Menolippu

 Eevert on osastopotilaana.

Hän elää uudelleen -70-luvun taitetta, jolloin asusteli enimmän aikaa korpikuusten kainalossa lemmikkikoiransa Vyötin kanssa. Katseli yötaivasta revontulineen, seurasi ufolentoja useana yönä Särkivaaran laitamilla ja haaveili turistimatkasta planeetoille.

Tarjoili jopa kerran tehtaansa tuotetta vihertäväpukuiselle, isosilmäiselle tyypille, joka oli eksynyt lautasvekottimellaan erämaahan ja sattumoisin Eevertin tehtaan eteen. Vyöti piti silloin elämän. Ei tykännyt. Lähti lipettiin, mutta joutui lautasen sisälle.

Muistot palaavat.

Öisin kaikuu käytävillä Eevertin huhuilut Vyötin perään. Sinertävänä hohtava yövalo on selkeä kutsu nousta ufoon, jossa kenties koirakin odottaa.

Laitojen sisältä Eevert kiipeää vapaalle jalalle ja ehtii ovelle, mutta lyyhistyy siihen.

Mies lähti matkalle, josta ei palata.

♥

Krapu 40/2024, sanat; turisti, planeetta, lemmikki. Lisää Krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Oranssin hehkua

Millaista oranssia on sun elämässä? kyselee Repolainen

- riitää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin!

Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Jos oranssi väri olisi ollut haastevärinä talvella tai keväällä, minulta olisi tullut huti.  Näin syksyisin löydän luonnosta paljon oranssia. Seinien sisäpuolella sitä ei juurikaan, paitsi liiterissä.

Kehäkukka kuuluu kesäkukkien suosikkeihini.  Valitsen puutarhalta keväisin aina oransseja orvokkeja. Pidän niiden tuoksusta värin lisäksi.

 Neulekopassani on kerä oranssia villalankaa, jolla ei osoitetta toistaiseksi. Syksyni on kulunut salakavalasti näin pitkälle, etten ole ehinyt käsitöille lainkaan. Kohta on kuitenkin niiden vuoro.

Jääkaapista löytyi vähän sopivan väristä syötävää.  Hillakesä ei ollut edeltäjiensä kaltainen. Hillaa oli paljon vähemmän ja se oli isomman vaivan takana.

  

Pehosen saan joskus kuvattua, harvoin tosin.  Tämä nokkosperhonen ei kiirehtinyt karkuun kovin hanakasti. Oli kovin yhteistyöhaluinen.

Liiteristä siis löydän enemmän oranssia kuvattavaa, mitä kodin seinien sisäpuolelta. Oksasaksien päät ovat oranssiset, Moottorisahakin sitä sävyä. samoin kirvesvarsien päät.

Maisemien kuvaamisesta tykkään. Eniten talvisia, mutta nyt myös ruskaväreissä olevia. Kaislat ovat värittyneet oranssiin ennen kaatumistaan ja uppoamistaan järven pohjaan. 

Ilta-auringon lämpimät säteet ovat kuvauksellisia, samoin nuotion liekit.

Koillismaalla on ollut sadepäivä. Navakka tuuli on repinyt lähes kaikki lehdet puista. Syyskuun loppu näyttää aivan tavanomaiselta. yötkin lämpimiä hetken aikaa.

Hyvää värikästä viikonloppua.

Nuolaisu

 

Koulussa oli puhuttu, miten märkä lapanen tarttuu pakkasella rautaan, kuten myös kostea käsi.

Ajattelin kotona tarkistaa asian. Otin liiterin oven vierestä halkaisupölkyltä kirveen. Kuiva lapaskäsi ei tosiaankaan tarttunut terään.

Uteliasuuteni kasvoi.

Riisuin lapaset ja otin kirveen uudelleen käsittelyyn. Paljaisiin sormiin terä tuntui jäiseltä, jotenkin polttavalta, mutta kuuran nuolaisu hamarapuolesta päätyi täydelliseen katastrofiin.

Naps! Kieli tarttui rautaan.

Hätäännyin. Hengityskin salpaantui hetkeksi.

En pystynyt vetämään kieltäni irti. Avunhuutokin muistutti älämölöä ja kyyneleet saivat aikaan sumuverhon silmieni eteen.

Äiti oli huomannut tukalan tilanteen ja ennätti hätiin. Hän kaatoi kirveen terälle lämmintä vettä niin kauan, että se irtosi.

