Ihan pihalla, uutta sekä jämät

Hyvää huomenta! 

Heräsin sateen ropinaan ja heti kun sain unihiekat silmistäni, kipaisin portaalle.  Ah, minkä tuoksun sain nenääni. Se oli sekoitus uusien koivunlehtien ja kesän vihreää tuoksua.

Seisoin paljain varpain märällä portaalla. Astuin askeleen pari alemmaksi, Sitten olin oikeasti ihan pihalla. Seuraavaksi voisin harpata tarkastelemaan, missä vaiheessa mustikan kukinta on.

Ei ole vielä raakileita ja onneksi sateinen suht lämmin yö säästi ne toistaiseksi hallan tuhoilta.

 Jotain uutta on tekeillä jokea ylittävälle sillalle. On kehoitettu välttämään turhaa kulkua joen toiselle puolen, ettei siltatyö viivästyisi. Viikonloppuna korjaustyö oli jo niin pitkälle, että kävimme sitä katsomassa. Kaiteet vielä puuttuivat. 

Harpoin työkoneiden lomasta joen rantaan kuvaamaan rentukoita ja palatessani tajusin olevani valvontakamerassa. Ei ollut tukka hyvin, eikä roleksia ranteessa.

Näitä sadeaamuja ja tietysti myös -päiviä on ollut paljon. Se tarkoittaa samaa, kuin liikaa. Varsinaisesti ei minulle, mutta istuttamilleni kesäkukkasille. Jotta tuho olisi täydellinen, niin yhdessä orvokkipadassa on jäjellä enää kukattomat orvokkien  jämät.

Jänis, jota talvella ruokittiin, kävi napsimassa suihinsa yhden padan kaikki siniset orvokit. Viereisestä astiasta kelpasi vain muutama kukka. Olivat väärän värisiä jäniksen mielestä.

En luovuta, vaan hoidan huolella orvokin jämiä, jospa innostuisivat uuteen kukintaan.  Joku nuppu on jäljellä.

  

Tässä tuli sadepäivän bingorivi vasemmalta alas. Vastaukseni Repolaisen kesäkuun bingohaasteeseen ja kiitos haasteesta.

Repolaisen  kesäkuun bingo

Mitä suunnitelmia teillä on juhannuksen ajalle?

Minä olen ajatellut uida, retkeillä, kalastaa. Kaikki nuo mahtuvat samaan pakettiin, jos ei sada. Mutta jos sataa, niin sulkeudun pihanperälle asuntovaunuun kahvittelemaan raparperipiirakan ja jäätelön kanssa. Mukaan myös tietokone ja keskeneräinen neuletyö.  Seuraaakin saa tulla.

Epävakaasta säästä huolimatta leppoisan mukavaa juhannusta! 

Kesäkuuta puolikas jäljellä

Vielä on pihassakin puuhasteltavaa, mutta mieleni teki ongelle. Valinta oli tänään helppo. Siis kalalle, kun on lämmin päivä, sopivasti myös tuulinen, etteivät pienet vereimijät pysty häritsemään kohon tuijottamista.

Kesä on tullut, mutta sääsket (hyttyset) ovat vielä pois. Sen sijaan mäkärät tai mäkäräiset ovat hyvin edustettuina. Olen siinä mielessä onnekas, etten tarvitse mitään aineita niiltä suojautumiseen. Ne eivät ime minun vertani. Lähentelevät kyllä ja pyrkivät korviin, nenään ja suuhun, mutta en koe sitä kovin kiusallisena.

Kalaretkestä tuli lopulta luontoretki.

Menomatkalla metsäautotiellä mies jarrutteli ja pysähtyi. Ihmettelin mikä on ennen kuin huomasin kyykäärmeen olevan menossa tien yli. Sillä ei ollut kiire, se mateli verkkaan. Vasta käärmeen edettyä kuljettajan puolelta auton ohi, jatkettiin matkaa. Siihen käärme reagoi ja nosti päänsä pystyyn ja katosi vauhdikkaasti ojavesaikkoon.

Myöhemmin, kun kalaa ei innokkaasta onkimisesta huolimatta tullut, rupesin tutkimaan hillan kukkia. Kahdenlaisia löytyi, eli hilla on 2-kotinen. Emi- ja hedekukat eri yksilöissä.

