Varapilkkireppu

 

”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Heikki hevosen kokosia ja Jussi vielä julumenpia"

 Ajattelen tätä lorua, hokemaa tai tässä tapauksessa kalanaisen rukousta, kun hiihtelen pilkkireppu selässä kohti metsän ympäröimää lampea.

Tuuli on vastainen, lumi tuiskuaa, silti maaliskuun päivä on häikäisevän auringonpaisteinen.

Hitot, miten raskaasti harmittelen kuitenkin ääneen! Pitikö vasta puolimatkassa muistaa, että pilkkireppujakkara on tuulikaapissa?

Vararepussa ei ole jakkaraa, joten seisten pilkkiessä täytyy vaihtaa painoa jalalta jalalle. Heh, heh, miten äidinkielemme onkaan upea sijamuotoineen!

Kesällä kävin täällä onkimassa ahvenia. Silloin sain usein keittokalat ja jokseenkin yhtä usein jäin myös ilman saalista.

Pyrin muistamaan nytkin, ettei kaloja oteta, niitä pyydetään.

 ♥♥♥

Krapu 13/23, sanat; hokea, tuulikaappi, sijamuoto. Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisältää annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Enkeli kuunsillalla

Anni-Inkeri ottaa auton etupenkiltä tuhkauurnan syliinsä.

Hän kiertelee sen kanssa vanhan lapsuuskotinsa pihapiiriä ja laittaa uurnan sisälle siirtyessään kamarin piirongin päälle.

 Anni-Inkeri on vuosilomalla. Hän jää taloon siksi aikaa, että isän uurna laskettaisiin kirkkomaan multiin.

 Illalla ei tule uni.

Anni-Inkeri makaa valveilla katsellen uurnaa herkistyneenä.

Ajatukset rönsyilevät lapsuudesta tähän hetkeen, kunnes puolitorkuksissa olevan naisen silmät rävähtävät selkoselälleen. Hän näkee hohtavasiipisen enkelin leijailevan uurnan edessä, ikkunasta piirongin päälle lankeavalla kuunsillalla.

 Näky on harha, mutta se kestää ja kestää. 

Vihdoin Anni-Inkeri älyää kuvata hitaasti loittonevaa enkeliä. Ottamansa kuvan hän lähettää sisaruksilleen hyvin epäuskottavan tapahtumaselostuksen kera.

 Hetkessä Anni-Inkerin kännykkään ryöpsähtää hymiötulva!

♥

Krapu 12/23, sanat harha, hymiö, äly. Krapu on 100 sanan tarina, johon annetut kolme sanaa tulee sovittaa.

Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Naamio

 

Amaalialla on uninaamio.

Ei suinkaan mikään silkkikankainen, joka peittää silmät, vaan sellainen koko kasvot peittävä.

Amaalia muovasi naamionsa savitöissä ja innoissaan ripusti sen makuuhuoneen seinälle muka suojelemaan untaan. Siinä se ei kuitenkaan ole ollut erityisen hyvä, mutta kuuntelijana aivan ehdoton.

Naamio on ruma. Siitä huolimatta se on rakastettava ja helppo kokea inhimillisenä olentona, jolle voi purkaa sydäntään.

Joskus Amaalia on huomaavinaan, kuin naamion ripsettömistä silmistä oikeanpuoleinen olisi ilkikurisesti raollaan ja huulillakin väreilisi hymyn tapainen. Voisi olettaa, että se seuraa luojansa edesottamuksia. Ehkä varsin huvittuneena.

Näin tapahtuu varmasti silloin, kun Amaalia seikkailee valveen ja unen rajamailla vajoten lopulta syvään uneen.

 Krapu 11/23 on kuvavihje.  Kuva tekstin yllä.

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Oppimisen tuska

 Harpon ylöspäin lounasravintolan jyrkkiä ja lumisia kierreportaita.

Repussa on geometrian oppikirja, sillä syötyäni haluan silmäillä vielä jotain tärppejä. Iltapäivällä on kokeet.

 Tilaan salaatin ja paistetut lenkkimakkaraviipaleet perunamuusin kera. Syön vitkastelematta, että aikaa jäisi geometrialle.

Ainakin Pythagoraan lauseen soveltamisesta Talikainen laittaisi tehtävän tai kaksi. Toivon, ettei mitään trigonometriasta, sillä sinit ja kosinit ovat sekametelisoppaa minulle.