Koulussa en välittänyt kertoa kokeilustani.

 ♥

Krapu 39/2024, sanat; hengitys, utelias, sumuverho. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Metsänpeitto

 

Korpin raakunta havahduttaa minut ajatuksistani. 

Lintua ei näy. Se sulautuu taivasta hipovien, pilvenpainamien naavakuusten suojaan. Vilkuilen ympärilleni, mutta ronkkuja ei paljasta itseään.

Jään kummastelemaan, miksi seison yksin tunnistamattomassa ikimetsässä.  Vielä oudompaa, miksi suussani on kahvinmaku ja kädessä puolikas eväsleipää.

-Haloo! Onko täällä ketään?  Hetken hiljaisuus, sitten korppi rääkäisee.

Minulle on tapahtunut jotain. Nipistän itseäni käsivarresta ja tunnen kipua. Olen ainakin elossa. Kuitenkaan ei tule mieleen, missä olen ja miksi.

Minua vaivaa tunne, kuin aivot olisivat jähmettyneet ja muisti tyhjentynyt, kunnes ikään kuin peitto olisi repäistäisty silmiltäni ja kaikki on entisellään.  Marjasanko ja eväsreppukin vieressäni.

Olinko joutunut metsänpeittoon?  Tiesikö korppi?

                                                               ☼

Krapu 38/2024, vihjeenä MUISTI, josta inspiroituneena tulee kirjoittaa sadan sanan tarina. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Syyskuu alkaa S:llä

Syyskuun kolme kuvaa, jotka alkavat kirjaimella s, kuten syyskuu. Tämä haaste 3-kuvaa kuukaudessa on Kristiina K:n aloittama.  Hänelle iso kiitos.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella. 

 Syyssade

Syyskuu kului liki puoleen väliin, ennen kuin alkoi kunnon sade. Parhaillaan sataa niin, ettei sekaan tahdo sopia, mutta mukavaa katsella ikkunasta ja kuunnella pisaroiden rummutusta ikkunaruutuun.

Piha on hetken järven näköinen, mutta kuiva maa imee hetkessä lätäköt.

Syksyn tuntua on muutenkin. Pihakoivut ovat paljaat  ja lähissuo tuoksuu maalle.

 Seinäkuivaliha

Seinäkuivalihaa ei toki ripusteta tähän vuodenaikaan valmistumaan, se on kevättalven askareita. Kaivoin vain s-kuvaksi edelliskerralta otetun kuvan, jossa sopivan paksuisiksi viipaleiksi paloiteltu ja suolattu liha on kiinnitetty koukusta roikkumaan. Ahavassa kypsyvään/kuivuvaan ripustettuun lihaan eivät pääse linnut, eikä muutkaan eläimet jaolle, sillä lihoja ympäröi verkko.

Soittaja

Olisi mukavaa, jos osaisi soittaa, mutta kun en osaa. Kuuntelen kyllä mielelläni musisointia. Aikanani kansakoulussa yritin kovasti opetella soittamaan urkuharmoonia. Sekin pakosta. En oppinut, enkä sen jälkeen ole yrittänyt kokeilla mitään soittopeliä.

Toivon taas syksyn edetessä ja iltojen pimetessä, että mies innostuisi ottamaan kitaransa esille.

 

♥

Kiva mukava  Kristiina K:n haaste on edennyt jo niin pitkälle, että jäljellä vain kolmet kuvat kirjaimista L, M ja J. 

Mustikka-juusto-banaanivoileipä

 Aamiaisella on harras tunnelma.

Mies kaataa itselleen toisen kupillisen kahvia. Vilkaisee huvittuneena vastapäätä istuvan vaimonsa aamiaisleivän kokoamista. Se näyttää lähes taiteelta.

Vaimo sivelee keskittyneesti voiveitsellä levitettä ruisleipäviipaleelle. Hieroo sen tasaisesti. Ripottelee sitten rasvan päälle mustikoita vieri viereen niin paljon, kuin suinkin sopii. Vielä mustikoiden peitoksi tuhti juustosiivu varmistamaan, ettei niitä tarvitse kerätä lattialta.

Tässä kohden mies ei malta olla heittämättä pikku herjaa arvellen komeuden olevan jo valmis suuhun.

Eipä vaan ollut! Banaania oli viipaleina lautasella! Ehkä nekin käytetään tämän annokseen kokoamiseen?

