Paljon lunta tullunnaki

Paljon on lunta tullunnaki,

paljon on painoa katolla.

Sinnekö pitäis kapuamahan,

sinnepä lapion kanssa.

Lumia alas viskomahan,

 painolastia karistamahan..

Humaus vain ja repeää massa

syöksyen katolta kauas.

Lysähän harjalle mahalleni,

liukkaalle pellille pitkälleni.

Rukkaskäjellä pitelemähän

sinnillä  kattoharjaan.
Parempaan kynnet ei kykene,
ei riitä akalla voima.

Alas mätkähti luoja lumen,
sukellus syvälle hankeen.

Haukkoipa hetken henkeänsä,

palkeista ilmoille ilmat.

Luut on ehjinä rangassansa,

mustana reijen pinta.

Voi, minä mieletön naisenpuoli,

oi, minä onnekas höyrypää.

Haamukissa

Haamukissa

Tarkka kyhnää pöydän alla kylkeään säärtäni vasten. Kyhnätköön vain, ei haittaa, mutta outoa ja luonnotonta se kuitenkin on, sillä Tarkka-kissa on kuollut.

Itse hautasin sen puutarhaan monta kuukautta sitten ja olen varma, että haudatessani myös tunnistin auton alla ruhjoutuneen Tarkan omakseni. Varmuudeksi vielä vertailin elotonta kissaa äskettäin siitä ottamaani valokuvaan ja samalla toivoin hartaasti, ettei se sittenkään olisi Tarkka.

Kuitenkin se oli.

Nyt Tarkka tassuttelee edelleen tuvan lattialla, kyhnää jaloissani, kehrää epävireisellä rukillaan sängyn päädyssä. Naukumisenkin kuulen kutsuessani nimeltä. Kukaan ei ole kissaa nähnyt, vain kuullut ja tuntenut sen olemassa olon.

 Kuka ties Tarkan kohtalona on vaellella haamukissana kauankin.

☻

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko  SusuPetalin ynnä Caran blogista.

Viikon 9 krapuhaasteeen annetut sanat ovat: kutsu, pöytä, valokuva.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, saa taivuttaa. 

Valurautainen joulukuusenjalka

Joulukuusenjalka

Aino siivoaa osaston välinevarastoa.

Työ edistyy hitaasti, sillä varaston takaseinän puolenkymmentä hyllytasoa ovat täpötäynnä tavaraa. On haettava metallitikkaat, että saisi ylimmänkin hyllyn järjestykseen.

Aino pusertaa siivousrättinsä nihkeäksi ja ryhtyy siirtämään kattokiskossa liukuvia tikkaita sivuun.

Ne jumittuvat.

Harmistuneena Aino riuhtaisee voimalla ja näkee vilahduksen, miten jotain putoaa vauhdilla hänen päälleen. Iskun voimasta hän lysähtää pökerryksissä istualleen. Tokeennuttuaan tunnustelee kädellä silmäkulmaansa. Se tuntuu turralta ja repaleisen tahmealta. Veri valuu noroina sormien välistä.

- Erimielisyyttäkö perheessä, että näin pahasti kävi? kyselee lääkäri paikatessaan palkeenkieltä.

-Valurautainen joulukuusen jalka vain, vastaa Aino.

-Joulukuusenjalka? Syyskuussa? lääkäri mutisee itsekseen.

Seitsemän ommelta silmäkulmaan ja ajallaan mustelma sateenkaarenväreissä.

* 

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.

Viikon 8 krapuhaasteeen annetut sanat ovat: perhe, vauhti, mustelma.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, voi taivuttaa. 

Palautus - krapu 7

Palautus

Istun hiihtohissiin ja vedän tottuneesti turvakaaren alas.  

Tunnen nykäisyn ja nousu on alkanut. Rinnekartan mukaan pääsen hissillä tunturin puoliväliin, reilusti pilvien yläpuolelle. Siitä on mahdollisuus jatkaa toisella hissille huipulle. Kaikkiaan yli kilometrin hissinousu.

Rentoudun.

Sitten kartta putoaa, käsi veltostuu ja näkökenttä kapenee.  Jotain tapahtuu.

Yks kaks kaikki hissituolit ovat tyhjiä ja minä kiidän ilmassa. Päätepysäkkiä ei näy.

Ajatuksenjuoksussa ei ole tolkkua, mutta erotan sanat.

-Marraskuun tilastopäivityksenä nainen.

Seuraa syvä hiljaisuus.

-Juu, nainen tää on! Mitä?  Mieskö piti olla?

Hetken kuluttua hissiin ilmestyy vanha mies elottomin silmin ja sama ääni kailottaa.

-Tilastomuutos ja palautus. 

Makaan vielä hangella, ambulanssi on tulossa.

                                                 ☺

Viikon 7 krapu, haastesanoina hissi, marraskuu, kilometri. Annettuja sanoja saa taivuttaa. Krapu = otsikko + teksti  yhteensä sadan sanan pituinen kirjoitus.

Juhlapäivänä

Isosisko

Maalaistalon tuvassa alkaa kastejuhla. Juhlaväkenä on vain lähisuku ja kastepappi.

Isosisko on kiukutellut koko PÄIVÄn. Hän ei ymmärrä mokomaa tohinaa vauvan ympärillä. Ei varsinkaan valkoista pitsimekkoa, joka itkuiikalle aiotaan pukea? Sehän voi vaikka kakata sen!

Isosisko mököttää ja yrittää pukea mekoa itselleen.  Harmi, se ei mahdu!

Äiti pelastaa tilanteen patistamalla esikoisensa vieraiden seuraan.

Isosiskon harmitus paisuu. 

Hän käy etusormellaan sipaisemassa ristiäiskakun päältä salaa kermavaahtoa ja uittaa kermat nuolaistuaan sormensa kastemaljassa.

Kun pappi valelee vauvan päätä vedellä, saa vauva nimekseen LUMI.

 Saa vielä lahjojakin! 

Nyt riittää, tuumaa esikoinen, jonka mitta täyttyy. Hän tokaisee topakkana papille.

 – Sun olis kyllä AIKA lähteä

♥

Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.

Tämän viikon 6 krapuhaasteeen annetut sanat ovat: lumi, päivä, aika.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

Minun päiväni

Kirjoitin päiväkirjaa eilisen päivän tapahtumista ja ajattelin myös sen lähettää Suomen Kirjallisuuden Seuran järjestämään keruuseen suomalaisen päivästä. Keräys on järjestetty jo kolme kertaa helmikuun toisena päivänä kymmenen vuoden välein.

Ensimmäinen oli vuonna 1999, toinen v. 2009.
Osallistuin myös ensimmäiseen. Olin kirjoittanut silloin päivästäni tietokoneella, mutta en ollut tallentanut sitä. Vuosia myöhemmin sain kuitenkin kopion omasta silloisesta kirjoituksestani Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistosta.
Luin illalla tuon 20 vuotta vanhan tekstini. Yllätys itselleni, etten yllättynyt lainkaan!

Siis vuonna 1999 helmikuussa kirjoitin mm. näin:
" Lumentulo on loppunut vaivihkaa huomaamatta. Ennättäisinkö tehdä lumityöt pihassa ennen kuin Hessu tulee töistä kotiin. Parasta ehtiä tai hän kerkiää pistää traktorin töihin ja puskea lumet syrjään sillä. Lumenluonnista konepelillä tahtoo tulla sanomista, kun jälki on niin krouvia. Ripeästi enempää tuumimatta haen kolan ja lapion ja kevyt pakkaslumi saa kyytiä. Talven riemuja tämäkin! Haluan luoda lumet kauniisti ja viimeistellä vallien reunukset lapiolla. Työlästä on, mutta jälki pihassa on upea, vaikka itse kehaisenkin. Kelpaa nousta Hemmilän pihaan, ajattelen mielessäni."

Paljon tapahtunut noista ajoista.
Olen muuttanut pohjoisen porstuaan, Koillismaalle, Karsikonperälle. Tullut kaksinkertaiseksi isoäidiksi. Toteuttanut kirjoittamisunelmani kahdesti, ensin runokirjalla Kutsun muistot luokseni ja nyt myöhäisyksyllä raapaleista koostuvalla kirjasella - Tuulentavoittelija, josta SusuPetal kirjoitti blogissaan näin.

Eilisen päivä teema oli myös liikunnallinen, kuten aiemminkin. Suuntasin tykkypuiden maailmaan. Alla pieni pätkä omasta suomalaisen päivästäni.

"Aamupöydässä jutustellaan miehen kanssa päivän ohjelmasta. Miehen suunnitelmat ovat selvät, hän aikoo tuijottaa televisiosta miesten viestihiihdon SM-kilpailuja. 

Minä mieluummin haluan viedä itseni ulos. Tietenkin mukavinta olisi lähteä suksilla ja kameran kanssa etsimään uusia kuvauskohteita, mutta kylmyys rajoittaa.

Kuitenkin ensin kurkistan tietokoneeltani sähköpostit ja blogit, omani sekä muiden, sekä siinä ohessa annan katseeni kiivetä Kärryvaaran rinnettä aina huipulle asti. Ikkunan takana on nyt kaunis, hyinen talviaamu. Pihapiirin kaikki linnut ja oravatkin pysyttelevät vielä suojissaan.

Aamupäivän tunnit menevät vetkutellessa ja pakkasmittaria vilkuillessa.  Ilma ei laudu, joten jos meinaa, niin kamerareppu vain selkään ja suunta Pikku-Syötteen lumikenkäpolulle. Polku on niin hyvin tallattu, etten tarvitse lumikenkiä. Mielessäni toivon, että ylempänä olisi lämpimämpää.

Mies joustaa ja tarjoaa kyydin hotellin parkkipaikalle, josta suuntaan polulle. Hän itse on sitä mieltä, että menee hotellin aulaan katsomaan hiihtoja. Sovitaan, kunhan minä retkeltäni ehdin takaisin, siirrytään hotellin lounaalle."

Pakkanen lienee pitänyt lumipolun tyhjänä. Yksin kuljin koko matkan edestakaisin. Kokonaisuudessaan retki oli minulle pienimuotoinen hiljaisuuden retriitti.

Ruokaillessa annoin katseen välillä liukua ikkunamaisemassa.