 Suolla kukkii parhaillaan myös suokukka. Sen vaaleanpunaiset pienet kukat ovat pirteä väriläiskä sammaleessa. Paitsi, että suolla on kaunista, siellä on myös märkää ja upottavaa.  Tarpominen hengästyttää, vaikka kalasaalista tarvitsekaan kantaa.

Palatessa sattui lisää eläinkohtaamisia. 

En jätä kuvaamatta pieniä vasoja. Tänään näin luultavasti vain parin viikon ikäisen pikkuporon, joka kulki tiiviisti kylkimyyryä emonsa kanssa, kuin olisi ollut liimattu sen takkuiseen karvaan. Uteliaana vasa vilkuili isoäänistä maasturia, joka läheni hitaasti.

Vaikuttavimman esityksen kuitenkin loihti riekkoemo, joka näytteli taitavasti raajarikkoa. Kun lähestyimme ajoradalle kyyhöttävää lintua, se lähti vaivaloisesti liikkeelle. Pysähtyi kohta ja tullessamme lähemmäksi, laahusti taas vähän matkaa eteen päin. Eteni sen verran, mitä me matelemalla perässä.

Silmäilin penkkaa ja ojaa nähdäkseni riekon poikasia, sillä ihan varmasti emo järjesti näytöksen suojatakseen poikastensa pakenemisen. Pikku riekkoja en nähnyt ja emokin näytti olevan vallan voimissaan, kun pyrähti lopulta auton edestä lentoon.

 

Maisemiani halkovat kinttupolut ja sorapäällysteiset metsäautotiet. 

Kun katsoin autonpeilistä taakse, ei näkynyt hetkeen muuta kuin paksu pöly. Taivastelin mielessäni, hitsiläinen, että tulin jättäneeksi pyykin kuivumaan pihanarulle. Jäljestä päin voi vain harmitella ja pestä vaatteet uudelleen.

Tämä aika on myös kuvauksellisesti kiehtovaa. Luonnossa on vihreän valtakausi, jota monet luonnonkukat kaunistavat.

Tekemistä riittää, vaikka potutkin on saatu peltoon. Ei vain meinaa jäädä aikaa lukemiseen, eikä neuletöihin. Minulla on harmaan hailuotolaismallisen villapuseron tekeminenkin kesken, mutta onneksi talveen on aikaa, joten se valmistuu kyllä.

Meinas unohtua! Talviturkin heitin viikolla pois. Ehdin ennen juhannusta, kuitenkin itselleni tavanomaista myöhemmin.

Mukavaa juhannusviikoa!

Kesä hidastelee

Katselen portaalta koivujen hennon vihreitä kesäkolttuja.Tuntuu, kuin puut tietäisivät koreutensa itsekin keimaillessaan pihalätäkköön heijastuville kuvajaisilleen. Yösade on kasvattanut lätäköitä, mutta sateen jälkeen kohta kimaltaa.

Päivän ensimmäisellä pihakierroksella hipaisen ohimennen koivujen valkeaa kylkeä hyvilläni niiden kesäkoltuista.

Talvi vaihtui sittenkin kesäksi jahkailun jälkeen. Pitkään päivät jaksoivat ailahdella antaako periksi keväälle vai ei, mutta luovuttivat.

Nyt entinen kulahtanut maisema on kadonnut ja tilalle vaihtunut silmiä hivelevä varhaiskesä. Kiireellä mullasta puskenut ruoho on kauttaaltaan pihamaan ja niittyjen peittona. Uudistus venyneen valkoisen ajanjakson jälkeen tekee mielen hempeäksi.

Luonnossa on alkanut melkoinen kuhina. Tuomi kukkii paikoin, mutta Karsikonperällä vasta nupulla, kuten pihlajakin. Mustikka on aloittanut kukintansa, mutta soilla ei näy vielä mitään valkoista sitten keväthankien.

Joen uoma on täysi ja vähän ylikin, Rannat sekä matalat kohdat ovat keltaisenaan rentukoita.

 Kullerot ehtivvät koht´sillään kukkaan, reilusti ennen metsäkurjenpolvia. Puna-ailakit ja niittyleinikit sopivat samaan joukkoon mainiosti. 

