Valokuva- ja Runotorstain haasteet 259 -aiheena onnenkantamoinen
MIkä onnenkantamoinen tässä on? Näyttää, ettei yhtikäs mikään, vaan on kuitenkin. Pielpajärven erämaatuvassa oli ainoastaan ja vain nämä kaksi puolittain palanutta, hieman kosteaa koivuhalkoa (ei liiterissäkään enempää, eikä pihamaalla), kun vaeltaja piipahti taukoa pitämään. Halkoja joutui asettelemaan ja vuoleskelemaan ja toivomaan onnenkantamoista, että tuli viimein rupeasi rätisemään. Onneksi tulitikkuja oli riittävästi, eikä vain se yksi. Kahviveden kiehahdettua oli paikallaan sammuttaa tuli, jäi puuta seuravillekin.
*
Tulitikuista
viimeinen voisi olla
syttymättäkin.
Se hyppysissä toivon
onnea raapaisulle.
Vähän ihmetyttää noin huoleton paikka, kun ei ole puita varastossa. Mutta ihme ja onnenkantamoinen oli kun sait märät puut palamaan!
VastaaPoistaIhmetytti todella, sillä paikka on suosittu taukopaikka.
PoistaTuli on monen kylmän ja nälän pelastaja. Onneksi syttyi ja ajattelevaisina vaeltajina jätitte vielä seuraavillekin.
VastaaPoistaMarmatus oli kova, mutta loppu hyvin, niin kaikki hyvin ja keitokset tuli tehtyä.
PoistaTuttua touhua ja tuttu paikka; useimmilla kämpillä on ollut hyvä puutilanne onneksi.
VastaaPoistaEihän tällaista puutilanne ole kovin usein, itse asiassa en ole muualta tavannut. Harmittaa kyllä, kun kohalle osuu.
PoistaHieno paikka muuten, eikös vaan?
Onnenkantamoista kerrakseen, että sait lämpöä :)
VastaaPoistaOnnenkantamoinen oli paikallaan. Kiitollinen siitä.
PoistaOnnenkantamoinen on muutakin kuin lottovoitto. Vaikka ei sekään mikään huono vaihtoehto. Pienistä puroista ne suuretkin joet syntyvät.
VastaaPoistaYlivoimaisesti tavallisemmin se on muuta, kuin tuo lottovoitto. Pienet onnistumiset onkin elämän mausteita.
PoistaHyvä vastaus. Yksi tikku olisi jo oikea onnenkantamoinen, jos sillä onnistuisi sytyttämään tulen.
VastaaPoistaEi nuo puut yhellä tikulla syttyneetkään, runoilin vaan semmoista mahollisuutta, mitä jos olis ollut vaan se yksi kuuluisa viimeinen tikku.
PoistaNoiden halkojen sytyttämiseen meni lähes aski tikkuja!
onnea kerrakseen ja kenties mukana myös erätaitoja kun yhdellä tikulla saa kosteat puut syttymään. Mahtava kuva Karsikonperältä
VastaaPoistaTottakai auttaa, että on saanut ja voinut sytytellä jo useimminkin nuotioita ja kaminaan tulia. Harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.
PoistaKiitos kehuista, mukavaa saada.
Tunnelmallista!
VastaaPoistaNiin on minustakin.
PoistaOi voi, tuo onnenkantamoinen olisi minulta voinut mennä ohi, varsinkin jos yhdellä tikulla pitäisi onnistua, taitaisinpa paleltua jängälle.
VastaaPoistaOnnenkantamoinen saa istua olalla ja auttaa, jos kosteisiin halkoihin yhden tikun raapasulla tulen saa syttymään. Minä en luota siihen, että onnistuisin, ei nuo puutkaan yhdellä tikulla syttyneet, ei sinne päinkään.
PoistaMutta Sirokko - luovuttaa ei saa.
Mainion tankasi voi myös viedä nuotion ääreltä laajempaan merkitykseen :)
VastaaPoistaKiitos. Niin vähän ajattelinkin.
PoistaA very nice way to heat a room !
VastaaPoistamuch love
Annick
Yes, but this time was with big problems.
Poista
VastaaPoistaOnnen raapaisut ovat toisinaan niin pieniä,
syttyvät kuitenkin.
Niinpä niin, vaan onneksi joskus syttyvät.
PoistaMieheni sanoo että koivun saa palamaan vaikka märkä olisikin.
VastaaPoistaKokenut paljon harjoitellut eräilijä siellä oli asialla.
Kyllä tuohon pyöreän puun kylkeen syttyminen oli melkoinen onnen kantamoinen.
Varmaan niin onkin, tosin minulle ihan märän koivun syttymään saaminen on vaivan takana, jos edes onnistuu. Kyllä se sitten palaa, kun syttyy.
PoistaJoskus vaan ei ole onnenkanatamoista muassa.
En ole minäkään märän puun sytyttämisen mestari, muru sitkeesti onnistuu siinäkin, pis... kirosanoja ei säästelty liekö ne jotenkin auttanut asiaa...
PoistaYhdyn onnenkantamoiseesi. Viimeinen tikku onnistuu harvoin. Se yleensä tuhrataan hermostuksissaan sammuksiin.
VastaaPoistaPuitakin juuri sopivasti pieneen onnenhetkeen :)
Onneksi oli nuo kaksi klapia. Huonompi vaihtoehto ettei olisi ollut niitäkään.
PoistaTunnelmallinen kuva ja tunsin melkein ihanan kahvintuoksun.
VastaaPoistaRetkeillessä kahvi todella maistuu. Tuoksuukin hyvälle.
PoistaKyllä erämaassa usein tulen saanti nuotioon on erittäin tärkeää.
VastaaPoistaMyös nuotion paikan valintaan on kiinnitettävä riittävästi huomiota.
Mihin vain sitä ei saa sytyttää.
Autiotuvissa tulisi olla ehdotomasti kuivaa puuta poltettavaksi.
Kahteen puuhun on tulen sytyttäminen mainio suoritus.
Hyviä retkiä erämaissa - niitä meillä riittää...
Ajattele, jos olisi ollut vaan yksi tikku ja se olisikin sammunut, ennen kuin oliist ehtinyt saamaan tulen syttymään!
VastaaPoistaOlisi se ollut melkein kaaos!
Hieno onnenkantamoinen sulla kyllä olikin!
Hauska, tilanteesta jälkikätten, vastaus! Runo yhdestä tikusta lisäsi tarinaan jatkoa ja muita mahdollisuuksia selvitä.
VastaaPoistaPuiden vähyyden takia minulle ennen naurettiin kun en raskinut takassakaan polttaa kuin kahta halkoa, väittivät etteivät ne pala, mutta kyllä ne palavat, tosin ulkona ja märkien puiden kanssa asia on paljon haasteellisempi. Ihailuni:) Aika vähän olen luonnossa puita hiillostellut, joskus metsäkoirareissuilla ja metsäretkillä. Ja joo, kahvi on ulkona ihan eri juttu kuin sisällä, mikään ei voita nokipannukahvia:)
VastaaPoistaPuiden vähyyden takia minulle ennen naurettiin kun en raskinut takassakaan polttaa kuin kahta halkoa, väittivät etteivät ne pala, mutta kyllä ne palavat, tosin ulkona ja märkien puiden kanssa asia on paljon haasteellisempi. Ihailuni:) Aika vähän olen luonnossa puita hiillostellut, joskus metsäkoirareissuilla ja metsäretkillä. Ja joo, kahvi on ulkona ihan eri juttu kuin sisällä, mikään ei voita nokipannukahvia:)
VastaaPoista