Kun banaaniviipaleet on viimein aseteltu mustikkajuustoleivälle, vaimo haukkaa silmät kiinni herkkuleipäänsä keskittynyt ilme kasvoillaan.

-Makunsa kullakin! Hymähtää mies.

♥♥

Krapu 37/2024, sanat; heittää, maku, käyttää.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Mustaa monella pinnalla

Nyt on vuorossa musta.
- riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin!
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!!  Tämä haaste on lähtenyt Repolainen reissaa ja räpeltää- blogista.

Kiitos paljon haasteesta. Nyt taisin innostua liikaa, mutta olihan lupa revitellä? 

Tänä kesänä se onnistui taas. Innostuin kevällä istuttamaan muutamaan ämpäriin perunaa. Kaksi peruuna per ämpäri. Mustassa mullassa kasvoivat hyvin.

Sain kolme viikkoa sitten nostaa ensimmäiset perunat. Kyllä olivat namia.

Mustia ovat variksenmarjat. Joskus olen kerännyt niitä mehustukseen. Tulee hyvä mehu, kun lisää sitruunahappoa, muuten maku on hieman plassu.

Jos metsässä liikkuessa tulee jano, niin variksenmarjoista saa hieman helpotusta, kun imeskelee niitä.

Uljain mustista kuvistani on mustan kiiltävä sisareni hevonen. Sisarellani oli joskus kaksi heppaa ja ratsastettiin yhdessä, hän Mustalla ja minä Ilonalla, vaalealla kaunokaisella.

Haarapääskysen poikaset olivat uteliaita. Kurkkivat pesän laidalta, kun istuin vajassa ruohonleikkurin istuimella, milloin kirjoittamassa tarinoitani tai kuvaamassa poikasia. Olivat tottuneet minuun, myös emolinnut kävivät ruokkimassa, välittämättä minusta rahtuakaan.

Ei näissä pörröpäissä ole vielä paljon mustaa, mutta isompana vähän enemmänn. Kiikun kaakun kelpuutin kuvan mukaan.

Kun on kaivanut potut, poiminut marjat, ratsastanut hiukan, kuvannut lintuja ja tehnyt muutakin vähemmän tärkeää, voi lähteä retkeilemään.

 Tällä kertaa retkikohteeksi valikoitui paikka, joka on musta, vaikkei ehkä kuvassa näytäkään aivan mustalta.

Sevittyäni jyrkästä ja pehmeästä alustasta puolittain konttaamalla, oli löydettävä miellyttävämpi maisema taukopaikaksi.

Odottamaan joutui, sillä kaksi frakkipukuista tyyppiä oli tarkastamassa autoa. Aivan kuin toinen potkisi renkaita ja toinen kirjaisi tiedot tabletille!

Kaikki hyvin. 

Nyt vain rentoutumaan hyvän musiikin pariin. Vuosia sitten tuli hulluuksissaan hävitettyä iso osa LP:tä ja levysoitin siinä mukana. Eikös vaan  huulluus iskenyt takaisin, ja piti hankki levysoitin uudemman kerran

Hienoa alkanutta syksyä. Tunnelmoidaan.

Karsikkopuu

Karsikkopuu

Seison ikivanhalla polulla, joka paikoin tuskin erottuu maastosta, mutta tuntuu jalan alla.

Polun vieressä on karsikkopuu. Kuusi, jonka alimmat oksat hipovat neulasettomina maata ja joilta roikkuva naava vain lisää puun arvokkuutta.

Kuusi tunnetaan Antinkuusena.

Mies on saanut nimikkopuunsa kuoltuaan sen juurelle. Kuka on kaivertanut Antin löytäessään puukolla puun kylkeen ristin ja sen yläpuolelle nimikirjaimet AT, sekä alle 1927.

Risti näkyy rosoisena arpena kuusen kyljessä. Näkee, että kuusi on ”itkenyt”  paljon. Antin muistona risti säilyy niin kauan kuin kuusikin.

Hiljennyn hetkeksi.

Ennen ei maalattu spraymaalilla nimmareita ja logoja tyyliin – Kilroy kävi täällä. Puukko toimi silloin paremmin, kuin kynät ja tussit.

                                                             *

Krapu 36/2024, vihjeenä sadansanan tarinointiin  allaoleva kuva,  Lisää Krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa, jonne voi linkittää oman kirjoituksensa.