salaisuuden edelleen salaisuudeksi.

                                                                                  ♥

Krapu 44, sanat: apu, jengi, tuoli. 

Krapu = sadansanantarina otsikko mukaanlukien. Yllä vihjesanat. Lisää tietoa krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

Uusi innovaatio

Uusi innovaatio

Nainen seuraa pienkonemessuilla uuden innovaation esittelyä.

Hän kiinnostuu, sillä hän ei halua metsäänsä isoja koneita ruhjomaan maata ja puita. Mielellään tekisi metsätyöt itse uudenlaisella puunkaatosahalla.

Nainen ostaa sahan. Ostaa myös energian käyttökoodin lähiseudun EnergiaTornilta, joka tuottaa pohjavedestä paineistamalla ja prosessoimalla valon avulla vetyenergiaa pienkoneiden tarpeisiin.

 Nainen menee innoissaan metsäpalstalleen. 

Hän aktivoi sahansa lataamalla riittävästi käyttöenergiaa. Valitsee sitten sahan valintataulukon kompassista puun kaatosuunnan, sekä katkaisukulman. Ilman näitä toimenpiteitä saha ei käynnisty.

 Nainen hyväksyy valinnat, painaa starttia ja punainen valo syttyy. Saha käynnistyy. Puu katkeaa nopeasti ja kaatuu turvallisesti oikeaan suuntaan.

 Myöhemmin kuitenkin EnergiaTornin lasku pisti vihan vimmassa polkemaan uutuusinnovaation maanrakoon.

😥

Krapu 43, aiheena on alla oleva Caran kuva, josta kirjoittaa sadansanan tarina. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.

Muurahaisen iso ego

 

Muurahaisen iso ego

 Pihalle sammaloituneen aurinkokellon päälle on unohtunut matopurkki.

Kannen raosta kastemadot pyrkivät karkuun, mutta vapauteen päästyään joutuvat muurahaisten saaliiksi.

 Muurahaisten ego on niin iso, etteivät ne pelkää mitään. Ei ihmisen paljaita varpaita, eikä tietysti karkuun kiemurtelevia matojakaan, vaan iskevät leukansa lihaan kuin lihaan purrakseen.

 Ihmisen iholta murkku saa äkkilennon sinne, mistä tulikin, mutta murkkujen vangiksi joutuneella kastemadolla on suuri hätä.

Tosin madollakin on itsesuojelukeinonsa. Sen selkäpuolelle leukansa iskevä muurahainen saa samalla annoksen hermoston lamauttajaa. Kohta muurahaisen tuntosarvet ja eturaajat sätkivät ilmaa ja se käpertyy kippuraan. Se pyörtyy.

Virotessaan hetken tajuttomuudestaan muurahainen pakenee. Sen ego lienee saanut kovan kolauksen.

💬

 Krapu 41/22, sanat: kello, ihminen muurahainen

Krapu on sadansanan tarina otsakkeensa kanssa. Vihjesanat saa tarvitessaan taivuttaa. Krapuilusta enemmän SusuPetalin blogissa.

Viikonloppukurssi

 

 Kartanon kurssiviikonloppu

 Ilmoittauduin rummuntekokurssille.

Olen kauan halunnut omaa voimarumpua ja siksi lähdin Itä-Hämeen opistoon. Majoitun vanhaan Ekon kartanoon, jossa kyseinen opisto toimii.

Rumpu valmistui ja kartanoviikonlopusta jäljellä vain yö.

Totta kai askartelemisen lomassa kerrottiin tarinaa kartanon Rampa-Kaarinasta, miten hän syysöinä laahustaa kartanon käytävillä, miten hänen haamunsa vilahtaa ikkunoissa.

 Aavistin, että kurssilaiset ehkä yöllä pelottelevat minua, kun tietävät huoneeni olevan Kaarinan sininen huone. Muka ovelana työnnän nukkumaan mennessäni tulpat korviin, etten kuulisi mitään outoja ääniä.

 Huolimatta korvatulpista ontuvat askeleet herättävät minut. Vedän korvatulpat pois. Ryntään ovesta yllättääkseni pilailijat.

 Käytävällä palaa vain yövalo ja tunnen kevyen ilmavirran hetkellisesti kasvoillani.

 Menikö joku ohitseni?

 ♥

Krapu 40, sanat, aavistaa, ovela, kartano. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Löylyt harakoille

 

Löylyt harakoille

Olin kutsunut ystävän vieraisille.

Meillä oli tarkoitus viettää kahdestaan perinteistä vuositapaamistamme. Istua pihassa, tehdä yhdessä grilliherkkuja ja nauttia olostamme.

Lämmitin saunaa ja kannoin vedetkin valmiiksi.

