Huhtikuun ihanuus ja hurjuus

Huhtikuu, ihana vai hurja? Ehkä molempia.

Myös ihastuttavan hurmaava, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Tänään se on tätä ja huomenna ihan jotain muuta? Siitä pikku todisteena nämä huhtikuun ensimmäiset kolme päivää. Ja tuskinpa aprillikuu jatkossakaan sen paremmin järkiintyy??

Ensimmäinen päivä oli tuulinen ja  tinanharmaa. 

Purkautui ennen iltaa lumiryöpyksi, mutta yön mentyä aamu esittäytyi  häikäisevän aurinkoisena ja sää lämpeni nopeaan.  Voi sanoa, että oli jo pläkä. Mahtavaa tuntea kevätauringon lämpö, ajatella silmät kiinni mukavia ja unohtaa kaiken maailman murheet.

Kolmas huhtikuuta on taas paluu harmaaseen. 

Lisänä kuitenkin pihalintujen konsertointi, joka säestää lumitöitäni.Toissa päivänä satanut lumi on vitkuttelun jälkeen parasta kolata pihasta pois ja toivoa, josko olisi vihon viimeinen kerta tälle keväälle, mitä en vähin kummin kuitenkaan jaksa uskoa. 

Koillismaalla ovat huhtikuun hanget yhä juhlavat, ei merkkejä lumien sulamisesta. 

Alkuviikosta lapioin pyykkitelineen vapaaksi lumen alta. Samalla mittasin hangen paksuuden ja sain lukemat 122 senttiä. Totta se on ja lisää lunta satoi toissa päivänä.

Silti aavistus keväästä on alkanut itää mielessäni. 

Jo nyt, vai pitäisikö sanoa vasta nyt - huhtikuussa? Tosin kevätmietteet häipyy nopeaan, kun lumisilta aavoilta tuulee ja käy kolea vinkka. Villapusero on haettava kaapista. Silti yritän muistaa, 

- Ei kevät hyljätä voi ketään, joll´ on kevään ikävä. ( Saima Harmaja)

 Maljakossa koivunoksaan ilmestyivät hiirenkorvat  10:ssä päivässä. 

Vanhan "testin" mukaan ulkona samaiseen koivuun, josta oksan taitoin, tulee vihreää toukokuun viimeisellä viikolla. Silloin pitäisi lumet olla suurin piirtein poissa ja Koillismaalla melkein kesän alku.

Tonkoja onkimaan ei pääse kovin pian. Oja virtaa syvällä. Ehti jäätyä joksikin aikaa, mutta on sulana jälleen. Tämän tästä minun täytyy käydä tervehtimässä Myllyojaa!

On tyytyminen pilkkiahveniin, mikäli kalakeittoa tekee mieli. Oikeastaan eihän parempaa kalakeittoa muusta kalasta tulekaan. Vai oletteko kovin eri mieltä?
Tämän talven pilkkikauteni jää lyhyeksi.
Ensin en rohjennut jäille, kun oli paksu lumikerros jään päällä.  Nyt ei niinkään enää lunta, mutta paljon erilaisia jääkerroksia. On heikompaa jäätä ja vuoroon kovempaa, mutta paksulti jäätä on. Nippa nappa tavallinen kaira riittää.

.

Tietysti kalareissuilla pitää keitellä pakolliset nokipannukahvit ja hörppiä kuksasta.