 -Voi taivas, mikä idiootti olinkaan valitessani matematiikkalinjan. Huokaan sujauttaessani kirjan reppuun, sitten lähden.

Liukastun portaalla.

Teen vauhdikkaan lennon persuksilleni ja luisun monta askelmaa. Suistun lopulta päistikkaa rautakaiteeseen oikea reisi edellä.

Geometrian kokeessa vein Talikaiselle tyhjän paperin.

 Aamulla pakara ja reisi ovat yhtä laajaa mustelmaa.

 ♥

Krapu 10/23, sanat; idiootti, mustelma, ravintola

 Krapu = sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat. Lisää krapukirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

                                         

Jauhovelka

 

Mies pelkää kuollakseen.

Kylmä hiki puskee iholle. Rahaa ei ole ja jauhovelan deadline meni jo toistamiseen.

 Mies kiertää kehää asunnossaan. Hän kurkistaa pakkomielteisen tiheään ikkunaverhojen raosta pihalle ja kuuntelee eteisessä pesäpallomaila turvanaan oven ohi liikkuvia askeleita. Pelkää, että ne pysähtyvät.

 Mies muistaa, miten vuosi sitten rautakanki survaistiin oven läpi. Sittemmin puoli ovea piti vahvistaa vanerilevyllä reilusti postiluukun yli.

Ovisilmästä mies ei kurkista, sieltä voi iskeytyä rautapuikko tai filettiveitsi silmään.

Jos tulevatkin moottorisahan kanssa?

 Vuorokausi sujuu rauhallisesti. Sitten mies uskaltautuu jo asioilleen. Ei kuitenkaan ehdi katutasolla ovea kauemmaksi, kun hänet hakataan sairaalakuntoon.

Tilanne tallentuu valvontakameraan, silti huppupäiset onnistuvat välttämään lakituvan.

 ♦

Krapu 9/23: sanat; katutaso, pakkomielteinen, verho. Krapu on sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Sateenkaaren värinen kupla

Isoäiti ei kestä löylyjä, vaan lähtee saunasta heti peseydyttyään. Minä nousen vasta sitten ylimmälle lauteelle ja viskaan vettä kiukaalle. 

Vastaa ei ole, mutta nautin kipakoista löylyistä.

Myöhemmin pukuhuoneen puolella voin huonosti. Silmissä harittaa ja ulos päästyäni näen monta saunapolkua. 

Kaadun poski maata vasten ja nenään tunkeutuu ummehtunut, syksyisen maan haju. Viime muistikuvaksi jää heinänkorrelle pudonnut vesipisara, josta peilautuvat sateenkaarin värit. Pisara kasvaa kuplaksi vangiten minut ahnaasti sisäänsä.

Oloni on keveä, kuin leijuisin vapaana vailla rajoituksia.

Joku nostaa minut syliin! Sitten kuulen ääniä ja kupla katoaa, kun aukaisen silmäni. Vilkuilen hämmästyneenä ympärilleni. 

Isä istuu totisena vieressäni silittäen poskeani.

 ♥ ♥

 Krapu 8/23, sanat; kupla, ummehtunut, vanki. Krapu on sadansanan tarina, johon sisältyvät annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

kuva netistä

Kukon surma

 

Kukon surma

Ei ole ensimmäinen kerta, kun perheessä käydään kukon takia henkientaistelua. Emännän mielestä kukko on terroristi. Ainoastaan isäntä saattaa liikkua pihassa ilman varsiluutaa, niin hyvää pataa hän on kukon kanssa.

Sota syttyy, kun kukko sotkee takapihalla lastenlasten telttailut ja innostuu nokkimaan raivolla telttakangasta. Nyt riittää! Emännän varsiluuta heilahtaa ja kukko kaatuu nurmikolle ketarat taivasta kohden. 

Emäntä hakee liiteristä kirveen, nostaa kukon halkomispölkylle ja katkaisee kaulan giljotiiniteloituksen malliin. Pää putoaa, mutta kroppa lähtee lentoon pudoten vasta, kun emäntä sohii sitä luudallaan.

 Isäntä murjottaa aikansa. Viimein sopujen tullessa haetaan uusi kukko.

-Onhan se somaa, kun kukko taas kuopsuttaa pihamaata. Mies murahtaa.

 ♥

Krapu7/23, sanat; telttailu, giljotiini, syttyä. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa