Ollaan siirrytty talveen. Ehkä ei aivan yllättäen ja kuitenkin vähän yllätyksenä. Paitsi, että maa alkaa olla valkoinen, niin viimeöinen pakkanen jäädytti lätäköt ja lampien rantavedet. Illalla oltiin laskettu verkot ja jäätiin yötä viettämään autiotuvalle. Aamuyöstä kävi mielessä, kun tuli oli kaminassa sammunut ja tupa alkoi viiletä, ettei vain pakastuisi niin paljon, että saa hakata jäätä rikki päästäkseen verkoille.
Jäätä siis oli ja veneen sai soutaa ohuen jääpeitteen läpi, josta ei kuitenkaan isoa haittaa ollut. Kalat ovat paenneet kylmyyttä jonnekin, eivät ainakaan verkkoihin, sillä saalis jäi tällä kertaa pieneksi, vain pari haukea ja puolenkymmentä ahventa.
Syksyinen ilta autiotuvalla oli kokemus sinänsä. Pimeä ehti ennen seitsemää, syveten nopeasti aivan pillkopimeäksi. Kynttilät ja tuikut tuvan molemmilla ikkunanaluspöydillä antoivat sen verran valoa, että näki tehdä jotain iltasta. Hiljaisuus ympärillä oli sykähdyttävää. Lavitsalla maatessaan saattoi melkein kuulla oman sydämensä lyönnit. Vain kamina rapsahteli harvakseltaan kuumien lieskojen hivellessä sen sisuksia. Tulipesän suuluukkujen rakosista loimottavasta valkeasta, sekä kynttilöiden liekeistä syntyi eläväisiä kuvioita tuvan seinille ja laipioon. Nokipannusta levisi vastakeitetyn kahvin täyteläinen tuoksu.
Yön aikana syksy alkoi kääntyä talveksi. Onneksi aamu valkeni tuulettomana ja verkkojen nosto onnistui mainiosti. Kylmyys kuitenkin nipisteli sekä soutajan että verkonnostajan sormia. Taivaanrannalle hilautuivat kuin huomaamatta tummanpuhuvat pilvet, jotka pinnistelivät vielä muutaman tunnin paljastamatta salaisuuttaan, kunnes eivät enää jaksaneet ja reväyttivät kaikki luukkunsa auki.
Kotipiha muutti väriä nopeasti. Ehkei tämä valkoisuus vielä ole pysyvää, ehkä on. Pakkasmaahan lumi ainakin tuli. Vasemmalla oleva kuusi on edellis marraskuussa kaadettu ja kuljetettu kotipihaan ulkojoulukuusen virkaa tekemään. Se on pitänyt jo 11 kuukautta neulasensa ja vihreytensä, vaikkei sillä ole juuria. Se on edelleen yhtä hyvinvoivan näköinen hentoiset lumet harteillaan, kuin sellaisetkin kuuset, joka kököttävät juurillaan.
Muistan kehua ja kiitellä kuustani päivittäin sinnikkyydestä ja toistelen sille lupausta, että kynttilät saa oksilleen noin reilun kuukauden päästä, vaikkei yksikään neulanen enää koristaisi sen oksia.
Ihanan eksoottinen kertomus sinulla. Kauniita nuo lumikuvat.
VastaaPoistaKiitos kaunis.
PoistaHieno kokemus, talven vastaanottaminen autiotuvassa. Kun syksylle on jätettävä hyvästit, voi vain todeta että tervetuloa talvi.
VastaaPoistaNäin on parasta, siis toivottaa talvi tervetulleeksi silloin, kun on sen aika ja täällä yleensä talvi alkaa lokakuun alkupuolella.
PoistaTunnen melkein kahvin tuoksun ja kuulen tulen hiljaiset ritinät.
VastaaPoistaMelkeinpä itsellenikin tuli uudelleen nuo tuoksut ja ritinät todeksi tuota juttua kirjoittaessa.
PoistaKivasti kerroit ensilumen tulosta ja kauniiltahan maa näyttää.
VastaaPoistaKiitos sinulle. Ei talvinen maisema ruma voi ollakaan.
PoistaMeni kylmät väreet, kun aloin katsomaan ensimmäistä kuvaa. Hieno kertomus joka täydentää hienosti kuvia.
