Västäräkistä vähäsen

Kevät etenee kohisten myös Karsikonperällä. Viikon mittaiset vesisateet ja monet plusasteet söivät lumesta suurimman osan. Pälvet ovat ilmestyneet soille ja tiepohjat tiepenkkoineen ”kuralla”. Pihaankin on pitänyt saappaan kärjellä vetää uria, että vesi virtaisi nopeammin pois.

Lopulta tuli myös pitkään odottamani muutaman asteen yöpakkaset, vaikken enää jaksanut moiseen uskoa. Kyllä aamuvarhainen kävely lähitienoon metsissä ja soilla oli kaiken odottamisen väärtti. Suksia en hennonut lähteä naarmuttamaan, sillä hanki on hyvin epätasainen, karkea ja metsässä runsaan Tapion kylvön roskaama.

Sukkelaan olen saanut itseni ulos näinä parina aamuna huomatessani ne pakkasaamuiksi.  Tänään seisoin suolla jo viiden aikaan odottelemassa auringon pilkistämistä Kärryvaaran huipun takaa. Aamu oli tyyni.  Suo tuoksui ihmeellisen hyvälle ja vedin sen tuoksua syvään. Muistelin ja mietin, mikä se tuoksu voisi olla, mutta en päässyt selville.  Joku suoparfyymi varmaan, oli niin hyvä, hivenen ehkä kirpeänmakea tuoksu. 

Karkea lumi rouskusi jalan äänekkäästi ja siksi pysähtelin tämän tästä kuuntelemaan, josko joku muukin on liikkeellä. Teeret pulputtivat kauempana, kuului myös kyyhkysen haikeat hu-huu hu-huut. Metsässä oli peippojen vuoro saada äänensä kuuluville.

Kovin kauas ei kannattanut lähteä hankia pitkin. Nytkin palatessa jalka alkoi upota varsinkin suolla. Tahtoipa saappaan varret käydä pakoittain liian lyhyiksi. Joutsenet olivat niin ikään tulleet omalle kotijärvelleen tepastelemaan.

Palatessani kotipihaan västäräkki oli toivottamassa aamureippailijan tervetulleeksi. Liekö tullut liian aikaisin? Eikö niin pruukata sanoa, että västäräkistä vähäsen?
Toisaalta vaikka kevät otti edellisviikolla suuren harppauksen, niin paljon se saa täällä vielä harppoa, ennen kuin on ruohoa maassa, jokunen kukkanen noussut mullasta ja hiirenkorvat puhjenneet koivuihin.
 Huhtikuun alkupäivinä maljakkoon ottamiini koivun- ja lepänoksiin puhkesivat silmut seitsemän vrk:n kuluttua, mikä voisi tarkoittaa, että koivu saa täällä metsässä hiirenkorvansa seitsemän viikon päästä, eli toukokuun viimeiselle viikolle käännyttäessä. Otin tänään uudet oksat niin koivusta kuin lepästäkin ja odotan niihin hiirenkorvia osapuilleen 4 päivän päästä. Koivun oksaan tulee päivää nopeammin. Kuvassa pikku lehdet ovat jo lähes pariviikkoiset.