torstai 6. maaliskuuta 2025
Erämaassa erikoinen kirkko
keskiviikko 5. maaliskuuta 2025
Maaliskuun viides aamu
Repolaisen maaliskuun bingohaaste saatesanoilla: Luovuus ja filosofia - bingoilemaan rivi suuntaan jos toiseen, vaakaan, pystyyn, vinoon.
Upposin polvia myöten hankeen. Kun pääsin pystyyn, kuvasin, mitä siltä seisomalta näin, että saisin bingon!
Betonimylly oli liiterin suojassa, mutta taivasalla. Sentään nurinpäin ja moottoori suojakotelossaan. Viimeksi myllyllä väännettiin betonia auton parkkipaikaa varten. En tiedä, milloin seuraavan kerran.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2025
Joskus
-Paikoillenne valmiit – hep! Kuului komento ja päälle käsien
läpsäys.
Juoksijat pinkaisivat vauhtiin tiesuoralla. Juoksumatka oli
merkattu vetämällä kepillä soratielle viivat lähdön ja maalin merkiksi.
Yleensä kisa päättyi isoon parkuun, kun joku lensi juoksun
kiihdytysvaiheessa tai loppukirissä täydestä vauhdista rähmälleen. Polvet verillä
kaatuja kompuroi pystyyn. Vaatteet ja naamakin kärsineen näköisinä.
Kenelläkään ei ollut hetkeen kivaa. Hyvinkin saatettiin ruveta syömään
tienpenkalta mansikoita. Eivät ne olleet
pölyisiä, eivätkä maistuneet hiekalle, sillä autoja kulki harvakseltaan.
Autoa useimmin maantieltä täytyi väistyä lehmien takia, jotka
haettiin iltalypsylle tien toiselta puolen olevasta haasta.
Kun kaatujan vammat on peitetty ratamonlehdillä, lehmät
piha-aitauksessaan ja mansikat syöty, alettiin hippasille.
🏃♀️🏃♀️🏃♂️🏃
Krapu 10/25, aiheena on Maantie, josta tulee eispiroitua kirjoittaaan sadanana tarina. Lisää asiasta löytyy SusuPetalin blogista.
perjantai 28. helmikuuta 2025
Vettä, loskaa, lunta
Mieleni minun tekevi,
en vaan rohkene kumota,
tuikkua tulista kielelle,
pisaraa pikkuista kitusiin
päästää valumaan alas
nielusta varpaisiin asti.
likoais samalla korona.
Haihtuis kuumehoureet,
sukeltaisvat suolenmutkaan,
painuisit vain alemmaks,
lentäisit luiruna pyttyyn.
jos vähän valehteletki
sanat liekö tuulen tuomaa
huulten hassua mutinaa.
maanantai 24. helmikuuta 2025
Leija
Korjasin vanhan leijan.
Ajattelin lennättää sitä taas ja leikkasin värikkäistä muovipusseista
uusia suikaleita rispaantuneiden tilalle. Vaihdoin narun ja jäin odottelemaan tuulta.
Intoa täynnä yritin saada leijaa ilmaan juoksemalla pihassa
pienessäkin tuulenvireessä. Kertakaikkisen ääliömäistä touhua, missä väsytin vain
itseni. Usein jouduin istahtamaan pihapenkille, etten aivan läkähtyisi.
Silloin ei tuule, kun toivoo, muulloin kyllä.
Kuitenkin pitkä odottelu palkittiin. Tuulinen päivä tuli ja
minä älysin mennä leijoineni suolle, missä puut eivät yrittäisi saalistaa sitä
ja missä riittäisi tilaa.
Kuinka ollakaan. Leija löysi puun suoltakin ja jäi sen latvaoksiin
jumiin, eikä irronnut ehjänä.
Käärin repaleisen leluni varastoon. Ehkä korjaan sen vieläkin
takaisin liitokuntoon.
Krapu 9/25, sanat; penkki, ääliö, tuuli. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.
keskiviikko 19. helmikuuta 2025
Olipa kerran
No, mutta kuitenkin nyt jäin pitemmäksi aikaa katsomaan yhtä kuvaa, jossa oli tikkukirjaimin teksti - OLIPA KERRAN KOLME PIENTÄ... ja suuntaa osoittava nuoli. Jouduin sen enempää miettimättä tuohon vanhaan satuun.
Kuvan nuoli opasti selvästi meidän pihan perällä olevaan lumikasaan. Vilkaisin ikkunasta ja hetkessä se muuttui rumasta mielenkiintoiseksi. Se ei enää ollut silmissäni ollenkaan ruma, vaan mahdollisuus.
Mahdollisuus muuttua lumilinnaksi!
tiistai 18. helmikuuta 2025
Häikäisevää helmikuuta
Joka päivällä
on oma
tarinansa.
Jokainen aamu
aukaisee uuden sivun,
ilta luo loppusanat.
Tulppaaneja kiitokseksi teille hyvät blogiystävät! Tänä aamuna -KuvaKirjeitä Karsikonperältä- kävi vilkaisemassa viidessadas tuhannes vierailija.
Helmikuun alun pari viikkoa ovat olleet aivan jotain muuta, kuin tammikuiset sunttasäät. Niin monesta aurinkoisesta pakkaspäivävästä on saatu nauttia Koillismaan kolkalla. Tosin ensi viikolle luvassa plusasteita.
Mutta viime päivinä taivas on ollut häikäisevän sininen. Puissa kauttaaltaan pörröinen huurre. Pikkuiset kuuset kimmeltäneet kuin joulukuusi. Lumen pinta säihkynyt auringon säteiden osuessa sopivasti lumikiteisiin. Muuten lumi lähes mannaryynimaisen röpelöistä.
Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä.Pakkasta oli vain -11, mutta sormet kärsivät kylmästä. Tietäähän sen, kun kaivaa kameraa ja puhelinta taskusta kuvatakseen maisemaa, taakse jäänyttä latua, edessä olevaa ehjää lumenpintaa, kuusia ja käkkärämäntyjä, jotka ovat tällä kertaa paljon kauniimmat, kuin edellisellä kerralla. Ne tosiaan olivat niin juhla-asuisia, kuin olisivat juhliin menossa!