VastaaPoistaSykähdyttävä kokemus talven tulosta. Tuota ei voi kokea muualla kuin jossakin syvällä luonnon keskellä. Ihana postaus, tähän tulen palaamaan vielä monesti. Kiitos.
VastaaPoistaKiva, tule pois vaan. Ensilumi on osin sulanut, mutta ei kaikki ja lisää taitaa kohta tulla, kun mittari on nollassa ja taivas pilvessä
PoistaMinà kaihoan sinun kuviesi maisemia tààllà kaukana. Ja sinà kaihoat noita riisipalleroitaa tààltà. Heh, heh! Huomasin just tuon sivupalkissa olevan pitsisen ikkunakuvan. Kiitos esillepanosta.
VastaaPoistaAinahan se ruoho on aidan toisella puolen vihreämpää. Kyllähän tuo on tiedossa, eikö vaan? Kiitos vaan itsellesi pitseistä.
PoistaHui, näinköhän tästä jo kohta talviunilleen täytyy.....
VastaaPoistaKauniisti olet kirjoittanut ja kuvannut kokemuksenne.
Kiittelen ja totean vain, ettei me talviunille sentään joudeta. Eiköhän sinullakin ole niin monenlaista touhua myös talven varalle, kunhan ei kiireeksi pukkaisi.
PoistaKaunis on ensilumen maisema, vaikka tuntuukin haikealta päästää syksystä irti.
VastaaPoistaMonena syksynä on jäätä hakattu, niin tingalle on kalastus mennyt täälläkin.
Ihmeellinen tuo pikku kuusi
Täällä taisi syksy kadota jo reilusti ennen tätä valkoisuutta. Lehdet olivat varisseet ja koleus odotti vain sykäystä talveksi.
PoistaIlmeisesti tuo jäistä verkkojen nyhtäminen kuuluu kohta asiaan, ei sitä muuten usko lopettaa.
Voi vitsit miten ihanan näköistä, Teillä on jo lunta! Tiedä vaikka kuusi juurtuu maahan:) 2 vuotta sitten satoi täälläkin ensi lumen juuri 15 päivä lokakuuta, ei ollut pysyvä lumi kuitenkaan.
VastaaPoistaSanopa muuta. valoa tuli kertaryminällä, kun maa muuttui valkoiseksi. Pari vuotta sitten ensilumi tuli jo kuudes lokakuuta ja pysyi kevääseen asti.
PoistaKuusikullasta ajattelen joskus samoin, onko sittenkin saanut kasvatetuksi juuret! Ihmeeltä se kyllä tuntuu.
Lokakuulla on ensilumen aika siellä ja muistelen, että täälläkin satoi lokakuun lopulla ennen 1900-luvun loppupuolella ensilumet. Ne tosin sulivat muutamassa päivässä, mutta kumminkin lunta tuli. Nyt ei näy merkkiäkään, että olisi tulossa lunta.
VastaaPoistaKalaonnea teillä kuitenkin oli, vaikka jäissä pulikoitte. Mahtavaa saada "omaa" kalaa.
Olen samaa mieltä, on hienoa saada ruokapöytäänsä itse kalastamaansa kalaa. Nyt osaan jo perata niin ahvenen kuin hauenkin. Fileeraukset vielä ontuu.
PoistaKohta kalastelu jää tauolle, sitten jatketaan, kunhan jäät kestää pilkille menon.
Kirjoitit niin hienosti, että voin aistia tunnelman siellä teidän tuvassanne kynttilän valossa. Kuulin kamiinasta lähtevän rapsahtelun kuumuudetsa johtuen...
VastaaPoistaTunsin sormenpäitänikin paleltavan lukiessani verkonnostajista..huonon saaliin noustessa.
Todella hieno postaus talven tulosta ja syksyn hyvästelystä.
Kiitos sinulle, että tunnelmoit kanssani. Olen niin erähenkinen ja erakkosielu, että nautin suunnattomasti hiljaisuudesta ja luonnosta.
PoistaOlet siis löytänyt tiesi oikean paikkaan, Lappiin. Joku muu kiroilisi räntää, mutta sinä osaat kuvata sitä kuin se olisi lahja. Kauniisti ja tunnelmallisesti johdatit meidätkin sinne tulenarapinan ja kahvipannun ääreen.