Keskustellessa unohtuu puiden lisääminen saunanuuniin. Sauna jäähtyy ja saunomatta jää. Vasta aamupuolella maltetaan mennä nukkumaankin.

Uusi päivä on puolessa, kun unikeot heräävät. 

Aloitan saunan lämmityksen uudelleen. Kuitenkin ennen saunomista hoksataan lähteä uimaan. Nopeasti uimapuvut päälle ja vuorotellen yhdellä fillarilla poljetaan kilometrin matka järvelle.

Perillä polkupyörä jää karja-aidan taakse lehmien ihmeteltäväksi, kun jatketaan juostaan kalliolle ja syöksytään järveen. Saatiin melkoiset pärskeet kalojen kauhuksi.

Sauna tuli lämmitettyä taas harakoilla, mutta lämminvesi riitti uimareissun jälkeen molemmille.

 ♥

Krapu 39, vuorossa kuvahaaste. Ohjeena katsoa ylläolevaa kuvaa ja kirjoittaa siitä krapu.

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Kuiskii korpi, havisee haapa

 Loikin mätästuppaalta toiselle märän polun yli.  Valitsin tarkoituksella vanhan polun, joka kuitenkin näkyy maastossa hyvin. Ei hätää, en ole poronpolulla, en eksy.

Metsäautotieltä on muutama sata metriä sorastettua, sitten polku jatkuu kansallispuistossa suurten ja vanhojen puiden maailmaan. Ruska näyttää vaatimattomammalta siellä, mihin auringon valo ei liiaksi pääse.

Kävelen lähes punaisella matolla ja tuntuu oikein juhlavalta.  

Polku on urautunut syvälle lukemattomien jalkaparien alla, mutta yhä vain ikivanhat merkkipilkat näkyvät suurina arpina molemmin puoli vanhojen puiden kyljissä. 

Matkan edetessä maisema muuttuu. Kansallispuiston annetaan olla luonnontilassa.  Isot hakkukoneet eivät sinne mene.  Suorastaan hartaudella katson naavan harmaannuttamaa kuusikkoa. Osa puista on pystyyn kuolleita, osa rojahtanut pitkin pituuttaan maahan sammaloitumaan.

 

Korpi kuiskii ja haavat havisevat. Yöllinen pakkanen ja keskipäivän tuulenvire yhteistyössä saavat aikaan lehtisateen. Silloin ilmassa kieppuu monenkirjavia lehtiä. Lähinnä haavan lehtiä. Koivuja kasvaa harvakseltaan ja nekin vähät jo elämänsä syksyyn ehtineitä.

Vanha opaste sammaloituu hiljalleen. Jonkun vuoden siitä vielä erottaa kirjaimet, ennen kuin  sammal on syönyt ne kaikki. 

Lomaoja virtaa syvemmälle korpeen ennen uupumistaan. Kuljettuani pienen matkaa eteenpäin ojan lirinä sulautuu erämaan hiljaiseen huminaan, 

On mukavaa istua laavulla ja tuijotella liekkejä. Kaivan repusta termarin. Muutama tunti sitten keitetty kahvi höyryää kuksaan kaataessani.

Kahvitellessa ja tulta katsellessa ei ajan kulumista huomaa. Havahdun vasta, kun nuotio savuaa ja silmiä kirveltää. 

Paluumatkan maisemat näkee toisin silmin. 

Syysmuisto

 

Syysmuisto

Olin aloittanut opiskelun syksyllä.

Siksi kai tähän aikaan muistan yhden mieleenpainuvimman hetken ensimmäiseltä harjoitteluajaltani.

 Kesä oli silloinkin jo vaihtanut värinsä ja ikkunan takana tuuli kieputteli vinhasti värikkäitä syyslehtiä. Yllätyin, kun autistinen vanha nainen tarttuu käteeni. Tavallisesti hän ärisi kaikille. Nyt hän taluttaa minut viereensä seurusteluhuoneen sohvalle ja rupeaa ääneti käärimään sanomalehtisätkiä. Ojentaa toisen minulle. Tupakkaa sätkissä ei ole, eikä hän saa tultakaan.

Hiljaisuuden jälkeen tyhjä ilme katseessaan nainen alkaa hyräillä ”Vanhan vaahteran laulua”. Kyyneleet alkavat valua valtoimenaan kasvojen uurteilla. Laulun loputtua hän tarttuu käteeni vieden sen poskelleen.

Hänen surunsa oli niin koskettavaa, että jokin syksyssä tuo hänet mieleeni yhä.

 ♥

Krapu 38/22, sanat: ärinä, sohva, vaihtaa

Krapuilua emännöi SusuPetal ja lisää asiasta löytyykin hänen blogistaan.