Kaikki nuo ovat kauniita luonnonkukkia ja niistä poimin juhannuskukkani. Kuitenkin kullerot jätän niitylle. Niiden kukinto on lyhyt, oikeastaan jo jussina osin ohi.

Hassua, mutta kaipaan voikukkia. 

Kotitontilla ei kasva ainoatakaan, ei edes nokkosia. Jos olisi, niistä tekisin kesän ensimmäiset nokkosshipsit.

Puutarhalla käydessäni parkkipaikan reunamilla olivat leskenlehdet täydessä kukassa!  Vähänkös ovat myöhässä?

Jänis ja orava ovat ehtineet vaihtaa talviturkit kesäruskeisiin. 

Pienet oravan pojat ovat uskaltaneet jo tulla näytille riehumaan. Ne ovat pieniä huimapäitä, mutta vikkeliä. Jäniksen pikkuiset ovat arempia.

Koppelo piipahtaa yön hiljaisina hetkinä pihassa. Tepastelee arvokkaasti, kuin lady ikään ja pesii ilmeisesti lähellä.

Hirvi tuli uteliaana lähelle ajotietä. Avasin maastoauton ikkunan ja kuvasin sitä. Ei kiirehtinyt pois ja odotin, että uskaltaisi tulla vielä lähemmäksi. Koosta päätelleen hirvi oli edellisvuoden vasa, jotenkin orvon näköinen, kuin olisi eksyksissä.

Poroemot ovat tuoneet pikkuisiaan ihailtavaksi. Auto piti pysäyttää keskelle tietä, että pääsin paremmin kuvaamaan pellolla syömässä olevia poroja. Muutamalla emolla oli kaksoisvasat.

Kuvan emo oli mielestään väärällä puolen tietä ja lähti auton edestä toiselle puolen, mutta vasa jäi vastapuolen penkalle. Äkkiä emo käännähti ja päästi napakan komennon. Heti vasa loikkasi tielle ja kipitti emon kylkeen. Kommunikointi toimi hyvin, lapsi oli tottelevainen.

Haarapääskyspari on aiheuttanut huolta. 

Alkoivat rakentaa pesää autotallin (muovirakenteisen) takaseinärakenteiden päälle. Siinä se ei pysyisi! Kun tulee ensiimmäinen kova tuuli, vaijerin keinunta pudottaisi pesän.

Pääskyset tarkkailivat tallin toisessa päässä, kun suuri lintujen ystävä rakensi tuen pesätekeleen alapuolelle. Linnut kelpuuttivat aputason ja jatkoivat pesän rakentamista.

Minä olen nynny, kun en ole vieläkään heittänyt talviaturkkia pois.  Ei ole aivan lähellä uimapaikkaa, joten siinä kai osasyy saamattomuuteeni.

Viikon kauppareissulla katselin kaihoten hiekkarantaa ja pikku vaahtopäinä vellovaa vettä. Ajatuksissani jo pulahdin, mutta tosiasiassa maantien vieressä en alasti kehtaa. Pitänee odottaa auringon kuumentamaa rantahiekkaa ja lämmintä vettä. Tämä loivasti syvenevä ranta on mahtava biitsi. Täst`edes varaan uikkarin ja pyyhkeen aina autoon mukaan.

 

Täällä sataa. On satanut melkein aamusta asti ja minulla orvokoit odottavat istuttajaa, mutta enhän minä sateella viitsi. 

                                     Kesäisen leppoisaa helluntaita!

Piirretyt

Olin mallina 3-vuotiaalle lapsenlapselleni, joka piirteli mielellään kuvia kaikista perheenjäsenistä ja autoista noin kaksikymmentä vuotta sitten. Tallessa ne ovat, kuten monet kouluaikaiset piirustuksensakin.

 

Testasin myös omaa piirrustamistani. Ei se ole parantunut sitten kouluaikojen. En tykännyt piirustustunneista, pakkopullaa ne olivat minulle siinä. missä musiikkitunnitkin.

 

Kristiina K:n kesäkuun haaste - minä piirrettynä. Kiitos tästä vekkulista haasteesta. ja mukavia kesäpäiviä itse kullekin.