VastaaPoistaKyllä. Aivan oikeaan paikkaan olen "eksynyt" Ihan Lappia tämä asuinseutuni ei ole, vaan paremminkin sen porstuaa, muttamonien vaarojen kainalossa olen, laajat erämaat ympärillä.
PoistaSyksyn vaihtuminen talveksi ja kaamokseksi tuntuu ihan hyvältä. Se sopii luonteenlaadulleni ja inspiroidun suorastaan pimeästä.
Oikein mukavaa, että tulit myös nokipannukavittelemaan.
Kuten jo muutkin sanoivat, aivan kuin olisi mukana ollut vilttiin kääriytyneenä ja kuunnellut tulen ritinää, haistellut kahvin aromia..vahvassa on muistot kun sormenpäivden kylmyyskin vielä on niin elävästi mielessä. Hups ja talvi, aika hassua kun vielä jotenkin odottelin ruskakuvia, syksy on yhtä lyhyt kuin kesäkin.
VastaaPoistaHups ja talvi, niin se vain on. Syksy jää muistoihin ja vuodenaika vaihtunut toiseksi. Sopii kyllä minulle.
PoistaRuskakuvia itsekin kuvittelin saavani, mutta eipä ollutkaan niin heleää ruskaa tai sitten vain kranttuilin.
Minäkin olin ajatuksissani siellä autiotuvassa. Teillä oli oikein ajoitettu talven vastaanotto. Toiset pakenevat kaupungista maalle mökille, te lähdette mökiltä autiotuvalle. Kaipuulla on aste-eroja.
VastaaPoistaKun taas näin joulupuusi, niin aloin mielessäni hyräillä:
O Tannenbaum, o Tannenbaum,
wie treu sind deine Blätter!
Niinpä vain olikin ajoitus nappiin. Totta sekin, että mökiltä on autiotuvalle läpi erämaan matkaa on parisenkymmentä kilometriä ja loppuosa metsäautoteistä varsinaista extremeä. Paikoin vettä niin, että meinaa maasturin ovenraoista sisälle tulla. Voi että viihdyn siellä.
PoistaTannebaumiani kävin tervehtimässä tänäkin aamuna.
I like these little house and would easily take a cup of coffee or tea with you inside by the fire place !
VastaaPoistaMuch love
Annick
Oh really, it gives me great pleasure to welcome you.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHöh, poistin ihan ite, kun meni vastaukseni väärään loosin.
PoistaKauniita kuvia. Ja teillä on ollut aivan ihana tunnelmallinen kalastusreissu :)
VastaaPoistaMutta tuli mieleen, että voi hurja, miten nopeasti tuo kesä meni. Vastahan joku kaira selässä minun edelläni hiihteli. Melkein kuin kesää ei olisi ollutkaan.
Kiitos, kiitos. Reissu oli hyvä, oli mukavaa fiilistellä. Pieni ylläri tosiaan, että rantavedet meni jäihin ja lumenkin satoi.
PoistaKesällä kuin syksylläkin on ollut todella hirveä kiire, ei niistä paljoa käteen jäänyt, kun kohta taas pääsee suksille. Eihän se kuitenkaan paha ole, eihän?
Suomi on pitkä maa! Aika komeelta teillä näyttää, vaikken kovin innoissani tuon lumen perään vielä hihku ;)
VastaaPoistaSitä se on, siellä etelässä saatte elellä syksyn tunnelmissa vielä pitkään, toivottavasti ei ihan vesisateiksi kuitenkaan heittäydy. Niin minä muistankin, ettei lumi ole sun juttu.
PoistaKuvistasi ja tarinastasi välittyi sellainen tunnelma, että piti koti-ikävissään sytyttää kynttilöitä ja fiilistellä.
VastaaPoistaSen ymmärrän hyvin, sillä on vasta niin vähän aikaa, kun siirryit talvikotisi lämpimään syksyyn, että iso osa sydämessi on vasta tulossa perästä. Keväällä on sitten toisin päin.
PoistaKäytät sanoja tavalla, jossa kuvittelija kulkee matkassa mukana. Kuvaamassa lumihattaroita, sytyttämässä tuikkuja ja istumassa veneen tuhdolla jossa jääriite rapisee veneen kylkiin.
VastaaPoistaKiitos Aimarii!
Kiitos vain. Sinä löysit saman tunnelman.
VastaaPoista